Clovis-kulttuuri eliLlano-kulttuuri oli yksi varhaisimmistaintiaanikulttuureistaPohjois-AmerikanYhdysvalloissa noin 13 500–12 800 vuotta sitten. Tämän kulttuurin ihmiset koostuivatkivikautisistapaleointiaaneista, jotka liikkuivat pieninä ryhminä riistan perässä ja metsästivät muun muassamammutteja luisilla ja piikivikärkisillä keihäillä[1].
Clovis-kulttuuri vallitsi pääosin nykyisen Yhdysvaltain alueella, mutta joitakin löytöjä on tehty jopaPanamasta asti.[2] Tunnetuimmat tämän kulttuurin jäljistä ovatNew Mexicosta Clovisin kaupungin läheltä luolasta löytyneet jäänteet, jotka on ajoitettu 13 000 vuoden taakse. Vain muutaman vuosisadan kukoistettuaan Clovisin kulttuuri aloitti nopean jakaantumisensa lukuisiin uusiin paikallisiin perinteisiin eri puolilla mannerta ja katosi.[3]
Clovisin ihmisten alkuperää ei ole varmuudella selvitetty. Erään teorian mukaan heidän esi-isänsä saattoivat ollaEuroopan lounaisia rannikkoalueita asuttaneitasolutrealaisia, jotka ovat tulleetRanskasta jaEspanjasta jään reunaa pitkin.[4][5] Useimmat todisteet kuitenkin viittaavat Clovisin ihmisten saapuneen Itä-Aasiasta. Esimerkiksi monien varhaisten paleointiaanilöytöjen DNA on tyyppiä, jota esiintyi lähinnä Itä-Aasiassa.lähde?
Monet löydöt Amerikan mantereella viittaavat mahdolliseen ihmisasutukseen ennen Clovisin kulttuuria, jopa 60 000–70 000 vuotta sitten.[6] Monien löytöjen ajoitus on yhä kiistanalainen koska esimerkiksi maanvyörymät ovat saattaneet haudata tuoreempia esineitä vanhempiin kerrostumiin ja sotkea monet otetutradiohiiliajoitukset (C-14). Tunnetuimpia löytöpaikkoja ovatPennsylvaniassa oleva Meadowcroft Rockshelter jaVirginian Cactus Hill.[4]Etelä-Amerikan mantereellaChilessä olevanMonte Verden löydöt jaVenezuelan El Jobon Taima-Taima-luolan löydöt ovat mahdollisesti jopa 2000 vuotta vanhempia kuin Clovis-kulttuurin löydöt.[7]
Viimeisin löytö Clovisia varhaisemmasta kulttuurista tehtiinOregonissa vuonna 2002–2003. Tuolloin kaivettiin esiinPaisleyn luolat, jotka olivat syntyneet muinaisen järven rantaan. Luolista on löydetty selviä merkkejä noin 14 000 vuotta vanhoista ihmisten tuottamista jätöksistä.[8]
Useimpien tutkijoiden mielestä Clovis-kulttuurinyläpaleoliittiset ihmiset asuttivat ensimmäisenä Amerikan Itä-Aasiasta käsin.RiukiusaarillaJapanissa tavattiin merkkejä ihmisasutuksesta jo 35 000–15 000 vuotta sitten. Ihmisiä saapuiKamtšatkan niemimaalle, läntiseenBeringiaan viimeistään n. 17 000 vuotta eli 14 000radiohiilivuotta sitten mahdollisesti silloin kunjääkauden ankarin vaihe hellitti tilapäisesti.
