 | Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliintarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä neohjeen mukaan. |
| Colleen Moore | |
|---|---|
 Colleen Moore vuonna 1920. | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Kathleen Morrison |
| Syntynyt | 19. elokuuta1899 Port Huron,Michigan |
| Kuollut | 25. tammikuuta1988 (88 vuotta) Paso Robles,Kalifornia |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | John McCormick (1923–1930) Albert P. Scott (1932–1934) Homer P. Hargrave (1937–1964) Paul Maginot (1983–1988) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1916–1934 |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Infobox OK | |
Colleen Moore (alk.Kathleen Morrison;19. elokuuta1899Port Huron,Michigan –25. tammikuuta1988Paso Robles,Kalifornia) oliyhdysvaltalainennäyttelijä ja yksimykkäelokuvan aikakauden valovoimaisimmista tähdistä. Hän teki osaltaan kuuluisaksipolkkatukan, lyhyen hiustyylin.
Moore teki menestyksekkään uranHollywoodissa mykkäelokuvan kultakaudella, jolloin hän näytteli kaikkiaan yli 50 elokuvassa. Hän oli suosionsa huipulla 1920-luvulla, jolloin hän myös oliClara Bow’n jaLouise Brooksin ohella yksi mykkäelokuvan johtaviaflapper-tyttöjä. Uransa huipulla hän ansaitsi peräti 12 500 dollaria viikossa. Mooren skaala ulottui äänielokuvaan asti, mutta monien muiden mykkäfilmitähtien tavoin hänen valkokangasuransa päättyi kokonaan jo vuonna 1934 eikä hän palannut enää koskaan elokuviin, vaikka eli vielä yli 50 vuotta.
Moore oli lapseton ja naimisissa kaikkiaan neljä kertaa. Hän julkaisi kaksiomaelämäkertakirjaa 1960-luvulla. Moore kuolisyöpään 88-vuotiaana. Hänellä on elokuvaurastaan tähtiHollywood Walk of Famella osoitteessa 1551 Vine Street.
Kathleen Morrison syntyi Port Huronin kaupungissa Michiganissa Charles R. ja Agnes Kelly Morrisonin esikoiseksi. Hänellä oli yksi nuorempi veli Cleve Moore (1904–1954). Cleve näytteli sisarensa kanssa parissa elokuvassa. Kathleenin kasvaessa perhe muutti usein; ensin Michiganin sisäpuolella ja myöhemminAtlantaan,Georgiaan, missä he asuivat kaikkiaan kolmessa eri osoitteessa vuosina 1908–1910. He asuivat alle vuoden ajan myösWarrenissa,Pennsylvaniassa. Vuonna 1911 perhe asettui asumaanTampaan,Floridaan.
Moore otti ensimmäisen askeleensaHollywoodiin 15-vuotiaana, kun hänen setänsä järjesti koekuvauksen elokuvaohjaajaD. W. Griffithin kanssa. Kathleenin nuoruuden intohimoja olivat nuket ja elokuvat; molemmilla oli merkittävä rooli hänen myöhemmässä elämässään.
Mooren ensimmäiset elokuvaosat olivat lähinnä pieniä näyttäytymisiä ja statistin tehtäviä mykkäelokuvissa, kutenwesterneissä. Hän sai sopimuksen Griffithin Triangle-Fine Arts -yhtiön kanssa sillä ehdolla, että läpäisi näkötestin (Moore kärsiheterokromiasta, hänen toinen silmänsä oli sininen ja toinen ruskea), jonka tarkoituksena oli varmistaa, ettei hänen tilastaan olisi haittaa lähikuvissa. Mooren eriväriset silmät läpäisivät testin, ja hän lähtiChicagosta Hollywoodiin äitinsä ja isoäitinsä saattamana. Moore kertoi myöhemmin tästä ajasta: – "Minut oltiin lähettämässä Hollywoodiin – ei sen takia että kukaan siellä olisi pitänyt minua hyvänä, vaan yksinkertaisesti tehdäkseen vastapalveluksen."
