Chilen tasavalta (esp.República de Chile) eliChile (/ˈtʃiːle/) on valtioEtelä-Amerikassa. Se on pitkä ja kapea maaAndien jaTyynenmeren välissä. Chilen rajanaapurit ovatPeru,Bolivia jaArgentiina. Sen valtakieli onespanja, mutta siellä puhutaan myös joitain intiaanikieliä. Argentiinasta,Brasiliasta ja Chilestä käytetään toisinaan yhteisnimitystäABC-valtiot.[5]
Alun perin useiden intiaaniryhmien asuttaman maan valloittivat ensininkat ja sitten espanjalaiset. Maa itsenäistyi vuonna 1818. 1900-luvulla Chile oli 17 vuotta sotilasdiktatuuri, jossa valtaa pitiAugusto Pinochet.
Chile on pohjois-eteläsuunnassa 4 270 kilometriä pitkä, mutta leveydeltään itä-länsisuunnassa keskimäärin vain 177 kilometriä, siis hyvin pitkä ja kapea maa.[6] Se on pohjois-eteläsuunnassa maailman pisin valtio. Chilelle kuuluu myös kaukana manneralueesta olevia saaria, kutenPääsiäissaari 3 600 km mantereelta jaJuan Fernándezin saaret 587 kmValparaisosta länteen.[6] Tämän vuoksi Chile katsoo olevansa kolmimantereinen maa, joka ulottuu Etelä-Amerikan lisäksi myös Oseaniaan ja Etelämantereelle.[7][8]
Chile voidaan jakaa kolmeen pohjois-eteläsuunnassa kulkevaan osaan:Andeihin, keskuslaaksoon ja rannikkovuoriin. Chilen ja Argentiinan rajalla on Andien korkeimmat vuoret. Siellä on monia lumisia huippuja, syviä laaksoja ja jyrkkiä rinteitä. Chilen pohjoisosan korkeimpia vuoria ovatOjos del Salado 6 892 metriä,Llullaillaco 6 739 metriä jaLicancabur 5 916 metriä. Maan keskiosan vuoret ovat hieman matalampia, mutta jälleen 32. leveysasteen jälkeen huiput kohoavat korkeammalla.Tupungato on 6 570 metriä korkea jaMiapo 5 264 metriä korkea. Etelässä Andit madaltuvat, ja aivan etelässä päästään ChilenPatagoniaan jaTulimaahan. Siellä on edelleen suhteellisen korkeita huippuja, mutta myös paljon jääkauden jäljiltä oleviaU-laaksoja sekä vuoristojärviä.[9]
Andien ja rannikkovuorten välisellä keskitasangolla on paljon Andeilta tuleviaalluviaali-, glasifluviaali- jamoreenisedimenttejä. Rannikkovuoriston huiput kohoavat harvoin yli kahteen kilometriin. Vuoristo on myös Andeja vanhempi, joten huiput ovat tasaisempia.[9]
Suurin osa Chilen joista virtaa Andeilta länteen ja laskeeTyyneenmereen. Joet ovat lyhyitä, ja niiden voimakas virtaus tekee niistä purjehduskelvottomia mutta varsin kelvollisiavesivoimalle. Chilen pohjoisosien joet saavat vetensäAltiplanolle tulevista kesäsateista, ja ne usein kuivuvat matkalla mereen. Vain Chilen pisin jokiLoa pääsee Tyynellemerelle saakka.[9]
Chilen keski- ja pohjoisosassaNazcan laatta työntyy Etelä-Amerikan alle, mikä tekee alueen maanjäristysherkäksi. Samalla lähellä rannikkoa on syväPerun–Chilen hauta.[6] Chilessä on tunnetun historian aikana tapahtunut lukuisia maanjäristyksiä, joista 1900-luvun puolivälin jälkeen suurimpia ovat olleetSuuri Chilen maanjäristys vuonna 1960,[10]Santiagon maanjäristys 1985[11] jaChilen maanjäristys 2010.[12] Chilessä on lisäksi lukuisia aktiivisia tulivuoria. Runsaasta 3 000 tulivuoresta noin 500 arvioidaan aktiivisiksi.[13]
Chilen pitkänomaisen muodon takia maassa vallitsee monia erilaisia ilmastovyöhykkeitä. ViileäHumboldtin merivirta vaikuttaa Chilessä ilmastoa viilentävästi.[9] Pohjoisessa vallitseesubtrooppinen ilmasto, siitä hieman etelään on maailman kuivin autiomaaAtacama. Sitä pidetään maapallon kuivimpana alueena, koska eräillä paikoilla ei tiedetä sataneen koskaan tunnetun historian aikana. Maan keskiosissa on vehreä laakso, ja etelä on kylmä ja kostea, alun perin metsien peittämä. Maan keskiosan laakson ilmasto muistuttaavälimerenilmastoa, joten se on ihanteellinenhedelmien javiininviljelyyn. Ilmasto viilenee etelämmäs mentäessä.Patagoniassa Etelä-Chilessä ilmasto muistuttaa paljonpohjoiseurooppalaista lauhkeine kesineen ja lumisine talvineen.[14]