Ensimmäisten amerikkalaisten on uskottu yleisesti tulleen jalkaisinBeringinsalmen ylijääkaudella kun merenpinta oli alhaalla jäätiköiden sidottua itseensä suuria määriä vettä.Paleointiaanit saapuivat ensinAlaskaan noin 14 000 vuotta sitten (12 000 radiohiilivuotta sitten) ja vaelsivat ehkä myöhemminKalliovuorten itäisillä rinteillä olevanKordillieerien jääkäytävän läpi, joka johtiAlbertan jäättömille eteläisille tasangoille.[9]
Toinen mahdollinen saapumisreitti on veneillä pitkin Kanadan länsirannikkoa, missä jäätikkö vetäytyi aiemmin ja nopeammin kuin Kanadan jääkäytävän kohdalla. Tällöin intiaanit olisivat saapuneet ensimmäisenä Yhdysvaltoihin luoteisrannikoille. Uusimpien tutkimusten valossa Clovisin ihmiset ovat saattaneet tulla Atlantista reittiä pitkin Lounais-Euroopasta ja tehneet maihinnousun Pohjois-Amerikan itärannikolla.[10]
Clovisin kulttuuri levittäytymisen tapahtui joko lännestä itään tai päinvastoin. Nykyisen näkemyksen mukaan Clovisin kärkiä ja näitä muistuttavia kärkiä löytyy eniten Mississipin länsipuolelta[11]. Sielläniitä on monin paikoin yli 5 kappaletta/1000 km2. Myös Texasista, New Mexicosta ja Kaliforniasta on löydetty paljon muinaisia kärkiä.[12]. Mutta Clovis-tyyppisiä kärkiä oli 13 000 kalenterivuotta sitten myös melko paljon Kanadan jääkäytävässä ja Seattlen lähellä[13]. Mutta vain vähän Alaskassa. Etelässä Clovis-kärkien alue ulottui aivan pohjoisimpaan Meksikoon[14].Mutta oudosti, Clovis-löytöjä tehtiin aluksi lähinnäSuurten tasankojen alueilta. Erään vanhentuneen teorian mukaan Clovisin varhaisin pääpainopiste olisi ollut eteläisillä tasangoillaTexasista jaOklahomasta (13 450–12 900 kalenterivuotta) kaivettujen löytöjen perusteella. Myöhemmin suurimmat löydöt kaivettiin mantereen itäosasta.Ohiosta jaAlabamasta on löydetty enemmän Clovisin nuolenkärkiä kuin muista osavaltioista.[15] Kanadan itärannikoltaNova Scotiasta löytyvä Debert oli pohjoisin itärannikon Clovis-paikoista ja sijaitsi 100 kilometrin päässä mannerjäätikön reunasta noin 12 600 vuotta sitten. MyösChesapeakenlahdelta löydetyt vanhat merenalaiset löydökset ja maininnatSuurten järvien ympäristön muinaisesta asutuksesta tukevat Clovisin kulttuurin itäisiä alkujuuria.[16] Pohjois-Amerikan länsirannikolla Clovisin alue ulottuiKaliforniaan, joskin näin läntiset löydöt olivat harvinaisia.[17].
Etelä-Amerikassa ensimmäiset Clovisiin viittaavat löydöt ajoitettiin 12 750 vuoden takaisiksi.[18] Väli-Amerikassa Clovis-kärkiä on löydettyGuatemalasta,Costa Ricasta ja jopaPanamasta asti. Lisäksi Clovis-tyyppisiä kärkiä on kaivettu esiin niinkin etelästä kuinVenezuelasta.[19].