Hän alkoi saada sivuosia sopimusyhtiön elokuvista, jotka vähitellen veivät häntä suuren yleisön tietoisuuteen.The Bad Boy oli ensimmäinen elokuva, jossa Mooren nimi mainittiin alkuteksteissä. Triangle-Fine Arts meni konkurssiin muutaman elokuvan jälkeen, ja Moore joutui etsimään uutta elokuvasopimustaHands Up! -elokuvan kela mukanaan.
Ensimmäisen merkittävän elokuvansaLittle Orphant Annie Moore tekiSelig Polyscope -yhtiölle, joka kuitenkin meni konkurssiin. Elokuva osoittautui silti menestykseksi, samoin kuin sitä edeltänytA Hoosier Romance, jossa Moore myös esiintyi. Niiden jälkeen Moore teki lähinnä western- jabaseball-elokuvia muun muassaParamount Picturesille jaFox Film Corporationille.
Vuosi 1922 oli erityisen tapahtumarikas Moorelle. Hänet valittiinWAMPAS Baby Starsiksi New Yorkissa tunnustuksena hänen kasvavalle suosiolleen. Lisäksi hän tapasi ensimmäisen aviomiehensä, tuottajaJohn McCormickin, ja he menivät kihloihin. Samana vuonna Moore julkaisi myös kaikkiaan viisi elokuvaa.
Tähti Mooresta tuli 1920-luvulla, kun ensi-iltoihin tulivat ajan suuret menestyselokuvatBalettirottia,Miestä metsästämässä!,Nykyaikaista nuorisoa,Siveyden valvoja jaErämaan kukka. Moore oli allekirjoittanut sopimuksenFirst National Picturesin kanssa vuonna 1923 – tämä yhtiö teki Mooresta supertähden. Elokuvat olivat pääosin flapper-komedioita, joihin Moore kuitenkin väsyi myöhemmin. Haastavampi rooli olimusikaalielokuvassaSally (1925), josta tuli menestys sekä elokuvaElon seikkailut, jossa Moore kokeili kykyjään dramaattisessa roolissa.
Elon seikkailut oli yleisömenestys, ja sen ulkomaiden ensi-iltakiertue Euroopassa oli suunniteltu samalle ajankohdalle kuinIrene-komedian kuvaukset, jossa Moorella oli pääosa. Moore näki kiertueen ainutlaatuisena tilaisuutena viettää aikaa aviomiehensä, tuottajaJohn McCormickin kanssa. Molemmat omistautuivat uralleen, ja hektiset aikataulut estivät heitä viettämästä laatuaikaa yhdessä. Mooren yhtenä tavoitteena oli perustaa perhe, mutta hän loukkasi niskansa kuvatessaanErämaan kukkaa. Elokuvan tuotanto pantiin jäihin, kun Moore vietti kuusi viikkoa vuoteenomana. Toivuttuaan hän kuvasi filmin loppuun ja lähti Eurooppaan voittoisalle ensi-iltakiertueelle.
Mooren seuraava elokuva oliMe nykyaikaiset, jota kuvattiinEnglannissa. Komedia oli mukaelma elokuvastaNykyaikaista nuorisoa englantilaisessa perspektiivissä. Sitä seurasivat komediaelokuvatIrene jaSiivoojatytöstä filmitähdeksi, jossa esiintyicameoroolissa koomikkoHarry Langdon. Vuonna 1926 Moore kuvasi elokuvanSen täytyy olla rakkautta!, joka oliromanttinen komedia dramaattisella pohjavireellä. Edelliselle vuosisadalle sijoittuvaKatutanssijatar ilmestyi 1927. Siinä Moore tulkitsi urheaa nuorta tanssijaaLontoonLimehousen alueelta. Elokuva perustuiThomas Burken romaaniin ja se kuvattiinSan FrancisconChinatownissa. Romaanin surullisen lopun ei uskottu elokuvassa toimivan onnellisen lopun tavoin, mutta molemmat versiot kuvattiin. Yleisö piti kuitenkin enemmän surullisesta lopusta. Elokuvassa Moore tanssi osan kohtauksistaan itse.
