Ebolaviruksen esimuotoja on esiintynyt eläinmaailmassa jopa miljoonia vuosia. Ebolaepidemiat ovat toistaiseksi yleensä lähteneet liikkeelletartunnoista tautiin sairastuneista eläimistä, ja sen jälkeenepidemia leviää ihmisestä ihmiseen erityisesti ruumiinnesteiden välityksellä.[6]
Ebolakuumeen aiheuttavatFiloviridae-heimon filo- eli nauhaviruksiin kuuluvaan ebolavirussukuun kuuluvatviruslajit. Eri ebolalajit eroavat merkittävästi toisistaan aiheuttamiensa kuolemantapausten määrän suhteen, joka on eri epidemioissa vaihdellut suuresti, mutta tyypillisimmilläänkuolleisuus on ollut tautimuodossa Sudan-ebolavirus (SUDV) noin 40–60 prosenttia ja tautimuodossa Zaire-ebolavirus (EBOV) 60–90 prosenttia.[7] Tautimuotoon Ivory coast -ebola (TAFV), toiselta nimeltään Taï Forest Ebola, on sairastunut yksi ihminen, joka parantui. Tautimuotoon Reston-ebolavirus (RESTV) ei ole sairastunut ihmisiä, mutta senvasta-aineita on löytynyt ihmisiltä.[8]
Uusin ebolaviruslaji on Bundibugyo-ebolavirus (BDBV), joka tunnistettiin Ugandassa 2007. Sen aiheuttamien epidemioiden kuolleisuus on ollut 34–54 prosenttia. Se on aiheuttanut epidemiat Ugandassa 2007–2008 ja Kongossa 2012.[9]
Filoviridae-heimoon kuuluvat virussuvut Ebola,Marburg ja Cuev.[10] Ebola- ja Marburg-virukset ovat eriytyneet yhteisestä kantamuodosta useita vuosituhansia sitten. Ebolaviruksenevoluutiovauhti on noin sata kertaaselvennä hitaampi kuin esimerkiksiinfluenssaviruksilla ja muistuttaa muidenRNA-virusten evoluutiovauhtia. Arvioidaan, että muunnosten Zaire-ebolavirus ja Ivory coast -ebolavirus (TAFV) esimuoto ja muunnosten Sudan-ebolavirus ja Reston-ebolavirus (RESTV) esimuodot eriytyivät 1 000–2 100 vuotta sitten. Kaikkien muunnosten arvioidaan eriytyneen toisistaan viimeistään 700 vuotta sitten.[11]Endogeenisiä viruksia tutkittaessa on löydetty viitteitä ebolan kaltaisesta virusaineksesta myös eräiden nisäkkäidenperimässä, mikä viittaa siihen, että ebolaviruksen kantamuoto olisi jopa miljoonia vuosia vanha. Filovirusten perimäainesta on löytynyt etenkin lepakoiden, muidenhyönteissyöjien jarottien perimästä. Juuri näitä eläimiä epäilläänkin ebolaviruksen oireettomiksikantajiksi.[12]
Ebolavirus on nauhamainen, noin yhdenmikrometrin pituinen ja 50–70nanometrin paksuinen.[13] Sillä on yksijuosteinen RNA, joka koodaa seitsemää eri geeniä. Näistä seitsemästä geenistä GP (glykoproteiini) koodaa muista poiketen kolmea eri proteiinia.[14]
Glykoproteiini aiheuttaa ainoana viruksen pinnalla olevana proteiinina ebolavirusten väliset erot patogeenisuudessa. Glykoproteiinin muodostaa GP1 ja GP2.[15] Glykoproteiini on olennainen osa viruksen vuorovaikutusta isäntäsolun kanssa. Vuorovaikutukseen, sekä viruksen kykyyn välttää immuunipuolustuksen tunnistus vaikuttaa olennaisesti glykoproteiinin eri glykosylaatiot. Glykosylaatioita on runsaasti esimerkiksi glykoproteiinin MLD-rakenteessa (mucin-like domain).[16]
Kaksi hoitajaa seisoo ebolaviruksen aiheuttamaan verenvuotokuumeeseen sairastuneen potilaan vieressä vuonna 1976. Potilas kuoli. Kuva Ngalieman sairaalastaKinshasasta, silloisen Zairen pääkaupungista.