Varsinaisen Clovisin kauden pituudeksi on arveltu vain joitakin satoja vuosia. Vaikka jääkauden jälkeisten vesistöjen ja niitä ympäröivien suoalueitten ylittäminen on vienyt aikaa, on kulttuurin leviäminen mantereen eri kolkkiin tapahtunut nopeasti. Eräiden nykytutkijoiden mukaan kulttuurin sijaan pitäisi puhua eri yhteisöjen omaksumasta samankaltaisesta tarve-esineiden työstötekniikasta, jonka joku metsästäjien ryhmä aloitti tekemällä tunnusomaisen uurteen keihäänkärkiinsä. Tapa siirtyi ryhmältä toiselle ja kulkeutui liikkuvan elämäntavan mukana laajoille alueille.[15]
Clovis-leiripaikoilta on löydetty piikivijätettä, ja luuytimen esille saamiseksi murskattuja tai poltettuja luita. Löydöksien joukossa on myös kivestä hakattuja säleitä, joista on tehty esineitä, ja mammutinluista tehtyjä sylintereitä. Varsinaisia ihmisasumuksista ei ole riittäviä todisteita. Metsästyksessä käytettiin monia eri keinoja. Joskus saalistettava eläinlauma ajettiin alas kallionjyrkänteeltä. Saaliin metsästys ja jälkikäsittely oli ohjattua yhteistoimintaa. Kaivauksissa löydetyt pienten eläinten luut, kalojen ja nilviäisten jäänteet sekä erilaiset siemenet todistivat, että nämä ihmiset hyödynsivät kaikenlaista ravintoa.[20]
.jpg)
Vaikka Clovisin ihmisten ruokavalioon kuuluivat kaikki luonnon antimet heidät tunnetaan parhaiten suurriistan metsästäjinä. Saalistuksen kohteina olivat pääasiassabiisonit, mutta myösmammutit,mastodontit,hirvet,hevoset jakamelit.[21]
Noin 11 000–10 000 vuotta sitten tapahtuneet jääkauden päättymiseen liittyvät ilmastonmuutokset aiheuttivat todennäköisesti sen, että suurin osaJääkauden aikaisista suurista eläinlajeista kuoli Amerikassasukupuuttoon Clovis-kauden aikana.[22] LämmintäAlleröd-kautta seurannut kylmä ja kuivaDryas-kausi koetteli koko mannerta.[23] Muun muassa mammutti ja mastodontti hävisivät. Myös lentokyvyttömät petolinnut kutenstrutsit katosivat. Samoin kävihirviösusien, jättiläiskokoistenmajavien,laiskiaisten,glyptodonttien ja sapelihammaskissojen.[24]
Uusien näkemyksen mukaan monien eläinten katoaminen olisi ilmastonmuutoksen, ei ihmisen syytä.
Clovisin aikalaiseksi katsotaan lounaisilla alueilla vaikuttanut Sandia-kulttuuri, jonka tunnusmerkkeinä olivat pyöreämuotoiset keihäänkärjet. Viimeistään Clovis-kulttuurin aikana itäinenBeringia (Alaska) oli lähes varmasti jo asutettu. Varhaisia löytöjä edustavat Amerikkalaista Paleoarktista perinnettä edustaneet Nogahabara ja Swan Point Site, joista ensimmäinen oli hylätty noin 13 000 vuotta sitten. Alaskassa vaikuttanutta Denali- ja Nenana-kulttuureita pidetään yleisesti vanhimpina sikäläisistä paleoliittisen kauden kulttuureista. Ne juonsivat suoraan koillisen Siperian Dyuktai-kulttuurista, mutta omasivat myös piirteitä Clovisista.[16] Varhaisimpia Clovis-kärkiä ei ole löydetty Alaskasta, Kanadan jääkäytävästä tai Tyynenmeren rannoilta[25].
Clovisin pitkästä, uurretusta kärjestä kehittyi aikaa myöten monia muunnoksia. Alussa uurre piteni ja kärjen koko pieneni. Noin 11 000 radiohiilivuotta sitten ilmestyivät pitkäuurteiset, Clovisin kärkiä muistuttavat Gaineyn kärjet, joiden perä oli hyvin kaareva. Gaineyn kanssa samoihin aikoihin ilmestyneissä Folsomin kärjissä uurre oli "pääasia" ja kärkiosa selvästi Clovisin tyyppiä pienempi. Gaineyn jäädessä lähinnä itäisten alueiden harvoin mainituksi haarautumaksi levisi Folsom laajoille alueille länteen ja Suurille tasangoille ja siitä tuli Clovisin varsinainen seuraaja.[26].[27] Suurilla syvänteillä, Kolumbian ylätasangolla ja Tyynenmeren luoteisrannikolla vaikuttaneessa Stemmed Pointin kulttuurissa ei ollut merkkejä Clovisin vaikutuskaudelta jääneistä piirteistä.[25].
