Datiivi onsijamuoto, joka viittaa mille tai kenelle jokin kuuluu tai tehdään jotakin. Datiivissa olevan nominin referentin semanttinen rooli lauseessa on siis vastaanottaja. Datiivi esiintyy useissa kielissä, erityisestiindoeurooppalaisissa. Sanadatiivi tulee alun perinlatinan sanastadativus, ja esimerkiksisaksassa sana saa muodonDativ jaenglannissadative.Dativus tarkoittaa ’annettavaa’, ja se on muodostettu latinan verbistädare, ’antaa’.
Datiivi vastaa useimmiten kysymyksiin mille tai kenelle. Tällöin tekeminen voi kohdistua joko abstraktiin tai konkreettiseen asiaan. Lisäksi datiivia käytetään usein epäsuoran objektin kanssa, esimerkiksi saksassa ”auttaa jotakuta” ilmaistaan datiivilla:jemandem helfen. Samoin myös latinan auttaaadesse järjestyy datiivilla. Joissakin kielissä, esimerkiksi saksassa, useatprepositiot vaativat datiivia.
Suomen kielessä datiivia vastaa yleensäallatiivi. Suomen allatiivi ilmaisee kuitenkin myös määränpään semanttista roolia, esim. ”Menin yliopistolle.” On sinänsä mielivaltainen valinta, että suomen sija on nimetty nimenomaan tämän tehtävänsä mukaan eikä datiiviksi. Myös turkin datiiviksi nimettyä sijaa käytetään myös määränpään ilmaisemiseen.
Suomessa esiintyy datiiviadverbiaali, joka ilmoittaa, kenelle tai mille jotakin tehdään. Datiiviadverbiaalin sijoja ovat allatiivi (Lahjoitan tämänsinulle) jagenetiivi (Luojan kiitos!).
Datiivi on yleinen indoeurooppalaisissa kielissä. Se esiintyy muun muassaklassisessa kreikassa jaklassisessa latinassa.
Tärkeimmät nykykielet, joissa datiivi esiintyy, ovat
Saksassa datiivi vastaa kysymyksiin kenelle ja mille. Sitä vaaditaan myös joidenkin prepositiorakenteiden sekä tiettyjen verbien kanssa.
Esimerkkejä:
- Er gibtseiner Frau ein Geschenk. (Hän antaavaimolleen lahjan.)
- Das Kind gibtdem Hund Essen. (Lapsi antaakoiralle ruokaa.)
- Nach der Schule geht das Mädchen direkt nach Hause. (Koulun jälkeen tyttö menee suoraan kotiin.)
- Ich dankedir für die Hilfe. (Kiitänsinua avusta.)
Datiivia vaativat prepositiot:
aus, bei, mit, nach, seit, von, zu
Datiivia vaativat prepositiot (kun vastataan kysymykseen missä):
an, auf, hinter, in, neben, über, unter, vor, zwischen
Latinassa datiivilla on useita merkityksiä, joista yleisin on ns. perusdatiivi, jota käytetään vastaamaan kysymyksiin mille, kenelle.
Toinen tärkeä käyttö datiiville ondativus possessoris. Sitä käytetään ilmaisemaan omistusta, kuten suomessa adessiivilla. EsimerkiksiLaurae servus novus est, ’Lauralla on uusi orja’.Dativus possessoris käy myös ilmaisemaan omistusta, vaikka sitä ei suomessa ilmaistaisikaan adessiivilla vaanpossessiivisuffiksilla. Esimerkiksi ”Mihi nomen est Quintus” tarkoittaa ’nimeni on Quintus’ eli ’minulle nimi on Quintus’, jos datiivi käännetään suoraan suomen allatiivilla.
Dativus finalis eli ns. finaalinen datiivi ilmaisee tarkoitusta, ja se liittyy tavallisestiesse-verbiin (olla). Esimerkiksisaluti esse, ’olla terveydeksi’.
Dativus commodi ilmaisee jonkun hyötyä, esimerkiksinon scholae sed vitae discimus, ’emme opiskele koulua vaan elämää varten’.
Venäjän kielen datiivi on yksi kuudesta sijamuodosta ja niistä kenties vähämerkityksisin. Useimmiten se vastaa kysymykseen mille tai kenelle. Datiivia käytetään myös iän ilmauksissa, esimerkiksi: Мне 36 лет. (Olen 36 vuotta.) Prepositioiden к (k) ja по (po) jälkeen sekä joidenkin antamista tai lahjoittamista kuvaavien verbien jälkeen on käytettävä datiivimuotoa.
