4,7 GB (yksipuolinen ja yksikerroksinen) 8,5 GB (yksipuolinen ja kaksikerroksinen) 9,4 GB (kaksipuolinen ja yksikerroksinen) 17,08 GB (kaksipuolinen ja kaksikerroksinen)
DVD (engl.Digital Versatile Disc[1] taiDigital Video Disc,suom.digitaalinen video-/monikäyttölevy) onoptinendigitaalisendatan tallennusväline. DVD:n yleisimmät käyttötavat ovatvideokuvan ja muun tiedon tallennus. DVD muistuttaa ulkoisestiCD-levyä. DVD:n kapasiteetti vaihtelee välillä 4,38–15,9gigatavua.[2]
DVD voi sisältää dataa useissa formaateissa
DVD-Video (elokuvien kuvan ja äänen tallentamiseen)
DVD-Audio (high-end-tasoisen äänen tallentamiseen)
DVD-Data (datan tallentamiseen)
DVD-media voi olla
DVD-ROM (vain luku, painettu, hopean- tai kullanvärinen)
1990-luvun alussa oli uudeksi optiseksi massamuististandardiksi kaksi kilpailevaa ehdokasta. Ensimmäinen oli Multimedia Compact Disc (MMCD), jota tukivatPhilips jaSony, toinen oli Super Density Disc (SD), jolla oli takanaan usean teollisuusjätin tuki (Toshiba,Time-Warner, Matsushita Electric, Hitachi, Mitsubishi Electric, Pioneer, Thomson ja JVC).[3]IBM johti yritystä saada kaikki yhtiöt yhden standardin alle, jottaVHS:n jaBetamaxin kaltaiselta formaattisodalta vältyttäisiin.[3] Philips ja Sony myöntyivät Toshiban SD-formaattiin kahdella muutoksella, jotka molemmat liittyvät servotekniikkaan.[3] Philipsin EFMPlus-tekniikan myötä levyn kapasiteetti laski 4,7gigatavuun SD:n viidestä gigatavusta, mutta sen etuna oli sietokyky levyn vaurioille kuten naarmuille tai sormenjäljille.[3]DVD määrittelyn versio 1.0 julkistettiin vuonna1995 ja viimeisteltiin syyskuussa 1996.[3] Virallista määrittelyä valvooDVD Forum, johon kuuluvat edellä mainitut 10 perustajayhtiötä sekä yli 220 muuta jäsentä.
Yhdysvalloissa DVD-soittimen hinnat putosivat keväällä1999 300 dollarin rajapyykin alle, jolloin Wal-Mart alkoi tarjota soittimia liikkeissään. Tällöin VHS muodosti vielä suurimman osan myynnistä, ja DVD oli pelkkä marginaalituote. Vuoteen 2004 mennessä tilanne oli kääntynyt päälaelleen. Useimmat kauppaketjut tarjoavat myynti-DVD:itä, kun taas kasettien myynti on romahtanut. Euroopassa (Suomi mukaan lukien) tilanne on ollut parin vuoden viiveellä sama; suurin osa elokuvavuokrauksista oli DVD-formaatissa jo vuonna 2005.
”DVD” oli alun perin tarkoitettu lyhenteeksi sanoille ”digital video disc”, mutta jotkut DVD Forumin jäsenet halusivat sen tulevan sanoista ”digital versatile disc” (digitaalinen monikäyttölevy), jotta formaatin muut käyttömahdollisuudet tulisivat paremmin esiin. DVD Forum ei koskaan päässyt asiasta yksimielisyyteen, ja nykyisin formaatin virallinen nimi on yksinkertaisesti ”DVD” ilman virallista selitettä.
DVD-Video-levy on tarkoitettu videokuvan ja -äänen tallentamiseen. Kuva tallennetaan levylleMPEG-2-muodossa resoluution ollessa (NTSC) 720/704×480 tai (PAL) 720/704×576. Levyjen toistoon tarvitaan DVD-asema ja MPEG-2-dekooderi, toisin sanoenDVD-soitin taitietokoneeseen kytketty DVD-ROM-asema tarvittavine ohjelmineen.