Ebolaepidemioiden alkuperänä pidetään tautiin kuolleiden eläinten ruhoja ja kanssakäymistä sairastuneiden eläinten kanssa. Ebolan on todettu tarttuneen ihmiseen muun muassa sairaista tai kuolleistasimpansseista,gorilloista ja hedelmälepakoista. On havaittu, että ihmisten keskuudessa leviävää ebolaepidemiaa edeltää eläinten keskuudessa etenevä epidemia, joka aiheuttaa romahduksen eläinkannassa.[17]
Ihmispopulaatioon levittyään EBOV, SUDV ja BDBV leviävät ihmisestä toiseen ruumiinnesteiden ja niihin tahriutuneiden pintojen välityksellä. Virusta on löytynytspermasta jopa kaksi kuukautta oireiden häviämisen jälkeen, ja siksi tauti leviää myös sukupuolisessa kanssakäymisessä.[10] Epidemioita ovat vauhdittaneet afrikkalaiset hautajaisrituaalit, joissa ruumista kosketellaan. Tauti tarttuu myös kuolleesta ruumiista. Sairastuneista osa vuotaa verta, ja tauti leviää veren kautta.[10] Tautia on levittänyt afrikkalaisissa sairaaloissa injektioneulojen ja -ruiskujen uudelleenkäyttö.[18]
Virusviljelynäytteet ovat hengenvaarallisia, ja ebola onkin tarttunut myös laboratorio-onnettomuuksissa.[18]
Ebolanitämisaika on noin 2–21 päivää. Oireet alkavat yleensä äkillisellä korkeallakuumeella, voimattomuudella,mahakivulla,kurkkukivulla,päänsäryllä jalihassäryllä. Taudin edetessä oireisiin liittyvätoksentelu,ripuli, erilaisetihottumat,nivelsärky ja sisäelinten vauriot. Taudin loppuvaiheissa voimistuu sisäinen ja ulkoinen verenvuoto[10], joka usein juuri aiheuttaa kuoleman. Taudin puhkeamisesta kuolemaan tai tervehtymiseen kuluu tyypillisesti 6–10 päivää.lähde?
Loppuvaiheessa potilas saattaa saada voimakkaitaepileptisiägrand mal -kouristuskohtauksia.[19] Tällöin ravistuksen seurauksena uhri saattaa levittää tautia ympärillä oleviin eläviin olentoihin.lähde?
ZMapp-lääke onreesusmakakikokeissa tehonnut kaikkiin kokeessa olleisiin 18 apinaan. Lääke on sama, jota annettiin kahdelle amerikkalaiselle avustustyöntekijälle, jotka sitten toipuivat. Kahteen muuhun se ei tehonnut.[20]
Elokuussa 2019 julkaistujen tietojen mukaan Kongossa tehdyissä lääkekokeissa kuolleisuus väheni 6–11 prosenttiin. Hoidossa käytettävät vaihtoehtoiset vasta-aineet Regn-EB3 ja mAb-114 annetaan sairastuneelle tiputuksessa. Näiden lääkkeiden tultua käyttöön aiemmista lääkkeitä (Zmapp jaRemdesvir) voidaanMaailman terveysjärjestö WHO:n mukaan luopua.[21][22]
Alun perinKanadan kansallisen mikrobiologialaboratorion muun muassa Yhdysvaltain kansallisen hallinnon rahoituksella kehittämä rVSVΔG-ZEBOV-GP-rokote ebolaviruksen Zaire-kantaa vastaan on hyväksyttyEuroopan unionissa marraskuussa 2019 ja Yhdysvalloissa joulukuussa 2019. Sitä markkinoiMerck-yhtiö tuotenimellä Ervebo.[23][24][25][26]
