Nykyisin devanagaria tai sen johdannaista käyttävät useat pohjoisintialaiset kielet. Se on myös Intian valtakielenhindin omaksuma merkistö.Marathia,kašmiria,biharia,sindhiä,nepalia ja monia muita kirjoitetaan devanagarilla yksinomaisena tai vaihtoehtoisena kirjoitusjärjestelmänä.
Devanagari on Intiassa maan perustuslain mukaan virallinenhindin kielen kirjoitusmuoto.[3]
Devanagari on abugida-kirjaimisto, eli konsonanttimerkki sisältää jo vokaalin; esimerkiksi kirjain प lausutaan pa. Mikäli jonkun toisen vokaalin halutaan seuraavan konsonanttia, käytetään vokaalidiakriittejä, esimerkiksi pu kirjoitetaan पु. Jos kaksi tai useampi konsonantti on peräkkäin ilman välissä olevaa vokaalia, konsonanttikirjaimet yhdistetään ligatuuriksi, joka käyttäytyy kuin yksittäinen konsonanttikirjain; esimerkiksi ska kirjoitetaan स्क, joka on kirjainten स ja क ligatuuri.
Hindulaisuuden pyhä tavuॐ [om] kuuluu myös devanagariin.[2]
Taulukoidentranskriptio seuraaISO 15919 -standardia. Ääntämys (merkittyIPA:lla) mukailee klassistasanskritia, mutta nykyintialaisissa kielissä ääntämys voi vaihdella. Konsonanttitaulukoissa mukana oletuksena seuraavaa vokaalia ei ole merkitty. Vokaalin puuttuminen on merkitty muutoinhalantilla/viramalla (katso erikoismerkit alempana).
Devanagarinlatinalaistamiseksi on olemassa useita eri systeemejä. Tunnetuin ja monien tutkijoiden käyttämä järjestelmä onIAST (International Alphabet of Sanskrit Transliteration), joka on peräisin vuodelta 1894.[4]
Muita siirtokirjoitusjärjestelmiä ovat ISO 15919 (joka perustuu IAST:aan), ITRANS, Havard-Kyoto, NKL ja hunturialainen systeemi.[5]
The Transliteration and Translation System for Nepal (pdf) (Arkistoitu – Internet Archive)(Government of Nepal, Ministry of Land Reform and Management, Survey Department, National Geographic Information Infrastructure Project. Esim. teossarja Index of Geographical Names of Nepal käyttää tätä ohjetta Nepalin paikannimille)(englanniksi) (ngiip.gov.np)
