| Malcolm John Rebennack | |
|---|---|
 Dr. John vuonna 2007 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. marraskuuta1941 New Orleans,Louisiana,Yhdysvallat |
| Kuollut | 6. kesäkuuta2019 (77 vuotta) |
| Ammatti | muusikko,laulaja-lauluntekijä |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Dr. John Mac Rebennack |
| Laulukielet | englanti |
| Aktiivisena | 1950-luku - 2019 |
| Tyylilajit | New Orleans blues,New Orleans R&B,rock and roll,jazz,zydeco |
| Soittimet | laulu,piano,koskettimet,kitara |
| Levy-yhtiöt | Atco,Blue Note,Nonesuch,Concord,Proper |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
| Infobox OK | |
Dr. John (käyttänyt myös nimiäDr. John Creaux,Dr. John the Night Tripper, oik.Malcolm John Rebennack Jr.,21. marraskuuta1941New Orleans,Louisiana –6. kesäkuuta2019[1]) oli yhdysvaltalainenbluesia,boogie woogieta jarock and rollia esittänyt pianisti, laulaja ja lauluntekijä. Malcolmin isä piti New Olreansissa kodinkonekauppaa, jossa myös myi levyjä. Hän tutustutti poikansa mm. sellaisiin artisteihin kuin King Oliver, Lous Armstrong, Little Richard ja Guitar Slim.
Dr. John aloitti musiikkiuransasessiomuusikkona 1950-luvulla New Orleansissa. 13-vuotiaana hän tapasi New Orleasilaisen pianistin Professor Longhairin, jonka kanssa hän alkoi esiintyä ja josta tuli yksi hänen tärkeimmistä esikuvistaan. Hän oli alun perin kitaristi, mutta siirtyi muihin soittimiin menetettyään vasemman kädennimettömän sormensa ampumavälikohtauksessa.[2] Hän soitti aluksi bassoa ennen kuin pianosta tuli Longhairin tavoin hänen pääsoittimensa.
Dr. John nousi tunnetuksi 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa musiikilla, joka yhdisti New Orleans -tyylistärhythm and bluesia japsykedeelistä rokkia lavashowhun, joka otti vaikutteensavoodoo-uskonnosta pukuineen ja peruukkeineen. Vuonna 1965 Rebennack lähti New Orleansista Los Angelesiin, jossa hänestä tuli arvostettu sessiomuusikko. Los Angelesissa hän kuitenkin kehitti myös Dr. Johnin persoonan. Alunperin ideana oli, että hänen kaverinsa Ronnie Barron esiintyisi etualalla Dr. John-nimellä Rebennackin ollessa taustalla musiikin säveltäjänä ja tuottajana. Kun Barron kuitenkin vetäytyi projektista, Rebennack alkoi itse värikkääksi Dr. Johniksi. Taiteilijanimensä hän oli ottanut kuuluisalta 1800-luvun alun Louisianalaiselta voodoon harjoittajalta, jonka kerrotaan olleen vapaa värillinen mies ja jolla kerrotaan olleen 15 vaimoa ja 50 lasta.[3] Nimi oli aluksi muodossa Dr. John, the Night Tripper. Mies pääsi nauhoittamaan ensimmäistä levyään, kun Sonny & Cher eivät saapuneetkaan Rebennackin heille buukkaamalle studioajalle.[4] Tämä vuonna 1968 ilmestynytGris-Gris -niminen albumi jäi aikanaan lähes huomiotta, mutta on myöhemmin saanut paljon arvostusta, esimerkiksi se onRolling Stone -lehden kaikkien aikojen 500 parasta albumia -listalla sijalla 143[5].
