| Didier Ratsiraka | |
|---|---|
 Didier Ratsiraka vuonna 1997. | |
| Madagaskarin presidentti | |
9.2.1997 – 6.5.2002 | |
| Edeltäjä | Albert Zafy |
| Seuraaja | Marc Ravalomanana |
| Madagaskarin vallankumousneuvoston presidentti | |
15.6.1975 – 27.3.1993 | |
| Edeltäjä | Gilles Andriamahazo |
| Seuraaja | Albert Zafy |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. marraskuuta1936 Vatomandry, Madagaskar |
| Kuollut | 28. maaliskuuta2021 (84 vuotta) |
| Tiedot | |
| Puolue | Arema |
| Sotilaspalvelus | |
| Sotilasarvo | amiraali |
| Infobox OK | |
Didier Ratsiraka (4. marraskuuta1936VatomandryToamasinan lähellä –28. maaliskuuta2021[1]) oliMadagaskarin presidentti.
Didier Ratsiraka syntyi korkeanmalagassivirkamiehen perheeseen. 1950-luvulla hänen isänsä työskenteliTamataven maakunnankuvernöörinä. Etniseltä taustaltaan hän onbetsimisaraka.[2]
Ratsiraka kävilyseonPariisissa, valmistui vuonna 1963Brestin merenkulkuoppilaitoksesta ja palveli aliupseerina Madagaskarin laivastossa. Vuosina 1965–1969 hän suoritti tietoliikenneinsinööri-instituutin ja merisotakorkeakoulunToulonissa. Vuosina 1970–1972 Ratsiraka työskentelisotilasasiamiehenä MadagaskarinRanskan lähetystössä. Vuonna 1972 hänestä tuliGabriel Ramanantsoan sotilashallituksen ulkoministeri.[2]
Kesäkuussa 1975 Madagaskarin sotilasjohto nimitti Ratsirakan maan presidentiksi.[3] Hänen valintansa vahvistettiin saman vuoden joulukuussa järjestetyssä kansanäänestyksessä.[4] Vuonna 1976 hän perusti johtamansa Madagaskarin vallankumouksen eturintama (Antokon’ny Revolisiona Malagasy, AREMA) -nimisen puolueen.[2] Presidenttinä Ratsiraka ryhtyi ajamaansosialistista politiikkaa ja kansallisti teollisuuden, mikä ennen pitkää johti maan talouden romahtamiseen. Myöhemmin talouselämää alettiin vapauttaa, mutta poliittinen ja sotilaallinen valta pysyi tiukasti Ratsirakan käsissä.[3]
Vuoden 1991 virkamieslakko pakotti Ratsirakan luovuttamaan vallan väliaikaiselle hallitukselle. Ratsiraka hävisi vuoden 1993 presidentinvaalitAlbert Zafylle, mutta vuonna 1997 hänet valittiin jälleen presidentiksi.[3]
Joulukuun 2001 presidentinvaaleissa Ratsiraka ja hänen kilpailijansaMarc Ravalomanana ilmoittautuivat molemmat voittajiksi. Ratsiraka julistipoikkeustilan[5] jamerinalaissyntyisen Ravalomananan kannattajat aloittivat levottomuudet, joita lietsottiin maan keskiosan ja rannikkoväestön välisillä ristiriidoilla. Huhtikuussa 2002 Madagaskarin korkein oikeus vahvisti Ravalomananan vaalien voittajaksi 51 prosentin ääntenenemmistöllä.[3]Yhdysvaltojen ja Ranskan tunnustettua hänen hallituksensa Ratsiraka pakeni Ranskaan heinäkuussa 2002.[5] Joulukuussa 2003 hänet tuomittiin poissaolevana viiden vuoden vankeuteen maan sisäisen yhtenäisyyden hajotuspyrkimyksistä.[3]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
