Edwin Samuel Montagu (6. helmikuuta1879Lontoo –15. marraskuuta1924Lontoo)[1] oli brittiläinen poliitikko, joka toimiIntian asioiden ministerinä 1917–1922 ja oli laatimassa vuonna 1919 toteutettua Intian hallinnon uudistusta.
Montagu syntyiLontoon Cityssä vaikuttaneeseen juutalaiseen pankkiirisukuun. Hänen isänsä oli Swaythlingin paronin arvon saanut pankkiiri Samuel Montagu.[2] E. S. Montagu kuului vuodesta 1906 parlamentin alahuoneeseenliberaalien edustajana ja hänestä tuli pääministeriHerbert Henry Asquithin sihteeri. Vuosina 1910–1914 hän oli Intian asioiden ministeriön (India Office) parlamentaarisena alivaltiosihteerinä.Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi useissa hallituksen alaisissa viroissa, kuten valtiovarainministeriön finanssisihteerinä ja vuodesta 1915 Lancasterin herttuakunnan kanslerina. Vuonna 1917 Montagu nimitettiinDavid Lloyd Georgen hallitukseen Intian asioiden valtiosihteeriksi ja hän ryhtyi valmistelemaan Intian hallinnon uudistamista. Johtaessaan talvella 1917–1918 Intiassa vieraillutta valtuuskuntaa hän laati yhdessä varakuninkaana toimineenlordi Chelmsfordin kanssa niin sanotunMontagu-Chelmsford-raportin, jonka pohjalta valmisteltiin vuonna 1919 annettuGovernment of India Act. Tällä lailla osa Intian hallinnosta siirtyi ensimmäisen kerran intialaisille ministereille, jotka olivat vastuussa vaaleille valituille parlamenteille. Montagu erosi Britannian hallituksesta maaliskuussa 1922 ajauduttuaan pääministerin sekä ulkoministeriGeorge Curzonin kanssa erimielisyyksiinTurkkia koskevasta politiikasta.[1][2]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaEdwin Samuel MontaguWikimedia Commonsissa| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