Ääniraita voidaan tallentaa MPEG-,PCM-,DTS-,MP2- taiDolby Digital -muodossa, joistaDolby Digital on selvästi yleisin. Huomionarvoista on lisäksi se, että ainoastaan eurooppalainen DVD-Video-standardi tukee monikanavaista MPEG-ääntä (jopa 7.1 kanavaa) – joskin sen tuki on lopetettu käytännössä myös Euroopassa – sekä MP2-ääntä.
DVD tukee useaa vaihtoehtoisa ääniraitaa. Ne voivat vaihdella teknisen muodon tai kielen mukaan. Yleinen lisäominaisuus DVD-julkaisuissa on tekijöiden kommenttiraita.
DVD tukee useaa vaihtoehtoista tekstitystä. DVD:llä tekstitys on toteutettu kuva-tiedostoina, joita näytetään kuvan päällä, eikä tekstitiedostona.[4] Tämä vuoksi tekstitys on aina DVD:n laatijan haluaman näköistä.[4] Toisaalta tällöin ei tarvitse huolehtia erilaisista merkistökoodauksista.[4]
DVD tukee myösEIA-608 tekstitystä. Tämä tuki on jäänyt usein lisäämättä DVD-toistimien digitaalisiin lähtöihin.[5]
Useimmilla elokuvalevyillä on käytössäCSS-suojaus, jonka vuoksi levyä voi soittaa vain lisensoidulla soittimella, eikä siltä voi kopioida MPEG2-tiedostoja ulos. Suojaus osoittautui heikoksi ja 15-vuotias norjalainenJon Lech Johansen (”DVD Jon”) julkaisi sen murtavan ohjelman vuonna1999. Nykyisten elokuvien levyjä on alettu suojata lisäämällä niille virheellisiä sektoreita, mutta nämäkin ”suojaukset” on kierretty yleensä nopeasti.lähde?
Elokuvia julkaisevat yhtiöt suojelevat markkinoitaan julkaisemalla DVD-elokuvia eri maissa eri aikaan ja eri hintaisina.[7] Tämän vuoksi maapallo on jaettu eri alueisiinaluekoodeilla. Eri alueilla myydään pääasiassa vain kyseisen alueen soittimia ja levyjä. Aluekoodijako ja sen ohittaminen on olluttekijänoikeuslainsäädännön keskustelunaiheena ympäri maailmaa.
Kaikki levyt ovatMPAA-aiheisia DVD-levyjä ja "mediakopioita" esijulkaisuista Aasiassa
8
Kansainväliset alueet, kuten lentokoneet, matkustajalaivat ym.
9
Näillä levyillä on kaikki kahdeksan lippua, joiden avulla levy voidaan toistaa missä tahansa paikassa, missä tahansa soittimessa.
Kaikki
Aluekoodia 0 ei ole olemassa, mutta R0-lyhennettä käytetään ilmaisemaan, että levy on tarkoitettu toistettavaksi kaikissa soittimissa; tällöin kaikki alueet on kytketty päälle. Alkuaikoina laitevalmistajat saattoivat kytkeä laitteen aluekoodin nollaksi, jolloin toiselta alueelta tuotu levy toistui ongelmitta. Jakeluyhtiöt tukkivat tämän porsaanreiän varsin nopeasti RCE-laajennuksella. Joissain maissa, muun muassaAustraliassa jaUudessa-Seelannissa aluekoodien käyttö on kielletty laittomanaselvennä. Suomen näkemyksen mukaan aluekoodin murtaminen ei ole laitonta, koska kyse ei ole suoranaisesta kopioinnin estämiseen ja siten tekijäinoikeuksien suojaamiseen tarkoitetusta tekniikasta.[8]Kiinalla on oma aluekoodinsa sen omasta vaatimuksesta: painottaakseen vaatimustaan Kiina uhkasi ottaa käyttöön kilpailevan elokuvalevyn, joka olisi kiistatta loukannut DVD:tä koskevia patentteja. Kiinan motivaationa uskotaan olevan sensuuri: se haluaa kontrolloida DVD-elokuvien tarjonnan sisältöä.