Seuraava,Babylon-niminen levy nauhoitettiin loppuvuodesta 1968. Rebennack kertoo omaelämänkerrassaanUnder a Hoodoo Moon, että kyseisen vuoden kaoottiset tapahtumat, kuten Robert Kennedyn ja Martin Luther King Jr:n salamurhat vaikuttivat levyn musiikkiin.[6][7]Jo levyn aloittava nimikappale virittää hyvin Hieronymus Boschmaisen maailmanlopun tunnelman. Vuonna 1970 ilmestyneenRemedies-levyn aikoihin Dr. John oli joutunut mielisairaalanosastolle. Nämä kokemukset ja myös hänen ystävänsä Lousiannan Angola-vankilassa viettämät 40 vuotta inspiroivat levyn yhden puolen mittaisenAngola Anthemin tekoon.[7] Levyllä on myös New Orleansin perinteistä kummunnutMardi Gras Day, jota Dr. John on esittänyt vielä 80- ja 90-luvuillakin konserteissaan.[8] Levyn aloittavastaLoop Garoosta suomalaiset Måns Groundstroem ja Mats Hulden ottivat nimen lyhytaikaiselle projektilleen.[9] Vaikka nämä kolme levyä eivät myyneetkään ollenkaan, Dr. John oli levyjen ansiosta saanut varsin kovan maineen muusikkopiireissä. Tästä johtuen seuraavanThe Sun, Moon & Herbs -levyn tekoon osallistuivat mm. Mick Jagger, Eric Clapton, Graham Bond ja Bobbie Keys. Yhtä kappaletta lukuunottamatta nauhoitukset tehtiin Trident Studiossa Lontoossa.[7] B-puolen aloituskappale taltioitiin Hollywoodissa yhdysvaltalaisten muusikoiden kanssa.[10] Ilmeisesti kuuluisista muusikoista johtuen tämä vuoden 1971 albumi sijoittui ensimmäisenä Dr. John albumina Bilboard 200 listalle sijalle 184.[11]
Vuonna 1972 Dr. John päätti levyttää albumillisen New Orleansin R & B -standardeja. TämäDr. John´s Gumbo-niminen levy muutti miehen musikillista ja ulkoista suuntaa voodoomeiningistä kohti suoraviivaisempaan pitkäksi ajaksi miehen tulevalla uralla. Nimestäkin oli pudonnut loppuosa Night Tripper pois. Levyn tunnetuimpia kappaleita on Jimi Hendrixinkin levyttämä Earl King-lauluLet the Good Times Roll.[7] Seuraavana vuonna Dr. John teki yhteistyötä Mike Bloomfieldin ja John Paul Hammondin kanssa, josta syntyi levyTriumvirate. Levy nauhoitettiin San Franciscossa ja Los Angelesissa.[12] Samana vuonna Rebennack sai taustabändikseen The Metersin ja tuottajakseen Allen Toussantin, josta syntyi New Orleans funkia sisältäväIn the Right Place-albumi.[13] Se nousi Bilboardin listalle sijalle 24.[14] Albumilta irroitettu singleRight Place Wrong Time puolestaan nousi Bilboardin singlelistan sijalle 9![15] Kappaleesta tulikin Dr. Johnin konserttien kestosuosikki. Vuoden 1974 levyDesitively Bonnaroo tehtiin samalla miehityksellä ja tyylillä kuin In the Right Place, mutta siitä ei tullut samanlaista menestystä.[16] Vain levyltä irroitettu single(Everybody Wanna Get Rich) Rite Away nousi Bilboardin Hot 100-listan sijalle 92.[17]
Vuosina 1973-77 Dr. Johnin nauhoituksia ennen varsinaista uraa julkaistiin levyilläZu Zu Man (1973),Anytime, Anyplace (1974),The Night Tripper (1977) jaMalcolM RebennecK (1977).[18] Kaksi jälkimmäistä levyä kuulostavat siltä kuin Dr. Johnin laulun ja pianon yhteyteen olisi jälkeenpäin äänitetty yhtyeosuudet.[19] 70-luvun puolivälissä mies laajensi repertuaariaan mm. Tin Pan Alley standardien suuntaan. Vuonna 1974 levyn tuottajaksi tuli Bob Ezrin. TämäHollywood Be Thy Name-niminen levy nauhoitettiin osittain elävän yleisön edessä.