| D. B. Cooper | |
|---|---|
 FBI:n vuoden 1971 piirros D. B. Cooperista. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | Ei tietoja |
| Kadonnut | 24. marraskuuta 1971 |
| Maa |  Yhdysvallat |
| Nykytila | Vapaana, luultavasti kuollut |
| Kuollut | Ei tietoja |
| Muut tiedot | |
| Muut nimet | Dan Cooper |
| Infobox OK | |
D. B. Cooper (myös”Dan Cooper”) on lehdistön antama nimilentokonekaappaajalle, joka marraskuun 24. päivänä 1971 kaappasi YhdysvalloissaPortlandistaSeattleen matkalla olleenBoeing 727 -lentokoneen. Kaappaaja oli lippua ostaessaan sanonut nimekseen Dan Cooper ja lehdistö sai tutkinnan aikaan tietoonsaFBI:n kuulustelevan D. B. Cooperia, jonka osuutta kaappaukseen ei kuitenkaan voitu osoittaa.
Kaappaaja uhkasi räjäyttää koneen matkalaukussaan olleella pommilla ja vaati lunnaiksi 200 000dollaria ja kahtalaskuvarjoa ja kahta varavarjoa. Saatuaan rahat ja laskuvarjot Seattlen lentokentällä hän vapautti koneen matkustajat ja määräsi lentäjät viemään koneen uudelleen ilmaan. Kaappaaja hyppäsi koneesta laskuvarjolla Yhdysvaltojen luoteisrannikollaKaskadien yläpuolella.
Lentokonekaappaus, jolle FBI on antanut koodinimen ”Norjak”, on edelleen ratkaisematta, eikä kaappaajan henkilöllisyydestä ole tietoa. Ensimmäisen viiden vuoden aikana FBI tutki yli 800 henkilön liittymistä tapaukseen, ja useat henkilöt ovat ilmoittaneet olevansa tai tietävänsä Dan Cooperin. Monet uskovat Cooperin kuolleen hypyssä, sillä olosuhteet olivat erittäin vaikeat ja hyppypaikka oli vuoristoisella ja metsäisellä alueella. Helmikuussa 1980 kahdeksanvuotias löysiColumbiajoen rannalta 5 800 dollaria kahdenkymmenen dollarin seteleinä, jotka olivat osa kaappaajalle annettuja lunnasrahoja.[1]
Tapaus on ainoa selvittämätön lentokonekaappaus Yhdysvaltain historiassa.[1]
Kiitospäivän aattona 24. marraskuuta 1971 noin 40-vuotias mies, joka kutsui itseään Dan Cooperiksi, ostiPortlandista yksisuuntaisen lipunNorthwest Orientin lennolleSeattleen. Cooperia on kuvattu tavallisennäköiseksi ja hiljaiseksi mieheksi, jolla oli päällään puku, mustakravatti ja valkoinen paita.[2]
Cooper tilasi ennen lentoon lähtöäbourbonin jasoodaveden, mutta lennon alettua vähän kello 15:n jälkeen hän antoi Florence Schaffner -nimiselle lentoemännälle lapun. Yksin matkustavat miehet antoivat tuohon aikaan useinkin lappuja, joissa oli esimerkiksi puhelinnumero tai hotellihuoneen numero. Siksi Schaffnerkin laittoi sen ensin suoraan taskuunsa. Seuraavan kerran, kun Schaffner ohitti Cooperin paikan, tämä käski katsomaan lappua.[2][3]
Cooper kertoi laukussansa olevasta pommista ja sen jälkeen näytti laukun sisällön Schaffnerille, jonka mukaan laukussa oli paljon johtoja ja punaisia sauvoja. Cooper vaati Schaffnerin istumaan viereensä ja käski tämän kirjoittaa uuden lapun, jossa vaadittiin neljää laskuvarjoa ja 200 000Yhdysvaltain dollaria, joka vastasi 2000-luvun alussa 1,2 miljoonaa dollaria.[2][4]
