Eduskuntavaalit 1930

1929 ← 1.–2. lokakuuta 1930 → 1933

Kaikki 200 paikkaaeduskuntaan Äänestysprosentti 65,9 % 10,3 %-yks.   Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue   Johtaja Kaarlo Harvala P. V. Heikkinen Paavo Virkkunen Puolue Sosiaalidemokraatit Maalaisliitto Kokoomuspuolue Saadut paikat 66 59 42 Paikkojen muutos 7 1 14 Äänet 386 026 308 280 203 958 Kannatus 34,16 % 27,28 % 18,05 %   Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue   Johtaja Eric von Rettig K. E. Linna Puolue Ruotsalainen kansanpuolue Edistyspuolue SPP Saadut paikat 20 11 1 Paikkojen muutos 3 4 1 Äänet 113 318 65 830 20 883 Kannatus 10,03 % 5,83 % 1,85 %   Seitsemäs puolue Kahdeksas puolue   Puolue Ruotsalainen vasemmisto STPV Saadut paikat 1 0 Paikkojen muutos Uusi puolue 23 Äänet 9 226 11 504 Kannatus 0,82 % 1,02 %

Pääministeri ennen vaaleja P. E. Svinhufvud Kokoomuspuolue Uusi pääministeri P. E. Svinhufvud Kokoomuspuolue

Suomen 14.eduskuntavaalit järjestettiin 1.–2. lokakuuta. PresidenttiLauri Kristian Relander oli antanut määräyksen eduskunnan hajottamisesta ja uusien vaalien järjestämisestä vain runsas vuosiedellisten vaalien jälkeen. Aiheena uusien vaalien pitämiseen oli se, että eduskunta oli jättänytkommunistilaitlepäämään yli vaalien.^[1]

Äänestysvilkkaus nousi edellisvaaleista yli kymmenen prosenttiyksikköä ja vaaliuurnilla kävi ensimmäisen kerran yli miljoona äänioikeutettua. Yleinen poliittinen virtaus oli kuluneen vuoden aikana vienyt vahvasti oikealle, eivätkä vallinnut pula-aika ja poliittisten olojen epävakaus hyödyttäneet vasemmistoa. Sama ilmiö koettiin myösSaksassa; erona oli kuitenkin, että toisin kuin Suomessa, sosialistit olivat olleet hallitsevassa asemassa SaksanWeimarin tasavallassa.^[2]

Vasemmisto koki kannatuksensa aallonpohjan, eikä niiltä kommunistien vaalilistoilta, joita oli onnistuttu esittämään, valittu yhtäkään edustajaa. Lapuan liikkeen vasemmistoon kohdistama vaaliterrori piti kommunistien äänestäjät pitkälti poissa vaaliuurnilta^[3], mutta jotkut heistä lienevät antaneen äänensä sosialidemokraateille, joiden paikkaluku lisääntyi seitsemällä. Sen sijaan kokoomus, jonka piirissälapualaisuus oli saanut eniten vastakaikua, saavutti siihenastisen ennätyksensä, 42 paikkaa. Tätä enemmän kansanedustajia puolue sai vasta melkein puoli vuosisataa myöhemmin,vuoden 1979 vaaleissa. Myös maalaisliitto oli kannatuksensa huipulla saadessaan 59 paikkaa. Kahden kolmasosan määräenemmistönsä ansiosta porvaripuolueiden oli helppo saada kommunistilait ajetuiksi läpi uudessa eduskunnassa.^[2] Vaalien loppumetreille asti kahden kolmasosan määräenemmistö oli näyttänyt epävarmalta ja luonut pelkoja Lapuan liikkeen toiminnasta epäsuotuisan tuloksen tapauksessa, mikä johti valtiovallan sekä ulkoparlamentaaristen voimien yhteisiin varatoimenpiteisiin, kutenPer Zilliacuksen määräämiseen väliaikaisdiktaattoriksi mahdollisen kriisitilanteen varalta.^[4]

Näissä vaaleissa valittu eduskunta muuttiHeimolan talosta uuteenEduskuntataloon Helsingin Arkadianmäelle vuonna 1931.

Uusia kansanedustajia olivat muun muassa SDP:nKarl-August Fagerholm,Kaisa Hiilelä,Onni Hiltunen,Urho Kulovaara,Taavetti Nuutinen jaYrjö Räisänen, maalaisliitonJussi Annala,Matti Lahtela,J. E. Lampinen jaMatti Miikki, kokoomuksenArvi Oksala,Jalmari Pilkama,Hilja Riipinen jaNiilo Solja, sekä edistyspuolueenEmil Jatkola.

Hyvin suurta huomiota vaaleissa herätti entisen presidentinK. J. Ståhlbergin (ed.) paluu eduskuntaan. Muita palanneita olivat muun muassa SDP:nArmas Paasonen,Väinö Tanner jaMatti Turkia, maalaisliitonErkki Pullinen, kokoomuksenEmanuel Kolkki 20 vuoden tauon jälkeen, ja seuraavana vuonna presidentiksi noussutPehr Evind Svinhufvud, sekä edistyspuolueenJuho Kaskinen jaBruno Sarlin.

Eduskunnan jättivät muun muassa kokoomuksenOnni Talas, sekä edistyspuolueenJ. H. Vennola. Eduskunnasta putosivat muun muassa SDP:nArtturi Koskenkaiku jaHilma Valjakka, maalaisliitonTilda Löthman-Koponen jaTyko Reinikka, edistyspuolueenEemil Linna, sekä RKP:nImmanuel Bäck jaRafael Colliander.

• Eduskuntavaalit
• Vuoden 1930 vaalit