Claude Chabrol [klod šabrol] (24. kesäkuuta1930Pariisi –12. syyskuuta2010 Pariisi) oliranskalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja sekä satunnaisesti näyttelijä. Hän kuuluula nouvelle vaguen eli uuden aallon edustajiin.
Chabrol sai jo varhaisella elokuvallaanYstävykset (Le Beau Serge,1958)Jean Vigo -palkinnon vuonna 1959.Ystävyksiä pidetään ensimmäisenä ranskalaisen uuden aallon elokuvana. Chabrol sai seuraavalla elokuvallaanRohkea nuoruus (1959)Berliinin elokuvajuhlienKultaisen karhun.[1]
Ystävyksien tuoton ansiosta Chabrol pystyi kuvaamaanRohkean nuoruuden. Hän auttoi myös muita elokuvaohjaajia, esimerkiksi rahoittiÉric Rohmerin elokuvanLeijonan merkki (1959),Philippe de Brocan elokuvatLemmenleikit (Les Jeux de l'amour, 1960) jaLeiki ja lemmi! (Le Farceur, 1960) sekäJacques Rivetten elokuvanPariisi kuuluu meille (1960). Chabrol oli teknisenä neuvonantajanaJean-Luc Godardin ensimmäisessä elokuvassaViimeiseen hengenvetoon.[2]
Ensimmäisten elokuvien jälkeen Chabrolin suosio hiipui. Monet hänen 1960-luvun alun ja puolivälin elokuvistaan eivät juurikaan saaneet kehuja kriitikoilta eivätkä yleisöltä. Tuona aikana hän ohjasi muun muassataide-elokuvatLukittu ovi jaKuumat suhteet. Chabrol teki myös kaksikielisiä tuotantoja, joiden pääosissa oliHollywood-tähtiä. ElokuvassaShamppanjamurhat oli pääosissaAnthony Perkins ja elokuvassaTehtävä ilman armoaJean Seberg.[2]
Vuonna 1968 Chabrol tapasi tuottajaAndré Génovèsin, joka antoi hänelle vapaat kädet uuden elokuvan tekemiseen. Samana vuonna ensi-iltaan tullutNaarashirvet (Les biches, 1968) palautti Chabrolin arvostuksen.Naarashirvet on psykologinen elokuva, joka käsittelee seksuaalista alistamista, ja sen pääosissa on hänen toinen vaimonsaStéphane Audran. Vuosina 1967–1973 Chabrol tuotti useita suosittuja draamaelokuvia, joissa Audran näyttelee. Näihin kuuluvatMies, nainen, rakastaja,Tämän miehen on kuoltava jaIsku sydämeen. Chabrolin arvostetuin työ tuolta ajalta on kuitenkinTeurastaja (1970), jossa opettaja rakastuu pienen kylän teurastajaan, jolla on intohimo nuorten naisten tappamiseen.[2]
Myöhempinä vuosinaan Chabrol ei saavuttanut enää huippuvuosiensa tasaisuutta. Onnistuneisiin elokuviin lasketaan kuitenkinMustapukuisen naisen arvoitus (1978) jaL'enfer (1994), joka perustuu 30 vuotta vanhaan käsikirjoitukseen, jonkaHenri-Georges Clouzot oli hylännyt sydänkohtauksensa jälkeen 1964. Chabrol jatkoi aktiivisena kuolemaansa saakka. Hän teki yhteensä noin 60 elokuvaa. Hänen viimeinen työnsä oliBellamy, jonka pääosassa näytteleeGérard Depardieu.[2]
- Bagh, Peter von: ”Monitoimimies” – Claude Chabrolin haastattelu,Filmihullu 4/1992.
- Helander, Sakari: ”Chabrol, Delannoy, Truffaut: suhteiden tarkastelua”,Filmihullu 3/2010.
- Chabrol-teemakokonaisuus,Filmihullu 3/2014.
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
_13a.jpg)