DVD-Audio on markkinoille vuonna 2000 saapunut formaatti, joka tukee parempaa äänenlaatua kuin CD. Se tukee monikanavaääntä ja suurempia taajuuksia ja tarkkuuksia kuin CD. Uudet levyt eivät ole saavuttaneet juurikaan markkinaosuutta. Lisäksi sillä on kilpailijana samat edut tarjoavaSACD.lähde?
Vuonna 2007 DVD-audiota kutsuttiin "sukupuuttoon kuolleeksi" (engl.extinct).[9]
Ensimmäiset levyt tarjosivat mahdollisuuden kaksipuoliseen tallennukseen ja kahteen tallennuskerrokseen per levyn puoli. Levyjä voitiin kuitenkin tallentaa vain prässäämällä. Ensimmäiset DVD-tallentimet tulivat markkinoille2000, jolloin formaattien välille syntyi formaattisota.
Formaattien nimissä "+" ja "-" viittaavat kahteen, osittain yhteensopivaan tekniseen standardiin. Standardit ovat likimain yhtä suosittuja, ja suurin osa DVD-laitteista tukee niistä kumpaakin.
Levyjen valmistajien tekemien simuloitujen vanhentamiskokeiden perusteella tiedon väitetään säilyvän kertatallenteisilla DVD-R:illä ja DVD+R:illä 30–100 vuotta ja 30 vuoteen asti uudelleen tallennettavilla formaateilla. Käytännössä levyjen kestävyys nähdään vasta vuosien saatossa.
Vuonna 2006Toshiba julkaisiHD DVD -formaatin, kunPhilips jaSony puolestaan esittelivätBlu-rayn, tarkoituksenaan korvata DVD. Vaikka HD DVD:llä oli omat etunsa Blu-ray formaattiin verrattuna, se kuitenkin hävisi formaattisodan Blu-raylle pienemmän kapasiteettinsa sekä elokuvayhtiöiden tuen puutteen vuoksi.
DVD näyttää kuitenkin vielä pitävän pintansa ja pysyvän pääasiallisena ohjelmamateriaalin levitysformaattina. Syynä tähän uskotaan olevan se, että DVD riittää ominaisuuksiltaan ja tekniseltä suorituskyvyltään suurimmalle osalle kuluttajista. He eivät myöskään halua vaihtaa olemassa olevia levyjään ja soittimiaan kalliimpiin vastaaviin, joista ei välttämättä ole näkyvää/kuuluvaa hyötyä, mikäli katsojalla on käytössä 32" tai sitä pienempi televisio ja laadultaan vaatimattomampi äänentoistojärjestelmä.
HVD, eli englanniksi "Holographic Versatile Disc" on teknologia, joka perustuu holograafiseen levyn luentaan lasersäteillä. Levyä luetaan vihreällä sekä punaisella säteellä. Vihreä laser lukee datan levyn ylemmältä kerrokselta, punaista käytetään paikantamaan raitaCD-tyyliseltä kerrokselta. HVD:n kapasiteetti teoriassa on maksimissaan 6 TB, käytännössä tällä hetkellä 500 GB. HVD:n on tarkoitus tukeaUHDV laatua.
5D DVD on kehittelyasteelle jäänyt formaatti, jossa olisi useita datakerroksia päällekkäin. Tämä mahdollistaisi kapasiteetin nostamisen 10:een terabittiin asti.
↑Hallituksen esitys 28/2004: "DVD-levyjen aluekoodausta siinä muodossa kuin sitä tänä päivänä käytetään ei voida pitää direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuna suojakeinona, koska aluekoodaus ei estä levyjen levittämistä."[1]
