Daniel leijonien luolassa. Briton Rivièren maalausVastaus kuninkaalle (1890, Manchester City Art Gallery).
Danielin kirja kasvoi vaiheittain, aluksi oli vain erillisiä,aramealaisia tarinoitaPersian jahelleenien valtakausilta. Mahdollisesti 200-luvulla eaa. nämä tarinat kerättiin ja yksi tai useampi kirjoittaja kasasi ne yhdeksi kokonaisuudeksi. Näistä muotoutuivat arameankieliset luvut 2–7, joihin 100-luvulla eaa. lisättiin näkyjä (luvut 8–12), ja kirjan esittely, ensimmäinen luku. Danielin kirja kuuluu kristikunnan käyttämään Vanhan testamentinkaanoniin.Septuagintassa ja kristittyjen Vanhassa testamentissa Danielin kirja on sijoitettu profeettakirjojen joukkoon. Juutalaisessa Raamatussa eliTanakissa kirja ei kuitenkaan kuulu profeettojen osioonNevi'imiin, vaan viimeiseen osioon nimeltäKetuvim taiHagiorapha (”Kirjoitukset”), johtuen siitä, että profeettakirjojen kokoonpano oli jo muotoutunut ennen kuin Danielin kirja saavutti riittävän merkittävyyden päästäkseen heprealaiseen Raamattuun.
Kirjan syntyvaiheista esiintyy useita teorioita. Perinteisesti kirjan on katsottu syntyneen pakkosiirtolaisuuden aikaanBabyloniassa noin 500-luvulla eaa. Tieteellinen raamatuntutkimus esittää syntyajaksi noin 160-lukua eaa. Danielin kirja ei sisälly 200-luvun kaanoniin.[2] Lisäksi ennustusten muotoon puetut historiatiedot kuten viittauksetseleukki-kuningasAntiokhos IV Epifaneen (175–164 eaa.) valtakauteen näyttävät olevan päteviä noin vuoteen 167 eaa. asti mutta kirjoittaja ei tunne vuoden 164 eaa. tapahtumia kuten Antiokhoksen kuolemaa.[3] Katso myös:Eenokin kirja. Danielin kirjan ajoitus perustetaan myös tekstissä oleviin elementteihin. Esimerkiksi kuningas Nebukadnessarin nimestä, joka Jeremian ja Hesekielin kirjoissa on muodossa "Nebuchadrezzar", esiintyy Danielin kirjassa muoto "Nebuchadnezzar", joka on myöhempi muoto kuin edellinen. Lisäksi musiikki-instrumenteilla on kirjassa kreikkalaiset nimet, ei heprealaisia, kuten voisi olettaa. Tämä antaa olettaa kirjoittamisen tapahtuneen hellenistisenä aikana.
Kirjasta on olemassa suppeampi ja laajempi versio. Laajemmassa versiossa, joka on säilynytSeptuagintassa mutta ei heprealaisessa Raamatussa, on mukana joukko lisäyksiä, jotka eivät sisälly heprealaiseen Raamattuun. Näitä pidetään protestanttisten kristittyjen ja juutalaisten keskuudessaapokryfisinä, katolisten ja ortodoksisten kristittyjen keskuudessadeuterokanonisina.
Qumranissa uskottiin kirjan päähenkilön Danielin olleen profeetta (4Q174 [4QFlorilegium]), mitä tukevat myös historioitsijaJosephus (Juutalaisten muinaisajat 10.11.7 §266), jaLiber antiquitatum biblicarum (L.A.B., "Profeettojen elämät" 4.6, 8).
Danielin kirjan kertomuksissa päähenkilö Daniel esiintyy unien ja näkyjen tulkitsijana, mutta ei profeettana.
Ensimmäinen osa, joka käsittää ensimmäiset kuusi lukua, sisältää sarjan heikosti toisiinsa liittyviä, opettavaisia kertomuksia, joissa ihmeillä on merkittävä rooli. Ensimmäinen tarina on kirjoitettu hepreaksi, loput arameaksi lähtien toisen luvun neljännestä jakeesta. Aramealaisen osan alussa onkaldealaisten puhe.[4]
Kertomukset lyhyesti:
Daniel ja hänen kolme ystäväänsä kieltäytyvät syömästä lihaa hovissa.
