Movatterモバイル変換


[0]ホーム

URL:


Siirry sisältöön
Wikipedia
Haku

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö

Wikipediasta
(Ohjattu sivultaETYJ)
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö
Organization for Security and Co-operation in Europe
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsenvaltiot.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön jäsenvaltiot.
Perustettu3. heinäkuuta1973Helsinki,Suomi[1]
PäämajaWien,Itävalta
Jäsenet57 jäsenvaltiota
Viralliset kieletenglanti,espanja,italia,ranska,saksa,venäjä[2]
PuheenjohtajaIan Borg
Aiheesta muualla
Sivusto
Infobox OKNimi-testi OK

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj,ETYJ[3]) (engl.OSCE – Organization for Security and Cooperation in Europe) on järjestö, jossa on jäseninä 57 valtiotaEuroopassa,Pohjois-Amerikassa, Etelä-Kaukasiassa jaKeski-Aasiassa. Se perustuu vuonna 1975Helsingissä järjestetylleEuroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssille (ETYK), josta muodostui vuonna 1994 pysyvä kansainvälinen järjestö vuoden 1992 seurantakonferenssin pohjalta.ETYJin päämaja sijaitseeWienissä,Itävallassa.ETYJ käsittelee laajasti kolmeen eri pääryhmään liittyviä turvallisuuskysymyksiä:

  1. poliittis-sotilaalliset kysymykset
  2. talous- ja ympäristökysymykset
  3. niin kutsutun inhimillisen ulottuvuuden (ihmisoikeus-) kysymykset.

Näitä ulottuvuuksia kutsuttiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen aikana koreiksi, koska ajatuksia koottiin ikään kuin (paperi)koreihin. Kolmas kori, joka koski ihmisoikeuksia, oli tai sen katsottiin olleenNeuvostoliitolle epäedullinen, koska se tarjosi perusteen ihmisoikeusryhmien työskentelylle Neuvostoliitossa ja muissaVarsovan liiton maissa. Sen sijaan vuoden 1975 kokoukseen liittyvätoisen maailmansodan jälkeisten rajojen yleinen tunnustaminen katsottiin Neuvostoliitolle edulliseksi.

ETYJillä on toimintaa lähinnä Itä-Euroopassa, missä kansainvälisen läsnäolon katsotaan vahvistavan turvallisuutta. Esimerkkejä tästä ovatKosovo,Bosnia ja Hertsegovina,Moldova jaGeorgia. Näissä hankkeissa isäntävaltioita pyritään opastamaan lähinnä maan demokratisointiin ja ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä.

ETYJ harjoittaa siviilikriisinhallintaa, muun muassavaalitarkkailua vaikuttaen siirtymätapauksien demokratisoitumisprosesseihin.

ETYJin toiminnan suuntalinjat päätetään kahden vuoden välein järjestettävässä huippukokouksessa. Huippukokoukset julkaisevat loppuasiakirjan, jossa määritetään Euroopan turvallisuuden ja yhteistyön kehittämisen suuntaa.

ETYJin luottamusta ja turvallisuutta lisäävä toiminta

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

ETYJin tärkein asiakirja on säännöllisesti uusittu Wienin asiakirja. Se on sotilaallista turvallisuutta käsittelevä, osanottajavaltioiden luottamusta ja turvallisuutta kehittävä säännöstö. Asiakirjaa täydennetään aika ajoin järjestön elimien päätöksellä. Wienin asiakirjan tärkeimmät tekijät ovat:

  • vuotuinen tiedonvaihto koskien osanottajavaltioiden asevoimia, puolustussuunnittelua ja budjetointia
  • edellä mainitun tiedon verifiointi tarkastuksin tai arviointikäynnein
  • sotaharjoitusten ja joukkojen siirron ennaltailmoitusvelvoite
  • vierailujen ja uuden kaluston esittelyn järjestämisvelvoite
  • asevoimien demokraattinen käyttäytymissäännöstö ja sen koulutusvelvoite
  • vaarallisten, luonteeltaan sotilaallisten tapahtumien ennaltailmoitusvelvoite sekä mahdollisuus selvitysten pyyntöön em. tapauksissa

Avoin taivas -sopimus

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli:Avoin taivas -sopimus

ETYJin yhteydessä on vuonna 1992 solmittu Avoin taivas -sopimus, jonka on allekirjoittanut 28 maata. Sopimus tuli voimaan 1. tammikuuta 2002, kun 20 sopimusvaltiota oli ratifioinut sen. Sopimuksen allekirjoittaneet valtiot sallivat tarkkailu- ja ilmakuvauslentojen suorittamisen toistensa ilmatilassavastavuoroisuusperiaatteella.