Schaffner meni toisen lentoemännän kanssa näyttämään lappua lentokapteeni Scottille, joka ilmoitti asiastalennonjohtoon, joka puolestaan otti yhteyttä Seattlen poliisiin. Poliisi tiedotti asiasta myös FBI:tä. Cooper oli ollut vaatimuksissaan tarkka, sillä hän halusi rahan 20 dollarin seteleinä. Kuorma olisi sopiva laskuvarjolla hyppäämiseen ja isompia seteleitä voisi olla vaikea jakaa eteenpäin. Setelien sarjanumeroiden tuli olla satunnaisia, muttaFBI valitsi koodinumerolla L alkavia sarjanumeroita. Laskuvarjot olivat paljon vaikeampi hankkia kuin rahat, ja Cooper hylkäsiMcChordin lentotukikohdasta haetut varjot ja vaati siviilikäyttöiset. Lopulta poliisi osti sopivat varjot laskuvarjohyppykoulusta.[3]
Lentokapteeni sai 17.24 tiedon siitä, että Cooperin vaatimukset on täytetty. Kone laskeutui tämän jälkeenSeattle-Tacoman kansainväliselle lentoasemalle. Kapteeni rullasi Cooperin vaatimuksesta sivussa olleelle hyvin valaistulle alueelle. Cooper pimensi myös koneen valot ja vaati, ettei yksikään kulkuneuvo saisi lähestyä konetta. Vain yksin tuleva henkilö saisi ajaa lähelle ja tuoda Cooperille rahat ja laskuvarjot. Kun Cooper oli saanut tavarat, hän vapautti kaikki 36 matkustajaa ja Schaffnerin. Ohjaamon henkilökunta ja toinen lentoemäntä Tina Mucklow jäivät koneeseen.[3]
Tankkaamisen jälkeen kone lähti uudestaan lentoon, ja Cooper ohjeisti lentämään kohtiMéxicoa.[4] Hän käski myös lentämään alle kolmessa kilometrissä ja pitämään lentonopeuden alle 150solmussa. Kapteeni kertoi Cooperille, ettei kone pystyisi edes täydellä tankilla lentämään tuolla korkeudella ja nopeudella Méxicoon asti. Tämän jälkeen Cooper ja kapteeni sopivat tankkauksestaNevadanRenossa.[3]
Noin kello 20.00 Cooper hyppäsi koneesta lunnasrahojen kanssa Seattlen ja Renon välillä. Monet ovat epäilleet koneen olleen lähelläArielia.[4] Kone laskeutui 22.15 Renoon.[3]
FBI aloitti heti tapauksen jälkeen NORJAK-nimen saaneen tutkimuksen, josta muodostui yksi viraston pisimmistä ja laajimmista. Cooperin uskottiin alkujaan tuntevan hyvin sekä koneen että alueen. Hänen epäiltiin myös palvelleen asevoimissa, ehkä jopa laskuvarjojoukoissa. Myöhemmin hänen hyppykokemuksensa on kyseenalaistettu, koska olosuhteet olivat niin vaaralliset eikä Cooper ollut huomannut, että hänen varavarjonsa oli ommeltu kiinni harjoituskäyttöä varten.[4]
FBI:lla oli viiden ensimmäisen tutkimusvuoden aikana ollut yli 800 mahdollista epäiltyä.[2] Heistä lähes kaikki pystyttiin rajaamaan pois. Cooper oli riisunut kravattinsa ennen hyppäämistä, ja siitä kerätynDNA:n perusteella moni voitiin vapauttaa epäilyistä.[4]
Yksi FBI:n pääepäiltyjä oli Richard Floyd McCoy,[4] joka oli alle viisi kuukautta Cooperin jälkeen tehnyt samantyyppisen kaappauksen ja jäänyt kiinni. Hänet kuitenkin poistettiin epäiltyjen joukosta, sillä hän ei vastannut lentoemäntien antamia tuntomerkkejä Cooperista. Lisäksi McCoyn syyttömyyden puolesta oli muitakin tekijöitä.[2]