KuningasNebukadnessar näkee unen patsaasta, jossa on osia neljästä metallista ja savesta. Daniel tulkitsee unen tarkoittavan neljää suurta maailmanvaltaa, antaa kunnian tulkinnasta Jumalalle.
Danielin aikaisemmin mainitut kolme ystävää Sadrak, Meesak ja Abednego kieltäytyvät kumartamasta kultaista kuvapatsasta jonka Nebukadnessar on tehnyt. Heidät heitetään tuliseenpätsiin, mutta Jumala estää heidän kuolemansa; enkeli on heidän kanssaan pätsissä, eivätkä he vahingoitu lainkaan.
Nebukadnessar uneksii korkeasta puusta, Daniel tulkitsee näyn.
KuningasBelsassarin pidot, Daniel tulkitsee seinälle ilmestyneen kirjoituksenMene, mene, tekel, ufarsin.
Daniel leijonien luolassa.
Kertomukset sijoittuvatBabylonian pakkosiirtolaisuuden aikaan, aluksi Nebukadnessarin hoviin ja myöhemmin hänen seuraajiensa Belsassarin ja Persian kuninkaanDareioksen hoveihin.Easton's Bible Dictionary sanoo Danielista: "Pakkosiirtolaisuuden historioitsija, kirjoittaja joka yksin antaa kuvan kaikista tapahtumista tuolta pimeältä ja synkältä aikakaudelta jonaIsraelin harppu riippuiEufratin varrella kasvavissa puissa. Hänen tarinoidensa voidaan sanoa välittävänAikakirjojen jaKuningasten kirjojen ja toisaallaEsran kirjan välillä, tai (tarkemmin) täyttävän aukon jonka Aikakirjojen kirjoittaja jättää yhdessä viimeisen lukunsa jakeista: 'Kaikki hengissä säilyneet vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan, ja he joutuivat olemaan kuninkaan ja hänen seuraajiensa orjina siihen asti, kun persialaiset tulivat maan hallitsijoiksi.'"[5]
Nykyiset maalliset Babylonian ja akhaialaisen Persian historioitsijat eivät käytä Danielin kertomuksia lähdemateriaalina. KutenJewish Encyclopedian (1901–1906) kirjoittajat asian asettivat: "Ne sisältävät useita yksityiskohtia joita ei voida sovittaa yhteen muiden historiallisten lähteiden antamien tietojen kanssa. — — Pitkään jatkuneen oraalisen tradition aikana vähemmän tärkeät Babylonin kuninkaat ovat helposti voineet unohtua, ja viimeinen kuningas, jonka Kyyros kukisti, on voitu sekoittaa hyvin tunnetun Nebukadnessarin seuraajaan. "Meedialaisen Dareioksen" (esiintyyDaniel leijonien luolassa -kertomuksessa[6] henkilöllisyyttä on aseteltu lukuisten Dareios-nimisten Persian hallitsijoiden ylle. Maalliset historioitsijat sanovat, että PersianKyyros II oli kukistanut Median kuningaskunnan ennen kuin hän valloitti Babylonin, joten kaupungissa ei koskaan ollut meedialaista hallintoa. Jotkut historioitsijat esittävät, että Dareioksen hahmo Danielin kirjassa perustuuDareios Suureen, joka hallitsi Persiaa vuosina 522–486 eaa., siis juutalaisten Babylonin pakkosiirtolaisuuden päättymisen jälkeen.