Chilen eteläosassa tavataan paljonpunasuppiloita (Lapageria rosea). Se onköynnöskasvi, jonka kellomaiset kukat ovat punaiset tai valkoiset.Mapuchejen pyhä puukanelo on myös alueella yleinen. Pohjoisen kuivilla alueilla kasvaaProsopis-sukuun kuuluvia tamarugoja jajohanneksenleipäpuita. Jopa Atacaman aavikolla nähdään, miten ”aavikko kukkii” kun vuodenvaihteen sateita seuraa lyhytaikainen kukkaloisto. Siinä rehottavia kasveja ovatRhodophiala-suvun sipulikasvit ja guanakon tassu elikisantti. Andien reunavuoristossa kasvavat laakerikasvien etäinen sukulainenLaureliopsis philippiana,podokarpuskasveihin kuuluva havupuuprinssinkuusi (Saxegothaea conspicua) jaLuma apiculata. Reunavuoriston eteläosassa kasvaa myösaraukarioita ja lehtikuusia.[15] Viljellyissä metsissä kasvatetaan paljonmontereynmäntyä jaeukalyptusta.[16] Patagonian suurin puu on sypressikasveihin kuuluva uhanalainenpatagoniansypressi, joka voi kasvaa 60 metriä korkeaksi ja elää 3 000 vuotta vanhaksi.[17]
Pohjoisosassa on Atacaman aavikon lisäksi 3 500 metrin yläpuolella alue, johon ulottuu Bolivian trooppinen ilmasto. Siellä elää kolmannes Chilen kaikista lintulajeista, niiden joukossaandienflamingo. Maan keskiosan laaksossa elää enemmän eläinlajeja, kuten kettuja, puumia ja jyrsijöitä. Santiagon lähistöllä tavataan monia lintuja, kutenandienkurmitsa,viiksivetvetti,mustalakkityranni,koskiorneero jarotkokapuaja. Maan eteläosien metsissä elää kaksi sorkkaeläinlajia:pudu jachilenhirvi. Patagoniassa kulkevatguanakot,puumat, ketut janandut. Eteläisillä merillä nähdään valaita.[18]
Nykyisen Chilen alueella asui aikoinaan useita intiaaniryhmiä, joista suurin olivatmapuchet. Maan pohjoisosissa oli myösinkoja.[22] Ensimmäiset espanjalaiset saapuivatDiego de Almagron johdolla vuonna 1535.Pedro de Valdivia perusti maan keskiosaanSantiagon siirtokunnan vuonna 1541.[23] Sittemmin mapuchet aloittivatLautaron johdolla kapinan, jossa Valdivia sai surmansa.[24] Vuonna 1641 solmitussaQuillinin sopimuksessa vuonna 1641 Espanja joutui myöntämään mapucheille oikeuden noin 100 000 km²:n autonomiseen alueeseen eteläisessä Chilessä; mapuchet pitivät aluetta hallussaan aina 1800-luvun loppupuolelle asti.[25] Siirtomaa-ajalla Chilen yhteiskunnasta tuli etnisesti hyvin homogeeninen, ja asukkaista suurin osa oli jokomestitsejä tai eurooppalaisten paikallisia jälkeläisiä.[24]
Espanjan valta-asema Chilessä heikkeni ratkaisevastiNapoleonin sotien aikana 1800-luvun alussa. Chile päätti muiden Etelä-Amerikan siirtomaiden tapaan irtaantua Espanjan ylivallasta ja aloitti itsenäisyystaistelunsa 1810, kun Santiagossa 18. syyskuuta maan johtoon asetettiin paikallisjohtajista muodostunut juntta.[24] Maa julistautui itsenäiseksi 12. helmikuuta 1818, jaBernardo O’Higginsistä tuli sen ensimmäinen valtionpäämies.[26] Hänet syrjäytettiin vuonna 1823, minkä jälkeen Chilen historiassa seurasi muutamia sekavia vuosia. Vuosien 1823–1830 aikana maassa nähtiin 30 hallitusta. Maa vakautui jälleen vuonna 1833. 1800-luvulla Chile alkoi vaurastua, kun sen viljalle alkoi tulla lisää kysyntää Kaliforniassa ja Australiassa, joissa oli löydetty kultaa. Lisäksi hopean ja kuparin kysyntä kasvoi Euroopassa.[24]
