Dromedaari (Camelus dromedarius) onkamelien sukuun kuuluva suurikokoinensorkkaeläin. Sitä kutsutaan myösyksikyttyräiseksi kameliksi.
LuultavastiArabian niemimaalta lähtöisin oleva dromedaari on kesytetty tuhansia vuosia sitten, ja on sittemmin levinnyt laajalle ratsueläimenä ja kuormajuhtana. Nykyään kesyjä dromedaareja elää noin 13 miljoonaa yksilöä. Ainoat villit dromedaarit elävät nykyisinAustralian keskiosien kuivassaOutbackissa, jossa maahan 1800-luvun lopulla tuodut eläimet ovatvilliintyneet ja muodostavat nykyään noin miljoonan yksilön populaation.
Dromedaari onkaksikyttyräistä kamelia sirompi ja korkeampi. Sen turkki on tyypillisesti vaaleampi ja lyhytkarvaisempi. Urokset kasvavat noin 1,8–2,0 metrin säkäkorkeuteen ja painavat täysikasvuisina 300–600 kg. Naaraat ovat 1,7–1,9 metriä korkeita ja noin 10 % kevyempiä. Dromedaari on sopeutunut sietämään laajaaruumiinlämmön vaihtelua veden säästämiseksi, ja sen normaali ruumiinlämpötila on välillä 34–41,7 °C.
Dromedaarin selässä oleva kyttyrä toimii rasvavarastona. Kuivana kautena kyttyrä on miltei olematon, mutta kasvaa taas sadeaikana ja saattaa painaa silloin jopa 40 kg.[2]
Naaraat saavuttavat sukukypsyyden kolmen vuoden iässä, urokset kuusivuotiaina. Dromedaariuroksilla on suussaan kieltä muistuttava kitapurjepussi, jolla houkutellaan naaraita kiima-aikana. Urokset uhittelevat keskenään ja saattavat tapella. Parittelu kestää noin 15 minuuttia, ja poikanen syntyy 15 kuukauden tiineyden jälkeen. Naaras hoivaa jälkeläistään vuoden tai kaksi. Dromedaarit elävät noin 40–50-vuotiaiksi.
Dromedaarit ovatkasvinsyöjiä ja hyvin kaikkiruokaisia. Kovien huultensa ansiosta ne voivat syödä myös piikikkäitä kasveja. Dromedaarit myösmärehtivät vaikka eivät kuulumärehtijöiden alalahkoon.
↑Nisäkkäät: Uusi Zoo 3, WSOY 1988,ISBN 951-0-13892-4. Ranskankielinen alkuteos Beauté du monde animal: Mammifères 1,3 ja 4. Suom. M. Heikkilä, T. Lahti, A. Raasmaja & S. Räisänen, s. 83–84
↑Nisäkkäät: Uusi Zoo 3, WSOY 1988,ISBN 951-0-13892-4. Ranskankielinen alkuteos Beauté du monde animal: Mammifères 1,3 ja 4. Suom. M. Heikkilä, T. Lahti, A. Raasmaja & S. Räisänen, s. 84