Toinen osa kirjasta, loput kuusi lukua kertomusten lisäksi, onilmestyskirjallisuutta, varhainen näyteapokalyptisestä kirjallisuudesta. Kirjoittaja, puhuen nyt ensimmäisessä persoonassa, kertoo näkyjä, vain hänelle uskottuja. Myös apokalyptinen osa kirjasta käsittää tekstiä kahdesta eri lähteestä, arameaksi kirjoitettua (jakeeseen 7:28 asti), ja hepreaksi kirjoitettua (luvut 8–12). Osa sisältää kolme näkyä ja yhden pidennetyn profeetallisen julistuksen. Käsiteltävänä on pääasiassa Israelin kohtalo:
Näky Babylonian kuninkaan Belsassarin ensimmäisenä hallitusvuotena (7:1) koskee neljää suurta eläintä (7:3), jotka edustavat neljää tulevaa kuningasta (7:17) tai valtakuntaa (7:23). Näistä neljäs kohtelee kaltoin koko maailmaa, syöden ja tallaten ja murskaten sen (7:23). Neljäs valtakunta tuottaa kymmenen kuningasta, joita sarvet vertauskuvaavat. Tulee vielä yksi sarvi, yksi kuningas, samasta pedosta. Tämä kuningas kukistaa kolme kuningasta (7:24), puhuu Korkeinta vastaan ja Korkeimman pyhiä vastaan. Hän pyrkii muuttamaan juhla-ajat ja lain. (7:25) (Molemmat ovat juutalaisille äärimmäisen tärkeitä.) Ajan ja kahden ajan ja puolen ajan (useiden tulkintojen mukaan kolme ja puoli vuotta [profeetallisen päivän voidaan katsoa vastaavan yhtä vuotta jolloin 360+720+180=1260 vuotta]) jälkeen hänet tuomitaan ja hänen valtansa otetaan häneltä pois (7:26). Kuninkuus ja valta ja kaikkien valtakuntien mahti kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle (7:27).
Belsassarin kolmannen hallitusvuoden näky (8:1–27) koskee pässiä ja vuohipukkia. Daniel tulkitsee vuohipukin tarkoittavan "Jaavanin kuningaskuntaa" (Helleenien valtakuntaa) (8:21).
Näky Dareioksen, Kserkseen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena (Dan. 9) koskee seitsemää viikkoa, tai seitsemääkymmentä vuosiviikkoa (9:24), joiden aikaiset tapahtumat kirjoittajan kansalle ja kaupungille (Jerusalemille) kerrotaan hänelleGabrielin kautta (9:21).
Kirjan lopussa on pitkä näky, joka kirjoittajalle annettiin Persian kuninkaan Kyyroksen kolmantena hallitusvuotena (10:1–12:13).
Nämä eivät sisälly juutalaisiin eivätkä useimpiin protestanttisiin laitoksiin, mutta ne ovat mukana Septuagintassa sekä ortodoksisessa ja katolisessa kaanonissa. Tällöin 3. luvun loppuosan jakeiden numerointi poikkeaa siitä, mikä se on esimerkiksi suomalaisessa Raamatussa. Kolmen miehen kiitosvirsi tulessa on osa ortodoksista aamumessua ja osa katolisen kirkon aamuliturgiaa sunnuntaille ja juhlapäiville.
Muun muassa joissakin suomalaisissa raamattupainoksissa nämä apokryfiset lisäykset on julkaistu kirjan muista osista erillisinä, sijoitettuna muiden apokryfikirjojen tavoin Vanhan ja Uuden testamentin väliin.
Tähän artikkeliin tai sen osaan onmerkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaalisäämällä artikkelille asianmukaisiaviitteitä. Lähteettömät tiedot voidaankyseenalaistaa tai poistaa.
↑John Joseph Collins: Daniel: With an Introduction to Apocalyptic Literature. Wm. B. Eerdmans Publishing, 1984. ISBN 9780802800206Teoksen verkkoversio Viitattu 9.10.2017. (englanniksi)
”Danielin kirjan lisäykset”, Vanhan testamentin apokryfikirjat. (Toimituskunta: Juhani Pihkala ym. 2. korjattu painos (1. painos 2009)) Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-951-607-780-5
Danielin kirja. Suomenkieliset käännökset (1992, 1933 ja 1776), useita muita käännöksiä sekä hepreankielinen alkuteksti (Biblia Hebraica). Uskonkirjat.net.
Kuusi apokryfikirjaa, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon asettaman käännöskomitean käännösehdotus kuudelle eri apokryfikirjalle. Sisältää Danielin kirjan lisäykset.
%2c_Artemisia_Gentileschi.jpg)