[20] Juuri ennen levyntekoa tohtori oli vaihtanut levy-yhtiönsä Atlanticilta United Artistille. Uusi levy-yhtiö ei kuitenkaan promotoinut levyä, josta johtuen se möi huonosti. Levy jäikin ainoaksi Dr. John julkaisuksi kyseiselle levy-yhtiölle, sillä kaksi seuraavaa julkaisi A&M:n alamerkki Horizon. Näihin aikoihin Dr. John aloitti 20 vuotta kestäneen yhteistyön kuuluisan lauluntekijä Doc Pomuksen kanssa. Yhteistyön tuloksia kuullaan kahdella seuraavallaCity Lights (1978) jaTango Palace (1979) -nimisillä levyillä. Jälkimmäisellä on myös disco-kappale! Dr. John on mukanaMartin Scorsesen dokumentissaThe Band in Concert - The Last Waltz, jossa hän esittää yhdessäThe Bandin kanssa kappaleen "Such a Night".[21] Hän oli myös vuoden 1978The Beatles-musikaalissa "Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band".[22]
1970-luvulla Dr. John toimi myös sessiopianistina monilla hiteillä kutenRolling Stonesin vuoden 1972 "Let It Loosella"[7] jaCarly Simon-James Taylor -duetolla "Mockingbird" vuonna 1974.[23]Van Morrisonin vuoden 1978 albumillaA Period of Transition Dr. John oli mukana tuottajana, kosketinsoittajana ja kitaristina.[24] Vuonna 1979 hän osallistui kitaristina Professor Longhairin levyynCrawfish Fiesta. Levy julkaistiin seuraavana vuonna ja se jäi Professorin viimeiseksi.[25]
1980-luvulla ilmestyi vähiten Dr. John levyjä. Syynä mahdollisesti oli miehen heroiiniriippuvuus, josta hän pääsi eroon vasta 1989.[26] Kuitenkin Rebennack julkaisi kaksi pelkkää pianonsoittoa ja laulua sisältävää levyä:Dr. John Plays Mac Rebennack (1981) jaThe Brightest Smile In Town (1983). Ainakin toimittaja Michael Tearson oli toivonut hänen tekevän tällaisia levyjä, jonka vuoksi toimittaja edesautti kontakteillaan tohtorille levytyssopimuksen levyt julkaisseen Clean Cuts -merkin kanssa.[27] Vuonna 2024 ilmestyiFrankie & Johnny-niminen studiolevy, joka sisälsi ylijäämäkappaleita tohtorin Clean Cuts-sessioista.[28] Vuonna 1984 yksi hänen soolopianokeikoistaan nauhoitettiin New Orleansissa ja se julkaistiin vuonna 2023 nimelläSolo Piano/Live In New Orleans 1984.[29] Dr. John julkaisi vuonna 1981 yhteistyölevyn nimeltäänTake Me Back To New Orleans Chris Barberin ja Freddie Kohlmannin kanssa.[30] Samana vuonna Barber ja Rebennack myös konsertoivat Lontoossa Marquee-klubilla ja tästä julkaistiin livelevyMardi Gras At the Marquee vuonna 1989.[31] Dr. John kävi esiintymässä uudelleen Lontoossa vuonna 1983, josta julkaistiin seuraavana vuonna levySuch A Night! Live In London.[32] Hän esiintyi yhdessä Johnny Winterin kanssa vuonna 1983 Kanadan[33] ja vuonna 1987 Ruotsin televisiossa. Jälkimmäisestä ilmestyi levyLive In Sweden 1987 vuonna 2016.[34] Dr. John esiintyi ensimmäistä kertaa yksin pianon kanssa Montreauxin Jazz Festivaalilla Sveitsissä vuonna 1986. Hän palasi festivaaleille ainakin 6 kertaa yhtyeen kanssa vuosina 1993, 1995, 2004, 2007, 2011 ja 2012.[35] Vuoden 1995 esitys julkaistiin DVD:nä ja CD:nä vuonna 2005 nimellaLive At Montreaux 1995.[36] Kaikista esityksistä koostettiin kokoelma ja se ilmestyi vuonna 2023 nimelläthe Montreaux Years.[35] Viimein vuonna 1989 sai päivänvalon Dr. Johnin yhtyelevy nimeltäänIn a Sentimental Mood. Nimensä mukaisesti se on yksi seesteisimmistä Dr. John levystä sisältäen nimibiisin,Accentuate the Positiven,My Buddyn jaLove For Salen kaltaisia ikivihreitä. Hän laulaaMakin Whopeen! yhdessä Rickie Lee Jonesin kanssa.[37]
