Suurimmat kaupungit, joissa puhuttiin dalmaatin kieltä.
Dalmaatti elidalmatia oliromaaninen kieli, jota nimensä mukaisesti puhuttiinDalmatian saarilla ja rannikolla nykyisenKroatian jaMontenegron alueella. Puhujia oli etenkinZadarin,Trogirin,Splitin,Dubrovnikin jaKotorin (Jadera,Tragur,Spalatro,Raugia jaCattaro) kaupungeissa sekäKrkin,Cresin jaRabin saarilla (Vikla,Crepsa jaArba). Sillä ei ollutkirjakieltä, ja sen viimeinen syntyperäinen puhuja kuoli 1800-luvun lopulla, mutta etupäässä häneltä tallennettiin se vähäinen aineisto, mitä kielestä tunnetaan.
Latinalaisen kielen vaikutus Dalmatian alueella alkoiRooman valtakunnan valloitettua sen 229–155 eaa. Latinan toivat alueelle roomalaiset kauppiaat ja vähitellen myös paikallisetillyrialaisia kieliä puhuneet asukkaat omaksuivat latinan. Rooman valtakunnan kukistuttua paikallinen latinan kieli alkoi vähitellen kehittyä omaan suuntaansa. Kieleen tuli voimakkaita vaikutteitakroaatista javenetsiasta. Kieli oli pitkään virallisessa asemassaRagusan tasavallassa, mutta siitä luovuttiin lopulta 1500-luvulla.[1] Kieli säilyi pohjoisempana vuoteen 1898 saakka, jolloin kielen viimeinen puhujaTuone Udaina kuoli pommin räjähdyksessä.[2]
Isä meidän -rukous dalmaatiksi: Tuota nuester, che te sante intel sil, sait santificuot el naun to. Vigna el raigno to. Sait fuot la voluntuot toa, coisa in sil, coisa in tiara. Duote costa dai el pun nuester cotidiun. E remetiaj le nuestre debete, coisa nojiltri remetiaime a i nuestri debetuar. E naun ne menur in tentatiaun, miu deleberiajne dal mal.