Monet ovat ajatelleet, että Cooper ei selviytynyt hypystään. Hänellä oli niin ikään täysin olosuhteisiin sopimaton vaatetus, puku,trenssi jalouferit. Hänen laskuvarjoaan ei pystynyt ohjaamaan, ja tuuli puhalsi yli 320 kilometriä tunnissa koneen lentokorkeudessa. Laskeutumispaikka oli lisäksi erittäin epätasaista ja metsäistä.[4] Myös vuonna 1980 löydettyjä rahoja on pidetty todisteena siitä, ettei Cooper selvinnyt hengissä. Eräs kahdeksanvuotias poika havaitsi helmikuussaColumbiajoen töyräällä kasan maatuvia 20 dollarin seteleitä yhteensä 5 880 dollarin arvosta. Setelit todettiin samoiksi, joita Cooperille annettiin.[3][4] Löydön seurauksena alueella tehtiin laajoja tutkimuksia, mutta todennäköisestiSt. Helensin toukokuun purkaus tuhosi mahdolliset loput todisteet.[3]
Tutkimusten aikana usea henkilö on kertonut olevansa Dan Cooper, mutta tapauksista yksikään ei ole edennyt eteenpäin. FBI on verrannut jokaisen ilmottautuneen sormenjälkiä koneesta löytyneisiin tuntemattomiin jälkiin, mutta yksikään jälki ei ole täsmännyt. Marla Cooper kertoi elokuussa 2011 setänsä Dan Cooperin olevan kaappari. Monet muutkin ovat kertoneet kaukaisen sukulaisensa olevan D. B. Cooper. Toinen lentoemännistä jopa sanoi Marlan sedän näyttävän samalta kuin kaappaaja.[3]
FBI lopetti tapauksen tutkinnan heinäkuussa 2016, mutta vihjeitä tapaukseen liittyen otetaan yhä vastaan.[5]
Vuosien saatossa lukuisat amatöörisalapoliisit ovat nimittäneet useita henkilöitä D.B. Cooperiksi[1]. Esimerkiksi Eric Ulis oli vuonna 2019 “98-prosenttisen varma” D.B. Cooperin henkilöllisyydestä[1], mutta vuonna 2022 Ulis oli siirtänyt huomionsa toiseen henkilöön, jonka syyllisyyden puolesta puhui se, että hän aikoinaan työskenteli yrityksessä, jossa valmistettiin samaatitaaniseosta, jota oli löytynyt Cooperin kravatista[6].
Vuonna 2024 D.B. Cooperin tapauksen harrastaja Dan Gryder löysi samanlaisen laskuvarjon kuin se, jota D.B. Cooper oli käyttänyt. Laskuvarjo löytyi Richard McCoy Jr.:n kotoa. McCoy oli yksi niistä, joita FBI oli aiemmin epäillyt Cooperiksi. Huhtikuussa 1972 McCoy oli toteuttanut Denverissä samanlaisen lentokonekaappauksen kuin D.B. Cooper, ja hypännyt lentokoneesta mukanaan puolen miljoonan dollarin ryöstösaalis. McCoy joutui vankilaan ja kuoli pakoyrityksen päättäneessä ammuskelussa vuonna 1974.[7]
D. B. Cooperin vaikutus lentoturvallisuuteen oli merkittävä.727-koneisiin asennettiin erityinenCooper vane, laite joka estää takaportaiden laskemisen koneen ollessa ilmassa. Myös takarampilla varustettujaDC-9-lentokoneita varustettiin kyseisellä laitteella. Ohjaamoiden oviin asennettiin ovisilmä, ja lentokentillä koneisiin alettiin kulkea metallinpaljastinten kautta.
Cooperin mysteeri on myös innostanut monia, ja hänestä on tullut eräänlainen kansansankari. Häneen on siksi viitattu useissa lauluissa, kirjoissa ja elokuvissa.[4]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