Dr. John aloitti 90-luvun levyjenjulkaisun vuonna 1992 albumillaGoin` Back To New Orleans. Nimensä mukaisesti se oli paluu Gumbon meininkeihin, johon osallistuivat sellaiset New Orleansista lähtöisin olevat muusikot kuin The Neville Brothers, Al Hirt, Danny Barker, Alfred "Uganda" Roberts, Pete Fountain, Alvin "Red" Tyler, Chuck Carbo, Clyde Kerr Jr, Kirk Joseph ja Jamil Sharif.[38] Levy voitti Grammyn sarjassa paras traditionaalinen blueslevy.[39] Samana vuonna hän esiintyi Tokiossa ja tästä julkaistiin livelevyRecorded Live In Tokyo, Japan vuonna 2019.[40] Vuonna 1994 ilmestyi seuraava levy nimeltäänTelevision. Levyn kappaleessaShut D Fonk Up Rebennack laulaa dueton Red Hot Chili Peppersin Anthony Kiediksen kanssa. Levy onkin osassa kappaleista paluuta New Orleans funkiin.[41] Koska 90-luvulla CD alkoi syrjäyttää vinyylin, levy julkaistiin vinyylinä vain Kreikassa.[42] Monet seuraavat Dr. John julkaisut ilmestyivätkin sitten vain CD:nä. Samana vuonna Dr. John esiintyi yhtyeensä The New Island Social & Pleasure Club kanssa Pori Jazzissa.[43] Miehen 20:nes studiolevyAfterglow ilmestyi jo seuraavana vuonna. Se on paluuta In a Sentimental Moodin maailmaan, koska Rebennack versio jälleenBlue Skiesin jaGee Baby Ain´t I Good To Youn kaltaisia ikivihreitä.[44] Vuonna 1996 äänitetty livelevyTrippin` Live julkaistiin seuraavana vuonna.[45] Samana vuonna Dr. John oli mukanaLou Reedin hyväntekeväisyyssinglellä "Perfect Day". Vuonna 1998 toistuivat vuoden 1971 tapahtumat: brittiläiset nuoremman polven muusikot, kuten Spiritualized, Portishead ja Supergrass yhtyeiden jäsenet sekä the Jam orkesterin Paul Weller halusivat tehdä levyn Dr. Johnin kanssa. Tämä samana vuonna ilmestynytAnutha Zone oli tohtorin paluuta alkuaikojen voodookuvioihin.[46] Samana vuonna Dr. John nähtiin legendaarisen Blues Brothers -elokuvan uudessa versiossa. Blues Brothers 2000:ssa Dr. John esittää yhdessä kuvitteellisen The Louisiana Gator Boys -yhtyeen kanssa kappaleet "How Blue Can You Get" ja "New Orleans". Hänen versionsaDonovanin "Season of the Witchistä" on myös elokuvassa ja sen soundtrack-levyllä.[47] Seuraavana vuonna ilmestyi Rebennackin kunnianosoituslevy Duke Ellingtonille nimeltäänDuke Elegant.[48]
Vuonna 2000 Dr. John esiintyi jälleen Pori Jazzissa taustallaan basisti David Barard, rumpali Herman Ernest III ja kitaristi Renard Poche.[49] Tätä yhtyettä kutsuttiin seuraavana vuonna nimellä The Lower 911. Tohtori lähti uuden bändinsä kanssa studioon mukanaan useita puhaltajia ja levytti albuminCreole Moon, joka jatkaa Anutha Zonen linjoilla sisältäen myös New Orleans Funkia.[50] Levyn kannessa on maalaus alkuperäisestä Dr. Johnista ja takakannessa Marie Laveausta, toisesta New Orleansin myyttisestä hahmosta.[51] Levy sai jatkoa kolmen vuoden päästä:N´Awlinz: Dis Dat Or D`Uddalla soittaa sama yhtye jälleen moninaisissa New Orleans pohjaisissa kappaleissa, mutta vierailijoina on tällä kertaa Willie Nelsonin, Randy Newmanin ja B.B. Kingin kaltaisia kuuluisuuksia![52] Vuonna 2005 Dr. John julkaisi e.p-levyn nimeltäänSippiana Hericane, jonka myytituotoilla kerättiin varoja hurrikaani Katrinan aiheuttamiin vaurioihin.