Kaksiosainen yhdistelmärokote Zabdeno + Mvabea hyväksyttiin Euroopan unionissa heinäkuussa 2020[27][28]. Ensin annetaan ruiskeena annos Ad26.ZEBOV-GP (tuotenimi Zabdeno), ja kahdeksan viikon kuluttua annos MVA-BN-Filo (tuotenimi Mvabea).[27]
Ebola on saanut nimensä löytöpaikkansa, keskisessä Afrikassa sijaitsevanEbolajoen mukaan.[10] Ebolan varsinaista syntyhistoriaa ei ole kuitenkaan vielä tunnistettu. Monista arvauksista muun muassa Kitumin luolaaKenian ja Ugandan rajalla on epäilty sekä ebolan että sen sukulaisenMarburg-viruksen alkulähteeksi. Viittauksia on levittänyt etenkinRichard Prestonin jännityskirjaTappajavirus (1994).[29] Kiinnostusta tautia kohtaan lisää taudin dramaattisuuden lisäksi se, ettäfilovirukset eivät todennäköisesti ole ihmisen eikä myöskään apinoiden viruksia. Niiden luonnollista isäntää ei ole löytynyt. Epäilyksen alla ovat hedelmälepakot ja jyrsijät. On jopa pohdittu, onko luonnollinen isäntä eläinkunnan vai kasvikunnan puolella.[18]
Ensimmäisten ebolatapausten on jälkikäteen havaittu ilmenneen 1972 Kongossa.[30] Tapaukset tulkittiinkeltakuumeeksi.[31]
Ebolavirus löytyi, kun Mabalo Lokela tuotiin 5. syyskuuta 1976verenvuotokuumeessa Yambukun lähetyssairaalaan. Pian tautiin sairastui Lokelan lähipiiriä ja sitten sairaalan henkilökuntaa, joka ei aluksi osannut suojautua potilaan vereltä. Tautia tarttui myös sairaalan muihin potilaisiin.[32] Tautia epäiltiin aluksimalariaksi, ja potilaille annettiinkiniiniä.[33] Samaan aikaan levisi Sudanissa puuvillatehtaan työntekijöiden keskuudesta ebolaepidemia, jossa sairastui 284 ja kuolleisuus oli 53 prosenttia. Vaikka epidemiat sattuivat samaan aikaan, niiden aiheuttajina olivat selvästi eri viruskannat.[18]
Ebolaa on esiintynyt ihmisissä Kongossa vuosina 1976, 1995, 2003, 2008–2009 ja 2012Gabonissa 1994, 1995 ja 1996, Ugandassa 2000, 2007–2008, 2011 ja 2012, Sudanissa 2004,Angolassa 2005 sekäGuineassa,Sierra Leonessa jaLiberiassa 2014. Uusi virusmuunnos, Ivory coast -ebolavirus (TAFV), tunnistettiin yhdestä sairastuneestaNorsunluurannikolla vuonna 1994. Vuonna 2003 kuoliEtoumbissaKongon tasavallassa 120 ihmistä. Vuoden 2012 Kongon ebola-aaltoon mennessä ebolavirukseen varmistetuista 2 387 sairastuneesta on kuollut 1 590, joten kuolleisuus on noin 66,6 prosenttia sairastuneista.[10]
Länsi-Afrikassa vuonna 2014 alkanut ja vuoden 2016 alussa loppuneeksi julistettu ebolaepidemia on historian laajin, ja sen pelättiin lokakuussa 2014 leviävän teollisuusmaihinkin. Liikkeellä olleen ebolan zaire-muunnokseen sairastuneista kuoli jopa 50–75 prosenttia.lähde?
Länsi-Afrikan epidemia alkoi Guineassa joulukuussa 2013 melko lähellä Liberian ja Sierra Leonen rajaa, kun syrjäisellä seudulla kaksivuotias poika Emile sairastui siihen ja kuoli.[35] Tauti kierteli Guinessa helmi–maaliskuuhun asti, ennen kuin se tunnistettiin ebolaksi. Huhtikuun alussa tautiin oli sairastunut noin 80 ihmistä muutamalla alueella.lähde?