Vuonna 1927 julkaistiinNew Yorkissa kuvattuHalloo tyttö, joka oli eräänlainen ohuesti peitettyTuhkimo-tarina. Samana vuonna Moore erosi studiostaan samaan aikaan kun hänen miehensä yllättäen lopetti. Huhujen mukaan McCormick olisi saanut potkut alkoholisminsa takia, ja että Moore lähti houkutellakseen miehensä takaisin asemaansa studiolla. Se toimi, ja McCormickista tuli vaimonsa ainoa tuottaja. Mooren suosio salli hänen tuotantojensa olevan hyvin suuria ja runsaita.Ensimmäisen maailmansodan draamaSyreenien kukkiessa oli yksi ajan suurimpia tuotantoja. Se oli miljoonan dollarin elokuva, joka palautti kuukausissa jokaisen siihen käytetyn pennin. Ennen elokuvan ensi-iltaaWarner Bros. -yhtiö oli ottanut hallintaansa First Picturesin, eikä se ollut kiinnostunut ylläpitämään Mooren sopimusta ennen kuin näkisiSyreenien kukkiessa -elokuvan pyöreät katsojaluvut. Ilmestyttyään elokuva oli niin suuri hitti, että Moore onnistui säilyttämään sopimuksensa ehdot ja hänen miehensä John työnsä tuottajana. Elokuvan valmistumisen aikaan Moore oli suosionsa huipulla, ja hän sai parhaimmillaan yli 10 000 ihailijakirjettä viikossa.
Elokuva-alan mullistaneen uutuuden, äänielokuvien, kynnyksellä vuonna 1929 Moore piti tauon näyttelemisestä. Erottuaan John McCormickista vuonna 1930, hän meni naimisiin merkittävän newyorkilaisen pörssimeklari Albert Parker Scottin kanssa. Pariskunta asui ylellisessä kodissaan KalifornianBel Airissa, jossa he isännöivät juhlia ja kannattivat Yhdysvaltain olympiajoukkuetta, erityisesti purjehdusjoukkuetta,vuoden 1932 kesäolympialaisten aikana.
Erottuaan Scottista vain kahden avioliittovuoden jälkeen vuonna 1934 Moore palasi Hollywoodiin. Hän esiintyi kolmessa äänielokuvassa, jotka eivät menestyneet halutusti jolloin hän jäi kokonaan eläkkeelle näyttelemisestä. Hänen viimeinen roolinsa oli toisintoversiossa elokuvastaTulipunainen kirjain. Hän avioitui kolmannen kerran leskeksi jääneen Homer Hargraven kanssa ja kasvatti tämän lapsia edellisestä liitosta (Moore oli itse lapseton), ja säilytti heihin elinikäisen ja läheisen suhteen. Moore pysyi myös hyvinä ystävinä elokuvauransa aikaisten kollegojen, kutenKing Vidorin jaMary Pickfordin kanssa.
Elokuvauransa aikana Colleen Moore alkoi perustaanukkekoteja nimelläColleen Moore Dollhouse. HänenFairy-linnansa, jonka suunnitteliHarold Grieve, on yksi runsaimmin koristelluista nukkekodeista Pohjois-Amerikassa, ja se pantiin näytteille Chicagon tiede- ja teollisuusmuseoon vuonna 1950. Se on myös kahdeksas Mooren omistama nukkekoti.
Seuraavina vuosikymmeninä Mooren julkiset esiintymiset rajoittuivat lähinnä esiintymisiin filmifestivaaleilla. Hän oli myös arvokas haastateltava, joka oli aina halukas puhumaan Hollywood-urastaan. Vuonna 1968 Moore julkaisi omaelämäkerranSilent Star. Moore pysyi naimisissa Hargraven kanssa tämän kuolemaan vuonna 1965 saakka. Hän meni naimisiin vielä vanhalla iällä vuonna 1983 Paul Maginotin kanssa, ja liitto kesti tammikuuhun 1988 asti, jolloin Moore kuolisyöpään 88-vuotiaana kotonaan KalifornianPaso Roblesissa.