Osanottajavaltiot

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  ETYJin osanottajavaltiot
  ETYJin yhteistyökumppanit

ETYJillä on 57 osanottajavaltiota Euroopassa, Keski-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.

Huippukokoukset

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Isäntämaa[4]Kaupunki[4]Päivämäärä[4]
 KazakstanAstana1-2. joukukuuta 2010
 TurkkiIstanbul18-19, marraskuuta 1999
 PortugaliLissabon2-3. joukukuuta 1996
 UnkariBudapest5-6.joukukuuta 1994
 SuomiHelsinki9-10. heinäkuuta 1992
 RanskaPariisi19-21. marraskuuta 1990
 SuomiHelsinki30. heinäkuuta- 1.elokuuta 1975

Seurantakokoukset

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Isäntämaa[5]Kaupunki[5]Päivämäärä[5]
 JugoslaviaBelgrad4. lokakuuta 1977 - 9. maaliskuuta 1978
 EspanjaMadrid11. marraskuuta 1980 - 9. syyskuuta 1983
 ItävaltaWien4. marraskuuta 1986 - 19. tammikuuta 1989
 SuomiHelsinki24. maaliskuuta - 8. heinäkuuta 1992
 UnkariBudapest10. lokakuuta - 2. joulukuuta 1994
 ItävaltaWien4. - 22. marraskuuta 1996
 PortugaliLissabon
 ItävaltaWien1. lokakuuta - 20. syyskuuta 1999
 TurkkiIstanbul10 .marraskuuta 1999
 PuolaVarsova30.syyskuuta-8.lokakuuta 2010
 ItävaltaWien18.–26. lokakuuta 2010
 KazakstanAstana26.–28. marraskuuta 2010

Ministerineuvoston kokoukset

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Sija[6]Päiväys[6]Kaupunki[6]Isäntämaa[6]
30.[7]30. marraskuuta - 1. joulukuuta 2023Skopje Pohjois-Makedonia
29.1-2 .joulukuuta 2022Łódź Puola
28.2-3 .joulukuuta 2021Tukholma Ruotsi
27.3-4 .joulukuuta 2020Tirana Albania
26.5-6 .joulukuuta 2019Bratislava Slovakia
25.6-7 .joulukuuta 2018Milano Italia
24.7-8 .joulukuuta 2017Wien Itävalta
23.8-9 .joulukuuta 2016Hampuri Saksa
22.3-4 .joulukuuta 2015Belgrad Jugoslavia
21.4-5 .joulukuuta 2014Basel Sveitsi
20.5-6 .joulukuuta 2013Kiova Ukraina
19.6-7 .joulukuuta 2012Dublin Irlanti
18.6-7 .joulukuuta 2011Vilna Liettua
17.1-2 .joulukuuta 2009Ateena Kreikka
16.4-5 .joulukuuta 2008Helsinki Suomi
15.29-30 .marraskuuta 2007Madrid Espanja
14.4-5 .joulukuuta 2006Bryssel Belgia
13.5-6 .joulukuuta 2005Ljubljana Slovenia
12.6-7 .joulukuuta 2004Sofia Bulgaria
11.1-2 .joulukuuta 2003Maastricht Alankomaat
10.6-7 .joulukuuta 2002Porto Portugali
9.3-4 .joulukuuta 2001Bukarest Romania
8.27-28 .marraskuuta 2000Wien Itävalta
7.2-3 .joulukuuta 1998Oslo Norja
6.18-19 .joulukuuta 1997Kööpenhamina Tanska
5.7-8 .joulukuuta 1995Budapest Unkari
4.30 .marraskuuta - 1 .joulukuuta 1993Rooma Italia
3.14-15 .joulukuuta 1992Tukholma Ruotsi
Ylimääräinen ministerikokous24, maaliskuuta 1992Helsinki Suomi
2.30-31. tammikuuta 1992Praha Tšekki
Ylimääräinen ministerikokous10. syyskuuta 1991Moskova Venäjä
1.19-20. kesäkuuta 1991Berliini Saksa
Ulkoministerien kokous1-2. lokakuuta 1990New York Yhdysvallat
Konsultaatiokokous3-7. heinäkuuta 1973Helsinki Suomi

