| Earl Warren | |
|---|---|
 | |
| Yhdysvaltain korkeimman oikeuden puheenjohtaja | |
| Presidentti | Dwight D. Eisenhower (nimittäjä) |
| Edeltäjä | Fred M. Vinson |
| Seuraaja | Warren E. Burger |
| Kalifornian 30. kuvernööri | |
| Varakuvernööri | Frederick Houser Goodwin Knight |
| Edeltäjä | Culbert Olson |
| Seuraaja | Goodwin Knight |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. maaliskuuta1891 Los Angeles,CA,USA |
| Kuollut | 9. heinäkuuta1974 (83 vuotta) Washington (DC),USA |
| Kansalaisuus |  yhdysvaltalainen |
| Ammatti | asianajaja |
| Puoliso | Nina Elisabeth Palmquist Meyers |
| Lapset | 6 |
| Tiedot | |
| Puolue | Republikaanipuolue |
 Nimikirjoitus | |
| Infobox OK | |
Earl Warren (19. maaliskuuta1891Los Angeles –9. heinäkuuta1974Washington (DC) oli yhdysvaltalainenrepublikaanipuolueen poliitikko jakorkeimman oikeuden puheenjohtaja.[1] Hän toimi muun muassa Kalifornian oikeusministerinä jakuvernöörinä ennen kuin presidenttiDwight D. Eisenhower nimitti hänet korkeimman oikeudenpuheenjohtajaksi vuonna 1953. Warren luotsasi tuomioistuinta aikaisempaa aktiivisemmaksi lainsäädännön ohjaajaksi.
Earl Warren eli nuoruutensaBakersfieldissä Kaliforniassa, jossa hänen isänsä oli töissä junankorjaajana. Hän opiskeliBerkeleyn yliopistossa,[2] ja suoritettuaan lakitieteen tohtorin tutkinnon hän toimi asianajajanaSan Franciscossa kunnes siirtyi oikeuslaitoksen palvelukseen.[3] Palveltuaan ensimmäisessä maailmansodassa hän työskenteli piirisyyttäjän toimistossaAlamedan piirikunnassa 18 vuotta, joista 13 piirisyyttäjänä. Vuonna 1931 tehty kysely listasi hänet maan parhaaksi piirisyyttäjäksi. Tiukkuudestaan huolimatta hän myös huolehti syytettyjen oikeuksista.[4]
Vuosina 1939–1943 Warren toimi Kalifornian oikeusministerinä. Hän vaatijapanilaisten siirtämistä pois länsirannikolta Japanin hyökättyäPearl Harboriin. Oikeusministerin kauden jälkeen hänet valittiin Kalifornian kuvernööriksi.Presidentinvaaleissa vuonna 1948 hän pyrki republikaanipuolueen ehdokkaanaThomas Deweyn varapresidentiksi.[5] Vaalit voitti istuva presidenttiHarry S. Truman.
Kolmannen kuvernöörikauden jälkeen Warren siirtyikorkeimman oikeuden puheenjohtajaksi presidenttiDwight D. Eisenhowerin nimittämänä. Eisenhower oli luvannut nimityksen Warrenille, koska tämä oli auttanut Eisenhoweria saamaan ehdokkuudenvuoden 1952 presidentinvaaleissa. Warren nimitettiin äkillisesti kuolleen puheenjohtajanFred M. Vinsonin seuraajaksi, ja hän aloitti virassa lokakuussa 1953.[5]
Warrenin johtamana korkein oikeus otti aikaisempaa aktiivisemman aseman lakien ohjaajana, kun aiemmin tuomioistuin oli pääasiallisesti vain tulkinnut lakeja. Konservatiivit arvostelivat tuomioistuinta liian aktiivisesta roolista lainsäädännössä. Oikeus otti monessa tapauksessa kansalaisten oikeuksia laajentavan kannan. Warrenin puheenjohtajakauden merkittävimpiin päätöksiin kuuluu muun muassaBrown vastaan Topekan koululautakunta, joka lopettirotuerottelun kouluissa ja muissa julkisissa laitoksissa ja vaikutti kansalaisoikeusliikkeen syntymiseen.[6] TapauksessaGideon vastaan Wainright oikeus päätti, että osavaltioilla on perustuslaillinen velvollisuus tarjota varattomalle syytetylle oikeusapua jaMiranda vastaan Arizona puolestaan määräsi, että syytetylle täytyy ennen kuulustelua kertoa hänen oikeuksistaan.
Vuonna 1963 presidenttiLyndon B. Johnson nimitti Warrenin johtamaan presidenttiKennedyn salamurhaa tutkinuttaWarrenin komissiota. Warren otti tehtävän vastaan vastahakoisesti, koska ei pitänyt sitä sopivana asemassaan olevalle tuomarille.[7]
Kesäkuussa 1968 Warren ilmoitti presidentti Johnsonille halukkuudestaan jäädä eläkkeelle korkeimmasta oikeudesta. Johnson nimitti hänen seuraajakseen korkeimman oikeuden tuomarinAbe Fortasin, mutta republikaanisenaattorit halusivat siirtää nimityksen seuraavalle presidentille, ja lopulta Fortas vetäytyi häneen kohdistuvien taloudellisten väärinkäyttöepäilyjen vuoksi. Warren jatkoi virassaan, kunnes seuraava presidenttiRichard Nixon nimitti hänen seuraajakseenWarren E. Burgerin kesäkuussa 1969.[8]
Warren kuoli 9. heinäkuuta 1974. Hänet on haudattuArlingtonin sotilashautausmaalleVirginian osavaltiossa.[1]
.svg)
Presidential Medal of Freedom (USA, 1981,postuumisti)[9]