[53] Samana vuonna hän esiintyihurrikaani Katrinan uhreille järjestetyssäShelter from the Storm: A Concert for the Gulf Coast -konsertissa päätösesiintyjänäFats Dominon kappaleella "Walkin' to New Orleans" Seuraavana vuonna ilmestyiMercernary-niminen kunnianosoituslevy lauluntekijä Johnny Mercerille.[54] Samana vuonna hän oli mukanaAaron Nevillen,Aretha Franklinin ja 150-henkisen kuoron kanssa esittämässä kansallislaulua ennenSuper Bowl XL -ottelua. Vuonna 2007 hän teki tunnusmusiikin television draamasarjaanK-Ville. Myrskyn New Orleansille aiheuttamiin tuhoihin Dr. John palasi vuonna 2008 levylläCity That Care Forgot. Levyllä oli jälleen kovia vierailijoita kuten Eric Clapton, Ani DiFranco, Terence Blanchard ja Willie Nelson ja se sai Grammyn.[55][39] Tammikuussa 2008 Mac Rebennack, Dr. John, valittiin The Louisiana Music Hall Of Fameen.[56]
Uusi vuosikymmen alkoi Dr.Johnilla monipuolisenTribal-levyn julkaisulla, jonka hän teki jälleen the Lower 911 yhtyeen kanssa. Yhtyeen kitaristiksi oli vaihtunut John Fohl.[57] Mies tuli saman kokoonpanon kanssa Suomeen esiintyen Tavastialla.[58] Levy sai jälleen Grammy ehdokkuuden, mutta hävisi Buddy GuynLiving Proofille.[59] Seuraavana vuonna Dr. John tuli jälleen Suomeen esiintymään Imatra Big Band festivaalille.[60] Vuonna 2012 The Black Keysin kitaristi Dan Auerbach halusi olla mukana soittamassa ja tuottamassa Dr. John levyä. Hän ilmoitti tohtorille haluavansa tehdä tämän kanssa parhaimman levyn mitä mies on julkaissut pitkään aikaan, josta johtuen levy nauhoitettiin Auerbachin omassa studiossa Nashvillessa ja tohtori istutettiin pianon sijasta farfisan äärelle. SyntyiLocked Down-niminen, hyvin voodoohenkinen levy.[61] Jälleen tohtori sai levystä Grammyn kuten myös Auerbach sen tuottamisesta.[62] Vuonna 2014 Dr. John osallistui Paul McCartney tribuuttilevylle nimeltäänThe Art Of McCartney kappaleellaLet `Em In.[63] Samana vuonna hän julkaisi kunnianosoituslevyn Lous Armstrongille nimeltäänSke-Dat-De-Dat: the Spirit Of Satch. Inspiraation levyntekemiseen hän oli saanut unestaan, jossa Armstrong oli pyytänyt häntä soittamaan musiikkiaan Dr. Johnin tapaan.[64] Vielä samana vuonna järjestettiin tohtorille kunnianosoituskonsertti Saenger teatterissa New Orleansissa, jossa luonnollisesti tohtori itse oli soittamassa All Star-yhtyeen kanssa, jonka basistina toimi kuuluisa tuottaja Don Was. Vieraina kävi lukuisa joukko John Fogertyn ja Bruce Springsteenin kaltaisia musiikintekijöitä. Konsertista julkaistiin vuonna 2016 2CD ja DVD nimeltäänThe Musical Mojo Of Dr. John Celebrating Mac & His Music.[65] Vuonna 2017 hän julkaisi tribuuttisinglen Bo Didleylle nimeltäänStorm Warning.[66] Samana vuonna julistettiin New Orleansissa hänen syntymäpäivänsä Dr. Johnin päiväksi. Vuonna 2018 selvisi, että tohtorin oikea syntymäpäivä onkin 21.11.1941. Hän oli aikanaan väittänyt syntyneensä päivää ja vuotta aikaisemmin, jotta hän pääsi alaikäisenä hitin tehtyään keikoille.[67] Ollessaan vuonna 2019 jo vakavasti sairastunut, Dr. John halusi vielä äänittää yhden albumin. TämäThings Happen That Way ilmestyi vuonna 2022 ja oli jälleen ehdolla Grammyn saajaksi. Levyllä vierailevat Aaron Neville, Willie Nelson ja Lukas Nelson & Promise Of the Real. Tohtori nauhoitti levylle uuden version ensilevynsä "I Walk On Guilded Splinters"-kappaleesta.[68][69]
Dr. John kuoli sydänkohtaukseen 6.6.2019. Hän oli kuollessaan 77-vuotias.[67]