Clovisin vanavedessä syntyivätTennesseestä jaKentuckystä löydetyt Barnes/Cumberland-kärjet.[28] Noin 11 000 kalenterivuotta sitten levisi pitkä, uurteetonWyomingin Agate Basinista alkunsa saanut kärkityyppi. Myös Goshen jaFolsom uudistivat irtokärkien kehityskaarta. Keski-Amerikassa syntyi Clovisin pohjalta luultavasti Panaman seuduilla niin sanottukalanpyrstökärki-perinne, joka levisi Tulimaahan asti.[29].
Clovis-kulttuurin löydöt ovat tyypillisiämyöhäispaleoliittisia löytöjä, jotka ovat yhdistelmä monestaEuroopan paleoliittisen kauden kulttuurista[30]. Clovisin kärjet muistuttavat jääkautisen nykyisissäEspanjassa ja Lounais-Ranskassa vaikuttaneenSolutrén tietyn tyyppisiä kärkiä. Solutrén tunnetaan erityisen hienostuneesta kivenkäsittelytekniikasta, ja se mainitaan Länsi-Euroopan kehittyneimpänä paleoliittisena kulttuurina. Yhteistä Clovisille ja Euroopan esineistölle ovat muun muassa kiviytimet joista työkaluja on isketty, linssimäiset kaksipuoliset terät, soikeat veitset, harvinaiset kivipalakaivertimet ja puolikuun muotoiset veitset[30]. Solutrealaistén värikäsluolataide puuttui clovisilaisten jälkeen jättämästä kulttuurista, mutta pienten kivien käyttö koristeluihin oli molemmilla lähes identtinen. Kummassakin kulttuurissa oli käytössä myös samankaltainen perinne, jossa työkalut haudattiin ja peitettiin punaisella okralla.[31]
Clovisin esineistöstä löytyy yhtäläisyyksiä niin ikään Baringian paleoliittisiin ja Euroopan myöhäispaleoliittisiin löytöihin samoin kuinAurignacin jaMadeleinen kulttuureihin[30].
Amerikan intiaanien isälinjanhaploryhmä on Q. Kuvaan sopiikin hyvin, että Anzickista löydetyn Clovisin aikaisen pojan jäänteiden isälinjan haploryhmä onQ1a2a1 (L54), joka on intiaanien isälinjan haploryhmänQ1a2a1a1 (M3) edeltäjä.[32] Intiaanien äitilinjoja on useita.
Ensimmäiset geneettiset tutkimukset 1990-luvulla osoittivat Amerikan mantereen intiaanien jakaantuneen neljään erimitokondriaaliseenDNA-haploryhmään. Nämä sukulinjat periytyvät äidin puolelta. B-ryhmää on löydetty vainJapanin,Kiinan, Kaakkois-Aasian,Polynesian jaMelanesian alkuperäisväestöstä.[33] A-, C- ja D-haploryhmät johtavat olettamusten mukaan pääosinSiperiaan. Perintötekijöiden kulkeutumisaika ja -reitit ovat auki, mutta useat tutkijat uskovat useaan eri muuttoliikkeeseen, joista ensimmäinen olisi tehty 20 000-40 000 vuotta sitten, viimeinen vasta jääkauden päättyessä. B-ryhmän uskotaan muuttaneen muita ryhmiä myöhemmin.[34]
Vuonna 1997 geneetikot löysivät alkuperäisten amerikkalaisten keskuudesta viidennen haploryhmän, joka tunnetaan nimellä X. Tämä ryhmä keskittyySuurten järvien jaOhion alueille ja saattaa kertoa Clovisin ihmisten alkuperästä. Tiedemiehet ovat varmoja, että kysymyksessä ei ole keskinäisten seka-avioliittojen aiheuttama uusi muunnos, vaan alkuperäinen erillinen ryhmä. X-haploryhmää esiintyy harvinaisena itäisessä Siperiassa asuvalla paikallisella heimolla, mutta on suhteellisen yleinenPyreneitten niemimaalla jabaskien keskuudessa. Tätä ryhmää löytyy myösBulgariasta,Suomesta jaIsraelista.[34]
