Fo vierailiSuomessa useasti ja ohjasi teoksiaan muun muassaKansallisoopperassa jaLilla Teaternissa.[3] Fo hyödynsicommedia dell’arten keinoja jaimprovisaatiota. Hänen vasemmistolaiset ajatuksensa johtivat väkivaltauhkauksiin ja porttikieltoihin sekä TV-sarjan lakkauttamiseen. Töissään Fo kritisoi esimerkiksikatolisen kirkon aborttipolitiikkaa, järjestäytynyttä rikollisuutta, lahjontaa ja korruptiota.[4]
Fon tunnetuimpia näytelmiä ovat keskiaikaisiin monologeihin perustuvaMysteerio Buffo (Mistero buffo, 1969) jaNäillä palkoilla ei makseta eliEi makseta, ei makseta (1974).[3]
Fo syntyiPohjois-Italiassa ja oppi kunnioittamaan tarinankertojia kuunnellessaan isoisäänsä,lombardialaisia kalastajia ja lasinpuhaltajia. Vuonna 1940 Fo yritti aloittaa taideopinnot, mutta väliin tulitoinen maailmansota. Sodan jälkeen hän opiskeli arkkitehtuuria ja esiintyi pikkuteattereissa.
Fo työskenteli yleensä yhdessä vuonna 2013 kuolleen[5] vaimonsaFranca Ramen kanssa ja vieraili mielellään pienissäkin ulkomaalaisissa teattereissa. Italiassa hän kiersi työläiskaupunkien pikkuteattereissa.
↑The Nobel Prize in Literature 1997. (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
Buffa, Aira: Piru periköön ilveilijän: Johdatus Dario Fon teatteriin. (Teatterikorkeakoulun julkaisusarja nro 11) Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1989. ISBN 951-861-517-9
Scuderi, Antonio: Dario Fo: Framing, Festival, and the Folkloric Imagination. Lanham (Md.): Lexington Books, 2011. ISBN 978-0-7391-5111-2
