| E.ON SE | |
|---|---|
 | |
| Yritysmuoto | osakeyhtiö |
| ISIN | DE000ENAG999 |
| Perustettu | 16. kesäkuuta 2000 |
| Toimitusjohtaja | Dr. Johannes Teyssen |
| Puheenjohtaja | Dr. Ulrich Hartmann |
| Kotipaikka | Essen |
| Toimiala | energia |
| Liikevaihto | 86,7 mrd.EUR (2008) |
| Henkilöstö | 93 538 (31.12.2008) |
| Kotisivu | eon |
| Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo | |
E.ON SE (aiemminE.ON AG) on saksalainen energiayritys, joka on perustettu vuonna 2000. Yrityksen osakkeet on noteerattuFrankfurtin pörssissä. E.ON oli maailman suurin yksityisomistuksessa oleva energiayhtiö ja Euroopan toiseksi suurin ydinvoimayhtiö. Yhtiöllä on toimintaa Keski- ja Pohjois-Euroopassa, Venäjällä, Britanniassa ja Yhdysvalloissa. E.ON:n tytäryhtiöE.ON Ruhrgas AG on merkittävämaakaasun jakeluyhtiö Euroopassa. Venäjällä E.ON omistiOGK-4 -energiayhtiön ja 6,4 %Gazpromin osakekannasta. E.ON omisti enemmistönEspoon Sähkö Oy:n osakkeista, mutta nämä osakkeet E.ON on myynytFortumille.
 | Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaaparantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa ollakeskustelusivulla. Tarkennus: Kehitys 2008 jälkeen, mm. vanhojen voimaloiden käytöstäpoistoa. Jako kahdeksi yhtiöksi 2016: mitä jäi E.ON:iin ja mitäUniperiin. Voimaloista ympäristökuormitus (hiilidioksiekvivalentti) ei ole pääasia, vaan paljon sähkö- ja lämpötehoa se tuottaa? Mitä E.ON:ssä on nykyään, mm. tuulivoimaloita ja Saksan sähköverkot..., minne Saksan ydinvoimalat päätyivät yhtiön splittauksessa ja Saksan energiapolitiikan muutoksissa? |
E.ON:n hiilivoimaloista kolme on Euroopan 30 eniten hiilidioksidia tuottavien voimaloiden joukossa. WWF antoi sijaluvun 30 absoluuttisesti eniten hiilidioksidia päästävälle voimalalle suhteellisen hiilidioksidipäästön mukaan (g CO2/kWh) 5/2007. Suurimmat CO2-päästöt olivat ligniittivoimaloissa (DEH,Vattenfall jaRWE). E.ON:n voimaloista listalla ovat: Scholven Saksassa ja Ratcliffe ja Kingsnorth iso-Britanniassa.[1]
| E.ONin hiilivoimaloiden hiilidioksidipäästöjä[1] | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| No | Voimala | Maa | Käynnistys | g CO2/kWh | Sallittu t CO2 | Todettu t CO2 |
| 20 | Scholven | Saksa | 1968–1979 | 900 | 8,7 | 10,7 |
| 23 | Ratcliffe | UK | 1968–1970 | 895 | 5,9 | 7,8 |
| 24 | Kingsnorth | UK | 1970–1973 | 892 | 6 | 8,9 |
| No on sijaluku, siten että 1 on suurin CO2 päästö/kWh (g CO2/kWh) | ||||||
Suomessa E.ON omisti Kainuun Sähkö Oy:n ja Karhu Voima Oy:n. Lisäksi E.ON:llä oli 34 prosentin osuusFennovoima Oy:ssä, joka päätti rakentaaPyhäjoen ydinvoimalaitoksen. Yhtiö ilmoitti lokakuussa 2012 vetäytyvänsä Fennovoiman ydinvoimahankkeesta. Yhtiö kertoi samalla myyvänsä liiketoimintansa Suomessa ja keskittävänsä voimavaransa muissa Pohjoismaissa oleviin toimintoihin, pääasiassa Ruotsiin ja Tanskaan.[2][3]
Vuonna 2013 E.ON Nord Sverige AB myi liiketoimintansa Suomesta ja E.ON-yhtiöiden toiminta Suomessa päättyi. E.ONin verkkoalueella sähköä myyvän E.ON Kainuu Oy:n uusi nimi on Loiste Energia Oy. E.ON Suomi Oy myy sähköä valtakunnallisesti nimellä Loiste Sähkönmyynti Oy. E.ON Kainuun Sähköverkko Oy:n uusi nimi on Loiste Sähköverkko Oy. Konsernin nimenä käytetäänLoiste-konsernia.
2000-luvun alussa E.ON osti Espoon kaupungilta enemmistöosuudenEspoon Sähkö Oy:stä, joka omisti paikallisten voimalaitosten ja jakeluverkon lisäksi Joensuun Energia Oy:n. E.ON muutti Espoon Sähkön nimeksi E.ON Finland Oy ja sulautti siihen Joensuun Energian.
Fortum sopi vuonna 2002 E.ON:n kanssa, että sillä on osto-oikeus E.ON:n omistamiin E.ON Finlandin (entisen Espoon Sähkön) osakkeisiin. Osto-oikeus oli osa Fortumin saamaa korvausta E.ON:in kanssa tehdystä Wesertal-kaupasta vuonna 2002. Fortum ilmoitti tammikuussa 2005 käyttävänsä osto-oikeuttaan ja teki samalla lunastustarjouksen Espoon kaupungille sen omistamista E.ON Finlandin osakkeista.[4] Kaupat toteutuivat tammikuussa 2006 ja E.ON Finland siirtyi kokonaan Fortumin omistukseen.[5] Kaupat herättivät Espoossa runsaasti huomiota, koska niiden arveltiin johtavan sähkön hinnan korotuksiin.
Kilpailuvirasto asetti E.ON-kauppojen ehdoksi, että Fortum luopuu osasta tuotantokapasiteettiaan.[6] Ehtojen tarkoituksena oli estää Fortumin määräävän markkina-aseman vahvistuminen.Markkinaoikeus määräsi kilpailuviraston asettamat ehdot noudatettavaksi sellaisenaan välittömästi. Fortum valittikorkeimpaan hallinto-oikeuteen markkinaoikeuden päätöksestä. Fortum katsoi muiden muassa, että vaatimus ehtojen täytäntöönpanosta tekee niistä valittamisen turhaksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksessään 20.10.2006, että markkinaoikeus on voinut määrätä kilpailuviraston asettamat ehdot noudatettavaksi sellaisenaan välittömästi ja hylkäsi Fortumin valituksen.[7] Fortum ilmoitti marraskuussa 2006 toteuttaneensa kaikki kilpailuviraston asettamat ehdot[8]
Fortum valitti myös kilpailuviraston asettamien ehtojen sisällöstä ja perusteista markkinaoikeuteen. Markkinaoikeus katsoi päätöksessään 14.3.2008, että kilpailuvirastolla ei ollut perusteita asettaa kaupalle ehtoja, ja se kumosi kilpailuviraston päätöksen.[9] Fortum oli kuitenkin tuossa vaiheessa jo pannut täytäntöön kilpailuviraston asettamat ehdot. Kilpailuvirasto on valittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen markkinaoikeuden päätöksestä.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaE.ONWikimedia Commonsissa