Claude Jade, oik.Claude Marcelle Jorré (8. lokakuuta1948Dijon,Ranska –1. joulukuuta2006Boulogne-Billancourt, Ranska) oli ranskalainen näyttelijä, joka esiintyi kolmessaFrançois Truffaut’n elokuvassa Christine Darbonina. Hän näytteli uransa aikana sekä elokuvissa että televisiossa ja teatterissa. Koulutuksensa hän oli saanut nimenomaan näyttämötaiteeseen.
Claude Jade syntyi vuonna 1948Dijonissa. Hänen vanhempansa olivat yliopistoprofessoreita. Jade opiskeli ensin kolme vuotta Dijonin näyttämötaiteen konservatoriossa ja muutti vuonna 1967Pariisiin, missä hän opiskeliJean-Laurent Cochet’n jaMary Marquet’n alaisuudessa.[1]
Jade esiintyiLuigi Pirandellon näytelmässäEnrico IV, kun elokuvaohjaajaFrançois Truffaut löysi tämän.[2] Truffaut valitsi Jaden vuoden 1968 elokuvaansaVarastettuja suudelmiaJean-Pierre Léaud’n vastanäyttelijäksi.[3] Sen jälkeen Jade sai roolinAlfred Hitchcockin elokuvastaTopaz, johon Truffaut oli tätä Hitchcockille kirjeessään suositellut.[1]
Jade palasi 1970-luvulla Truffaut’nAntoine Doinel -elokuvien sarjaan ja Christine Darbonin hahmoon.Nuori pari sai ensi-iltansa vuonna 1970 jaRakkaus karkuteillä vuonna 1979. Siitä lähtien Claude Jade soitti amerikkalaisissa, belgialaisissa, italialaisissa, saksalaisissa, japanilaisissa ja myöhemmin Neuvostoliiton elokuvissa. Ranskassa hänen parhaat menestyksensä ovat Manette elokuvassa "Mon oncle Benjamin", Eléonore "Le beateau sur l'herbe", Laura "Les feux de la chandeleur" ja Dominique "Le Pion". Hän pelasi myös paljon televisiossa. Niistä merkittävin oli sarjassaL’Île aux trente cercueils. Hän näytteli myösLyonissaJean Meyerin teatteriseurueessa ja esiintyi muun muassaJean Giraudoux’n,Henry de Montherlantin,James Joycen jaJean Racinen näytelmissä.[1]
Jade muutti vuonna 1980 Neuvostoliittoon diplomaattimiehensä Bernard Costen kanssa ja jatkoi uraansa Moskovassa. Hän näyttelibolševikkiInessa ArmandiaSergei Jutkevitšin elokuvassaLenin Pariisissa (1980) ja kansainvälisesti tuotetussa vakoiluelokuvassaTeheran 43 (1981). Pääosa Jaden 1980-luvun rooleista oli televisiossa. Palattuaan Ranskaan Jade näytteli edelleen useissa televisiosarjoissa ja yksittäisissä elokuvissa, kutenJean-Pierre Mockyn elokuvassaBonsoir (1994).[1]
Jadesta tuli vuonna 1998 RanskanKunnialegioonan ritari. Hänen omaelämäkertansaBaisers envolés julkaistiin vuonna 2004. Jaden viimeiseksi rooliksi jäiJacques RampalinCélimène et le Cardinal, jota esitettiin Pariisissa ja teatterifestivaaleilla.[1]
Jade kuoli joulukuussa 2006 etäpesäkkeitä lähettäneeseen silmasyöpään.[3] Hän oli jo aiemmin menettänyt silmänsä syövän takia ja käytti muovista tekosilmääCélimène et le Cardinal -näytelmässä.[1]
- Varastettuja suudelmia (François Truffaut, 1968)
- Monte Criston kuolemanralli (André Hunebelle, 1968)
- Topaz (Alfred Hitchcock, 1969)
- Huoleton Benjamin (Édouard Molinaro, 1969)
- Nuoripari (François Truffaut, 1970)
- Vene ruoholla (Gérard Brach, 1970)
- Les feux de la chandeleur (Serge Korber, 1972)
- Home sweet Home (Benoît Lamy), 1973)
- Prêtres interdits (Denys de La Patellière, 1973)
- Le malin plaisir (Bernard Toublanc-Michel, 1975)
- Le choix (Jacques Faber, 1976)
- Kita no misaki (Kei Kumai, 1976)
- Una spirale di nebbia (Eriprando Visconti, 1977)
- Fouc comme François (Gérard Chouchan, 1977)
- Le Pion (Christian Gion, 1978)
- Rakkaus karkuteillä (François Truffaut, 1979)
- Neljä naista ristillä (Marcel Cravenne), 1979)
- Eliminaattori (Alexandr Alov, 1980)
- Lenin Pariisissa (Sergei Jutkevitš, 1981)
- Lise et Laura (Henri Helman, 1982)
- Une petiite fille dans les tournesols (Bernard Férié, 1984)
- L'homme qui n'était pas là (René Féret, 1987)
- Tableau d'honneur (Charles Némès, 1992)
- Bonsoir (Jean-Pierre Mocky, 1994)
- Le radeau de la Méduse (Iradj Azimi), 1998
- A San Remo (Julien Donada), 2004
- Pariisin poliisit (2005) (televisio)
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