| Elokuvat | |||
|---|---|---|---|
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
| 1916 | The Prince of Graustark | neito | |
| 1917 | The Bad Boy | Ruth | |
| An Old-Fashioned Young Man | Margaret | ||
| Hands Up! | Marjorie Houston | ||
| The Little American | avustaja | ||
| The Savage | Lizette | ||
| 1918 | Little Orphant Annie | Little Orphant Annie | Annie |
| A Hoosier Romance | Patience Thompson | ||
| 1919 | The Wilderness Trail | Jeanne Fitzpatrick | |
| The Egg Crate Wallop | Kitty Haskell | ||
| A Man in the Moonlight | Rosine | ||
| The Busher | Mazie Palmer | ||
| 1920 | Myrskyn veli | The Cyclone | Sylvia Sturgis |
| Paholaisen vaatimus | The Devil's Claim | Indora | |
| Kun aamu koitti | When Dawn Came | Mary Harrison | |
| So Long Letty | Grace Miller | ||
| Sanomalehtipoika Dinty | Dinty | Doreen O'Sullivan | |
| 1921 | Taivaan pilotti | The Sky Pilot | Gwen |
| Hänen pomonsa | His Nibs | tyttö | |
| Onnen saari | The Lotus Eater | Mavis | |
| 1922 | Come on Over | Moyna Killiea | |
| The Wall Flower | Idalene Nobbin | ||
| Affinitíes | Fanny Illington | ||
| Forsaking All Others | Penelope Mason | ||
| Rikotut kahleet | Broken Chains | Mercy Boone | |
| The Ninety and Nine | Ruth Blake | ||
| 1923 | Look Your Best | Perla Quaranta | |
| Kuinka mones käsky | The Nth Commandment | Sarah Juke | |
| Slippy McGee | Mary Virginia | ||
| Balettirottia | Broken Hearts on Broadway | Mary Ellis | |
| Miestä metsästämässä! | The Huntress | Bela | |
| April Showers | Maggie Muldoon | ||
| Nykyaikaista nuorisoa | Flaming Youth | Patricia Fentriss | |
| 1924 | Through the Dark | Mary McGinn | |
| Painted People | Ellie Byrne | ||
| Jazztyttöjä | The Perfect Flapper | Tommie Lou Pember | |
| Siveyden valvoja | Flirting With Love | Gilda Lamont | |
| Elon seikkailut | So Big | Selina Peake | |
| 1925 | Sally | Sally | Sally |
| Erämaan kukka | The Desert Flower | Maggie Fortune | |
| Me nykyaikaiset | We Moderns | Mary Sundale | |
| Ben-Hur | Ben-Hur | yleisöä | |
| 1926 | Irene | Irene | Irene O'Dare |
| Siivoojatytöstä filmitähdeksi | Ella Cinders | Ella Cinders | |
| Sen täytyy olla rakkautta! | It Must Be Love | Fernie Schmidt | |
| Katutanssijatar | Twinkletoes | Twink "Twinkletoes" Minasi | |
| 1927 | Halloo tyttö | Orchids and Ermine | "Pink" Watson |
| Naughty But Nice | Bernice Summers | ||
| Nuoruus ja hulluus | Her Wild Oat | Mary Brown | |
| 1928 | Viekas ja viaton | Happiness Ahead | Mary Randall |
| Syreenien kukkiessa | Lilac Time | Jeannine Berthelot | |
| Atlanttiseikkailu | Oh, Kay! | Lady Kay Rutfield | |
| 1929 | Pieni syntinen | Synthetic Sin | Betty Fairfax |
| Jazzikuningatar | Why Be Good? | Pert | |
| Hymyilevät silmät | Smiling Irish Eyes | Kathleen O'Connor | |
| Footlights and Fools | Betty Murphy/Fifi D'Auray | ||
| 1933 | The Power and the Glory | Sally Garner | |
| 1934 | Social Register | Patsy Shaw | |
| Success at Any Price | Sarah | ||
| Tulipunainen kirjain | The Scarlet Letter | Hester Prynne | |
| Lyhytelokuvat | |||
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
| 1919 | A Roman Scandal | Mary | |
| 1920 | Her Bridal Night-Mare | Mary | |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