Ensi kertaa taudin historiassa sitä tavattiin vuonna 2014 laajalti Länsi-Afrikassa. Tauti levisi muutamassa kuukaudessa laajemmaksi kuin yksikään aiempi ebolaepidemia. Kun tauti oli aiemmin levinnyt maaseudun syrjäkylissä, se levisi nyt suuriin kaupunkeihin.[36] Tautiin kuoli lokakuun 2014 alkuun mennessä noin 4 000 ihmistä Länsi-Afrikassa, lähinnä Guineassa, Liberiassa ja Sierra Leonessa.[37] Eniten kuolleita oli silloin Liberiassa.[38] CDC:n raportissa esitettiin arvio, että tauti leviäisi Länsi-Afrikan suuriin asutuskeskuksiin muutamassa kuukaudessa ja tarttuisi tammikuun 2015 loppuun mennessä yli miljoonaan.[39]
Ebola levisi niin laajalle muun muassa myöhäisen reagoinnin, väestön vähäisen ebolatietämyksen ja voimavarojen puutteen takia.[40][41][42] Viranomaistiedotus ja valistus esimerkiksi sairastuneiden sukulaisten hoitamisesta ja ohjeistus epäiltyjen sairaiden sairaaloihin tuomisesta oli puutteellista. Ohjeita jaettiin vasta kuukausien päästä. Yhteisöllinen oppiminen ja suojautuminen osoittautuivat tilanteessa merkittäviksi sairauden leviämistä estäviksi tekijöiksi.[43]
Ebola-alueella yritettiin estää taudin leviämistä muun muassakaranteenein ja rajoja sulkemalla.[44][45][46]
Syys–lokakuun vaihteessa 2014 tauti alkoi herättää maailmanlaajuista huolta. Syyskuussa muun muassa Yhdysvallat jaYK:n turvallisuusneuvosto julistivat taudin turvallisuusuhaksi.lähde? Muutamia ebolatapauksia ilmeni lokakuun alussa Yhdysvalloissa, Espanjassa jaMakedoniassa. Espanjassa ja Yhdysvalloissa tauti tarttui sairaaloissa ebolapotilaista heitä hoitaneisiin.[47] Ebolan pelättiin alkavan levitä Yhdysvalloissa ja Euroopassa.[48] Muun muassa Britanniassa harjoiteltiin ebolan vastaisia toimia epidemian varalta.Lääkärit ilman rajoja -järjestön mukaan maailmaa uhkasi ebolapandemia. Toisaalta monet asiantuntijat kiistivät laajan epidemian mahdollisuuden länsimaissa[35][49] ja arvioivat ebolan olevan enemmän uhka köyhissä maissa.[50][51] Monet länsimaat aloittivat kuumeen mittaamisen niiltä lentomatkustajilta, joiden matkustushistoria oli epäilyttävä.[52] Suomessaulkoministeriö suositteli välttämään matkustamista Liberiaan, Sierra Leoneen ja Guineaan.[53]
Ebolan leviäminen hidastui huomattavasti Länsi-Afrikassa tammikuussa 2015, mutta tauti ei vielä silloin ollut hallinnassa.[54] Maailman terveysjärjestö WHO katsoipandemiariskin pienentyneen huhtikuussa 2015.[55] Tautia oli tuolloin yhä varsinkin Guineassa ja Sierra Leonessa, ja WHO piti tautia yhäkansainvälisenä uhkana.[56]
Kongon demokraattisessa tasavallan koillisosissa ainakinPohjois-Kivun jaIturin maakunnissa puhkesi loppukesällä 2018 ebolaepidemia, jota pidetään historian toiseksi pahimpana. Tautiin sairastui 7. huhtikuuta 2019 mennessä yli 1 150 ihmistä, ja kuolleita oli yli 730. Väestön luottamus avustustyöntekijöihin meni, kun käyttöön oli otettu pakkokeinoja. Sairastuneet eivät enää hakeutunet hoitoon.[57][58][4][5]
Vuonna 2021 ebolavirus levisi jälleen Länsi-Afrikan Guineassa ja Kongossa[59]. Viruksen arveltiin piilotelleen aiemmasta epidemiasta selvinneiden potilaiden elimistöissä oireita aiheuttamatta mutta tartuntakykyisenä jopa viiden vuoden ajan ennen uuden epidemian alkua[59]. Tätä ennen viruksen oli havaittu säilyneen potilaan elimistössä parhaimmillaan 531 päivän ajan[60].