Clovis-ihmisten mahdollinen geneettinen yhteys Lounais-Euroopan solutréanilaisiin on uusimpien tutkimusten myötä vahvistunut varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Ensimmäisenä solutrénilaisten ja clovislaisten mahdollista yhteyttä toisiinsa tutki 1990-luvullaSmithsonian instituutin arkeologi Dennis Stanford. Solutrén-kulttuurin asiantuntijat suhtautuivat teoriaan kielteisesti, eikä Stanfordin ehdotusta julkaistu yhdessäkään tieteellisessä julkaisussa.[35]. Stanford jatkoi kuitenkin tutkimuksiaan, joista kertoo 2012 ilmestynytAcross Atlantic Ice.[36] Näiden tutkimustulosten valossa voidaan esittää varsin perusteltu teoria siitä, että Clovisin esi-isät olivat eurooppalaisia. Väitteet perustuvat vanhojen löydösten ajankohtiin, arkeologiin tavarakokoelmiin ja ympäristötekijöiden rekonstruktioon.[37]
Löydökset muinaisten amerikkalaisten luurangoista ovat harvinaisia. Eurooppalaiset ovat löytäneet lukuisia yli 10 000 vuotta vanhoja luurankoja, mutta Pohjois-Amerikassa vastaavia löydöksiä on tehty vain 9. Näiden ruumislöytöjen ajoitukset ovat edelleen kiistanalaista, ja eri tutkijat ovat antaneet eri arvioita sirpaleina löydettyjen luurankojen kytköksistä nykyajan rotuihin, kansoihin ja heimoihin.[38]
Vuonna 1959 löydettiinKalifornian edustalta Sante Rosan saarelta luuranko, joka nimettiin Arlington Springsin mieheksi. C-14 menetelmä antoi miehen iäksi 13 000 vuotta eaa. Löytö todisti ihmisten käyttäneen veneitä jo muinaisina aikoina.[5]Nevadasta löytynyt Spirit Cave man (henkiluolan mies) jaIdahon Buhl woman (Buhlin nainen) edustivat samoja aikakausia. Kummastakin luurangosta löytyi selviä yhtäläisyyksiäainuihin,Japanin varhaisiin asukkaisiin.[33]
Brasiliasta löydetty Luzia-luuranko, joka on yli 11 000 vuotta vanha, muistuttaa geneettisiltä ominaisuuksiltaan Australian aboriginaaleja. 1990-luvun lopullaBrittiläisessä Columbiassa toimivan Simon Fraserin yliopiston Arkeologi Knut Fladmark esitti teorian, että Amerikan alkuperäiset asukkaat ovat saattaneet ollaAustralianalkuasukkaita.[39]. Mutta Luzian äitilinjan haplotyyppi oli D1, jota esiintyy nykyajan intiaaneilla.
Vuonna 1997Washingtonista löydettiin noin 10 000 vuotta vanha Kennewickin ihmisen luuranko. Pääkallon muoto sai johtavan tutkijan uskomaan, että muinaiset intiaanit olivat juuriltaan eurooppalaisia. Uutinen levisi julkisuuteen lehdistön välityksellä. Arkeologit ja intiaaniaktivistit pilkkasivat väitettä yksimielisesti.[40] Yhdysvaltain armeijan pioneerit aikoivat luovuttaa luurangonnez perce-intiaaneille haudattavaksi heidän esi-isänään. Joukko tiedemiehiä esti kuitenkin luovutuksen paikallisten poliitikkojen myötävaikutuksella. Vuonna 2005 pieni ryhmä tiedemiehiä tutki yli 300 Kennewickin miehen luuta löytääkseen lisää todistusaineistoa muinaisen vainajan alkujuurista.[5] 2010-luvulla tehtyjen DNA-tutkimusten mukaan Kennewickin mies oli intiaani. Kennewickin miehen isälinjan haplotyyppi oli Q-M3 ja äitilinjan tyyppi X2a[41].