Puheenjohtajat

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön puheenjohtaja johtaa järjestön toimintaa. Puheenjohtajamaa valitaan järjestön jäsenmaista vuodeksi kerrallaan. Puheenjohtajamaan ulkoministeri toimii järjestön puheenjohtajana. Suomi on ollut puheenjohtajamaana viimeksi vuonna 2008.

Luopunut puheenjohtajamaa, puheenjohtajamaa ja vastaanottava puheenjohtajamaa toimivat myös troikaksi kutsuttuna ETYJinkolmikkona jatkuvuuden turvaamiseksi.

VuosiPuheenjohtaja[8][9]Valtio
1991Hans-Dietrich Genscher Saksa
1992Jiří Dienstbier jaJozef Moravčík Tšekkoslovakia
1993Margaretha af Ugglas Ruotsi
1994Beniamino Andreatta jaAntonio Martino Italia
1995László Kovács Unkari
1996Flavio Cotti Sveitsi
1997Niels Helveg Petersen Tanska
1998Bronisław Geremek Puola
1999Knut Vollebaek Norja
2000Wolfgang Schuessel jaBenita Ferrero-Waldner Itävalta
2001Mircea Geoană Romania
2002Jaime Gama jaAntonio Martins da Cruz Portugali
2003Jaap de Hoop Scheffer jaBernard Bot Alankomaat
2004Solomon Passy Bulgaria
2005Dimitrij Rupel Slovenia
2006Karel De Gucht Belgia
2007Miguel Ángel Moratinos Espanja
2008Ilkka Kanerva jaAlexander Stubb Suomi
2009Ntóra Bakogiánni jaGeórgios Papandréou Kreikka
2010Kanat Saudabajev Kazakstan
2011Audronius Ažubalis Liettua
2012Eamon Gilmore Irlanti
2013Leonid Kožara Ukraina
2014Didier Burkhalter Sveitsi
2015Ivica Dačić Serbia
2016Frank-Walter Steinmeier Saksa
2017Sebastian Kurz jaKarin Kneissl Itävalta
2018Angelino Alfano jaEnzo Moavero Milanesi Italia
2019Miroslav Lajčák Slovakia
2020Edi Rama Albania
2021Ann Linde Ruotsi
2022Zbigniew Rau Puola
2023Bujar Osmani Pohjois-Makedonia
2024Ian Borg Malta

Lähteet

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
  1. Astikainen, Arto: Viisi askelta Finlandia-taloon Helsingin Sanomat. 31.7.2005. Viitattu 29.6.2023.
  2. OSCE website now available in six official languages 30.6.2017. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö. Viitattu 2.8.2022. (englanniksi)
  3. Lyhenneluettelo: E Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 10.4.2022.
  4. abcSummits www.osce.org. Viitattu 5.12.2023. (englanniksi)
  5. abcReview Conferences www.osce.org. Viitattu 10.12.2023. (englanniksi)
  6. abcdMinisterial Councils www.osce.org. Viitattu 5.12.2023. (englanniksi)
  7. 30th OSCE Ministerial Council www.osce.org. Viitattu 6.12.2023. (englanniksi)
  8. Former OSCE Chairpersons-in-Office www.osce.org. Viitattu 18.4.2021. (englanniksi)
  9. Ann Linde www.osce.org. Viitattu 18.4.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa |muokkaa wikitekstiä]
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö

Puheenjohtaja |Kolmikko |Puheenjohtajan edustajat |Parlamentaarinen yleiskokous |Demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto |Kansallisten vähemmistöjen pääkomissaari |Joukkotiedotusvälineiden vapauden edustaja |Sihteeristö |Korkean tason suunnitteluryhmä |Tuki kahdenkeskisten sopimusten toimeenpanolle

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Euroopan_turvallisuus-_ja_yhteistyöjärjestö&oldid=23827651
Luokka:
Piilotetut luokat:

[8]ページ先頭

©2009-2026 Movatter.jp