Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan.
Gilmour vietti nuoruutensaCambridgessa. Hän haki Cambridgeshiren taide- ja teknologiakouluun. Hän pääsi sisään, ja siellä hän tapasiSyd Barrettin, jonka kanssa hän ystävystyi, ja ruokatunneilla he opettelivat kitaran soittoa. Ystävykset kehittivät omalaatuisen soittotekniikan (josta he molemmat tulisivat myöhemmin vuorollaan kuuluisiksi). Molemmat käyttivät huumeita, ja tekivätkin pilvenpolttomatkanSaint-Tropeziin vuonna 1965. Matka päättyi molempien osalta putkaan. Kuitenkin koulujen loputtua Gilmourin ja Barrettin tiet erkanivat. Gilmour liittyiJokers Wild -nimiseen cambridgeläisyhtyeeseen, kun taas Barrett liittyi vielä tuohon aikaan Tea Set -nimellä tunnettuun yhtyeeseen, josta kehittyi myöhemmin Pink Floyd. Gilmour perusti parin entisen Jokers Wildin jäsenen kanssaBullit-nimisen yhtyeen, joka hieman myöhemmin vaihtoi nimensäFlowersiksi. Vuonna 1967 Flowers kuitenkin hajosi. Gilmouria pyydettiin Pink Floydiin Barrettin soittokyvyttömyyden vuoksi (joka johtui mielenterveyshäiriöstä, johon olivat syynä muun muassa kuuluisuuden paineet, kovaLSD:n käyttö ja lapsuuden traumat), ja hän liittyi yhtyeeseen seuraavan vuoden tammikuussa. Erään tarinan mukaan yhtyeen basistiRoger Watersilla oli aina tapana hakeaBentley Rollsillaan yhtyeen jäsenet keikalle, ja eräälle vuoden 1968 keikalle mentäessä Barrett oli tarkoitus hakea viimeisenä, koska hän asui kauimpana. Tällä kertaa yhtye ei halunnutkaan Barrettia mukaansa, vaan he jättivät tämän ensimmäistä kertaa kotiinsa. Pink Floydin tunnetuin kokoonpano oli syntynyt.
Gilmourin soitto- ja sävellystaito olivat eräät päätekijät Pink Floydin maailmanlaajuiseen menestykseen 1970-luvulla. Kuitenkin vuosikymmenen vaihteessa Roger Watersin valta yhtyeessä kasvoi kasvamistaan, viilentäen hänen ja Gilmourin välejä huomattavasti.
Gilmour julkaisi ensimmäisen soololevynsäDavid Gilmourin vuonna 1978. Eräs Gilmourin levylle säveltämistä kappaleista oli nimeltään ”Comfortably Numb”, jonka Gilmour kuitenkin jätti soololevyltään pois. Kappale kuitenkin nähtiin vuoden päästä Pink Floydin julkaisemalla rock-oopperatyyliselläThe Wall -albumilla. ”Comfortably Numbista” tuli albumin tunnetuin kappale ”Another Brick in The Wall (part 2):n” ohella, ja Gilmourin kitarasoolo kappaleessa on valittu useaan otteeseen yhdeksi maailman parhaista. Gilmourin seuraava soololevyAbout Face julkaistiin vuonna 1984.
1980-luvun puolivälissä Gilmour ostiAstoria-nimisen laivan, jota hän pitää levytysstudionaan.Astoria on 1900-luvun alussa rakennettu ylellinen laiva, jolle muun muassa mahtuu 90 soittajan orkesteri. Pink Floydin vuonna 1994 julkaistuDivision Bell on nauhoitettu osittainAstorialla.
Roger Waters jätti Pink Floydin vuonna 1985 ja kertoi yhtyeen managerille yhtyeen hajonneen. Kuitenkin Pink Floyd jatkoi vielä pitkään ilman Watersia, johtohahmonaan Gilmour. Kaksi vuotta myöhemmin Pink Floyd julkaisi uuden levynA Momentary Lapse of Reasonin Gilmourin johdolla. Levy oli menestys vaikka ei yltänytkään aikaisempien Pink Floyd -albumien myyntiin.