Clovisin keihäiden irtopäiden, lihankaapimien ja monien muiden työkalujen valmistamiseen käytetyt kiviaineet olivatpiikivi,kalsedoni,jaspis jalaavalasi[42].
Listassa olevat luvut ilmaisevat kalenterivuosia, jotka on kalibroitu radiohiiliajoituksista.[50] Noin 13 000 vuotta eli 11150 radiohiilivuotta vanhat paikat ovat jo tavallisia.[51][52]
| Löytöpaikka | Osavaltio | Löydön oletettu ikä | Löydön laajuus ja sisältö |
|---|---|---|---|
| Gault Site | Keski-Texas | 13 450–12 900. | Suuri leiripaikka. Löydettymm.kalkkikivistä tehty neliömäinen rakennelma, joka on saattanut olla ihmisasutuksen lattia.[53]. |
| Adams Site | Tennessee | 12 500–13 000 | Suuri leiripaikka. |
| Well Creek Crater | Tennessee | 12 500–13 000 | Suuri leiripaikka. |
| Topper | Etelä-Carolina | Mahdollisesti yli 15 000 vuotta. | Suuri leiripaikka, jossa osa löydöksistä viittaa Esi-Clovisiin. |
| Carson-Conn-Sort | Tennessee | 12 500–13 000 | Suuri leiripaikka, ympäristössä paljon piiliuskelähteitä.[54]. |
| Big Pine | Etelä-Carolina | 12 500–13 000 | Suuri leiripaikka, jonka kaivauksissa on löytynyt työkalujen lisäksi todisteita muinaisesta kallionlouhinnasta ja runsaista piiliuskelähteistä ylämaalla sekä Savannahjoen varrella.[55] |
| Kincaid Rockshelter | Etelä-Texas | Noin 13 000 | Clovisin kesäiseltä leiripaikalta löydettyalligaattorien,kilpikonnien,vompattien japesukarhujen luita.[56]. |
| Aubrey | Texas | 13 560 | Läheltä nykyistäDallasia löydetty jälkiä mammuttien, biisonien ja suurten maalaiskiaisten tappopaikoista.[56]. |
| Lange Ferguson | Etelä-Dakota | 13 000 | Mammuttien tappopaikka. |
| Paleo Crossing | Ohio | 13 000 | Mahdollisesti pohjoisen Ohion ensimmäisen intiaanisiirtokunnan leiripaikka.[57] |
| Anzick | Montana | 13 000 | 132 luutyökalua ja muuta esinettä löydetty romahtaneesta kalliosuojasta.[43]. |
| Whipple Site | New Hampshire | 12 674 | Työkalulöytöjä. |
| Blackwater Craw | New Mexico | 13 275 | Esineitten joukossa luusta muotoiltuja helmiä, jotka todistavat, että Clovisin ihmiset koristelivat itseään.[58]. |
| Dent Site | Colorado | 12 635–12 899 | Löydetty muun esineistön mukana tulvien esiin nostamat suuren mammutin jäänteet, joissa lonkkaluun alapuolella Closisin keihäänkärki.[59]. |
| Colby | Wyoming | 12 908 | Toiminut Lähinnä ruoan varastointipaikkana.[54] |
| Sheaman | Wyoming | 12 130 | Keihäänkärkiä, käsikirveitä ja muita työkaluja. |
| East Wenatchee | Washington | 12 000–13 000 | Löydetty haudattuja ja punaisella okralla maalattuja esineitä sekä sirpaleita kahden lapsen pääkalloista.[54] |
| Sloth Hole | Florida | 13 035 | Lukuisia mammutin syöksyhampaista tehtyjä sauvoja ja Clovisin kulttuurille epätavallisia väkäisharppuunoita suurten vesieläinten saalistamiseen.[60] |
| Shawnee Minisink | Pennsylvania | 12 935 | Clovisin aikaista esineistöä, mutta ei merkkejä sukupuuttoon kuolleen suurriista tappopaikoista. |
| Cactus Hill | Virginia | 12800 | Clovisia varhaisemman kulttuurin aikaisia kaivertimia, käsikirveitä ja irtokärkiä.[61] |