Gabonissa tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin 4 000 ihmisen verinäytteet, ja tutkituista peräti 15,3 prosentilta löydettiin ebolaviruksen vasta-aineita. Tutkituista moni asui alueilla, joilla ei ollut koskaan ollut ebolaepidemiaa. Metsäisillä alueilla vasta-aineita löytyi eräissä kylissä jopa kolmannekselta tutkituista.[61] Kun otetaan huomioon Gabonin asukasmäärä (1,5 miljoonaa), yksistään tässä valtiossa voi arvioida ebolavasta-aineita löytyvän yli 200 000 ihmiseltä. Epäselvää on yhä, onko näin moni sairastanut ebolatartunnan oireettomasti vai mistä vasta-aineet ovat peräisin. Koska ebolavirukseen on kuollut epidemioissa yhteensä vain muutama tuhat ihmistä, taudin kuolleisuuslukuja arvioitaessa on huomioitava mahdollisuus, että moni sairastaa ebolaviruksen tietämättään eikä kirjaudu sairastaneiden määrään. Raportoimattomia ebolatapauksia on myös luultavasti sattunut syrjäseuduilla muulloinkin.[18]
Yksi ebolalaji, Reston-ebolavirus (RESTV), on aiheuttanut havaittuja epidemioita ainoastaan apinoissa. Taudin aiheuttaneet apinat on tuotu Filippiineiltä, ja ebolaepidemiat on havaittu karanteenilaitoksessa YhdysvalloissaVirginianRestonissa,Texasissa jaPennsylvaniassa sekäItaliassaSienassa. RESTV on myös sairastuttanut sikoja Kiinassa[10] ja Filippiineillä.[17]
Ensimmäinen tunnettu ebolan leviäminen ebolaan kuolleen eläimen ruumiista tapahtui Norsunluurannikolla 1994, jolloin Ivory coast -ebolavirus (TAFV) havaittiin. Se tarttui ruumiinavausta simpanssille tehneeseen tutkijaan, joka sairastui viikon kuluttua kuumetautiin mutta parani. Myöhemmin on osoitettu useita kertoja epidemian saaneen alkunsa villieläimen, yleensäkädellisen, ruhon kanssa tekemisissä olleesta ihmisestä.[17]
↑Johnson, Reed F. & Bell, Peter & Harty, Ronald N: Effect of Ebola virus proteins GP, NP and VP35 on VP40 VLP morphology. Virology Journal, 2006, nro 3, s. 31. BioMed Central Ltd.. doi:10.1186/1743-422X-3-31Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.10.2018(englanniksi).
↑Ieva Bagdonaite, Samir Abdurahman, Mattia Mirandola, Denis Pasqual, Martin Frank, Yoshiki Narimatsu, Hiren J. Joshi, Sergey Y. Vakhrushev, Cristiano Salata, Ali Mirazimi, Hans H. Wandall: Targeting host O-linked glycan biosynthesis affects Ebola virus replication efficiency and reveals differential GalNAc-T acceptor site preferences on the Ebola virus glycoprotein. Journal of Virology, 17.5.2024, 98. vsk, nro 6, s. e00524–24. PubMed:38757972doi:10.1128/jvi.00524-24Artikkelin verkkoversio.
↑Boubacar Diallo, Daouda Sissoko, Nicholas J. Loman, Hadja Aïssatou Bah, Hawa Bah, Mary Claire Worrell: Resurgence of Ebola Virus Disease in Guinea Linked to a Survivor With Virus Persistence in Seminal Fluid for More Than 500 Days. Clinical Infectious Diseases: An Official Publication of the Infectious Diseases Society of America, 15.11.2016, nro 10, s. 1353–1356. PubMed:27585800doi:10.1093/cid/ciw601ISSN 1058-4838Artikkelin verkkoversio.
_(15649499108).jpg)