Pink Floydin seuraava studioalbumi,Division Bell, julkaistiin vuonna 1994. Albumi myi miljoonia, ja kriitikotkin lämpenivät levylle huomattavasti enemmän kuin aikaisemmalleMomentary Lapse of Reason -levylle. Levyn viimeistä kappaletta, ”High Hopesia” pidetään nykyään jo Pink Floyd -klassikkona, ja se kapusi singlelistan kärkeen useassa maassa.
60. syntymäpäivänään, 6. maaliskuuta 2006, Gilmour julkaisi kolmannen soololevynsäOn an Island. Levy nousi albumilistan kärkeen muun muassa Britanniassa ja Italiassa, ja se keräsi kehuja kriitikoilta. SuomessaSoundi antoi albumille täydet viisi tähteä,Mesta antoi albumille neljä ja puoli tähteä,Rockmusica jaVertigo taasen neljä. Ulkomaisista muun muassaThe Guardian,Mojo ja muut lehdet ja nettisivustot (esimerkiksiZME Music) ovat ylistäneet levyä. Gilmour on myös sanonut vastauksena kritiikkiin, että hän olisi tehnytOn an Islandilla monta asiaa aivan eri tavalla, jos se olisi ollut Pink Floydin teos. Albumin avausraita ”Castellorizon” oliGrammy-ehdokkaana parhaaksi rock-instrumentaaliksi. Albumin julkaisun jälkeen Gilmour suuntasi vuonna 2006 kiertueelle, joka oli suuri menestys. Tästä kiertueesta tehtiinDVDRemember That Night. LivealbumiLive In Gdańsk ilmestyi syksyllä 2008. Loppukesällä 2015 uuden albuminRattle That Lockin nimikkosingle nousi Suomessa hetkeksi Radiosoittolistalle, ja itse albumi albumilistan sijalle 3.[1]
Gilmour on aina suosinutFenderinStratocaster-mallia, ja hän omistaakin mallista kappaleen, jonka sarjanumero on 0001. Kyseisessä kitarassa on valkoinen runko, vaahterakaula, kolmiasentoinen mikrofoninvalitsin sekä epätavallinen kullanvärinen suojalevy ja koneisto. Gilmour osti sen kitarateknikko Phil Taylorilta, joka puolestaan oli ostanut senSeymour Duncanilta.[3] Vaikka kitaran sarjanumero on 0001, niin ennen sitä oli kuitenkin valmistettu prototyyppejä. Kitaran alkuperä on tuntematon, eikä ole tiedossa, onko se oikea 0001 Strato, koska kaula (jossa on sarjanumero 0001) on voitu ottaa pois alkuperäisestä. Vuonna 2019 kitara myytiin huutokaupassa 1 815 000 Yhdysvaltain dollarin ennätyshintaan.[4]
Gilmour omistaa myös muun muassa kullatunGibson Les Paul -kitaran. Tavallisesti hän soittaa omistamaansa punaista Stratocasteria. Hänellä on myös oma signaturemalli, jonka Fender on valmistanut tarkkaan hänen oman ”blackstrat”-kitaransa mukaan. Hän on myös 2000-luvulla osittain palannut soittamaan alkuperäistä mustaa Stratocasteriaan.
Tammikuussa 2019 ilmoitettiin, että Gilmour huutokauppaa 20. kesäkuuta 2019 yli 120 kitaraa ja tuotto käytetään hyväntekeväisyyteen. Myytävien joukossa oli muun muassa The Black Strat, The #0001 Stratocaster, Gibson Les Paul Gold Top 1955,Gretsch 1958 White Penguin 6134, Fender Stratocaster 1957 (Ex-Homer Hayes), Candy Apple Red 1984 Stratocaster 57V, early 1954 Stratocaster Martin 1969 D-35, Gibson 1985 J-200 Celebrity ja Tony Zemaitis (1978) custom acoustic bass guitar.[5]