Vuosien 1861–1891 "liberaalin tasavallan" aikakaudella maa avautui eurooppalaisille vaikutteille, ja erityisesti Britanniasta tuli läheinen kauppakumppani. Chile voitti vuosina 1879–1883 käydynTyynenmeren sodan eli niin sanotun salpietarisodan ja sai arvokkaita salpietari- jakupariesiintymiä. Maassa käytiin 1891 myöslyhyt sisällissota, joka johtui presidentin ja parlamentin välisistä valtakiistoista. Sodan seurauksena presidenttiJosé Manuel Balmaceda syrjäytettiin ja Chile siirtyi parlamentaarisen tasavallan suuntaan.[26][24]
1900-luvun alkupuolella salpietaritulot romahtivat ja inflaatio räjähti, mikä herätti tyytymättömyyttä keski- ja työväenluokassa. Uudistusmielisen presidenttiArturo Alessandrin johdolla maahan asetettiin uusi perustuslaki, joka erotti valtion ja kirkon sekä sääti uusia työ- ja hyvinvointiasetuksia.Carlos Ibáñez del Campon diktaattorikaudella 1927–1931 Chilessä aikana kansallistettiin kaivoksia ja kehitettiin julkista koulutusta.[24] Demokratia palautettiin vuonna 1932, mutta 1930-luku oli maailmanlaajuisen laman vuoksi taloudellisesti vaikeaa aikaa myös Chilelle. Vuonna 1938 maassa tapahtui äärioikeiston vallankaappausyritys.[27]Toisessa maailmansodassa Chile pysyi pitkään puolueettomana osin siitä syystä, että maassa oli paljon saksalaistaustaisia siirtolaisia.[28]
Vuonna 1964 presidentinvaalit voitti maltillisen kristillisdemokraattisen puolueen ehdokasEduardo Frei Montalva, joka pyrki muun muassa maareformiin ja hallittuun kaivosteollisuuden kansallistamiseen. Hänen jälkeensä valtaan nousi vuonna 1970 kansanrintaman sosialistiehdokasSalvador Allende, joka käynnisti laajamittaisen yritysten kansallistamisohjelman. Tämä tyrehdytti sijoitukset Chileen ja vei maan taloudelliseen alamäkeen. Lisäksi maa joutui Yhdysvaltojen kauppasaartoon, ja inflaatio kohosi. Asevoimat teki kenraaliAugusto Pinochetin johdolla ja Yhdysvaltain tukemanavallankaappauksen 11. syyskuuta 1973.[29] Pinochet nimitti itsensä presidentiksi vuonna 1974.[26]Sotilasjuntan aikana satoja tuhansia vasemmistolaisiksi tai Pinochetin hallinnon vastustajiksi arveltuja ihmisiä pidätettiin, ja sadat tuhannet chileläiset pakenivat tai karkotettiin maasta.[30] Yritysten kansallistamiset peruttiin ja talouspolitiikassa käännyttiin vapaan markkinatalouden suuntaan.
Vuonna 1988 järjestettiin Pinochetin kauden jatkosta kansanäänestys, jonka hän hävisi. Vuonna 1989 järjestettiin presidenttivaalit, ja seuraavana vuonna Pinochet luovutti vallan vaalivoittajaPatricio Aylwinille.[30]Paul Krugmanin mukaan Chicagon yliopiston taloustieteilijöiden esittämät uudistukset olivat erittäin menestyksekkäitä ja ne säilytettiin koskemattomina, kun Chile palasi demokratiaan.[31]
Vuonna 2006 maan presidentiksi valittiin keskustavasemmistolaisen liittouman ehdokasMichelle Bachelet, josta tuli maan ensimmäinen naispresidentti. LiikemiesSebastián Piñeranvalinta presidentiksi 2010 päätti vasemmiston valtakauden, joka oli kestänyt Pinochetin jälkeen kaksikymmentä vuotta.[26] Pian Piñeran valinnan jälkeen Chileä vavisutti 8,8momenttimagnitudinmaanjäristys 27. helmikuuta 2010. Järistyksessä kuoli satoja ihmisiä, noin puoli miljoonaa rakennusta tuhoutui ja noin kaksi miljoonaa ihmistä joutui avun tarpeeseen.[32]
Michelle Bachelet palasi presidentiksi maaliskuussa 2014 voitettuaanvuoden 2013 presidentinvaalit.[33]Seuraavissa vaaleissa oli puolestaan jälleen oikeistolaisen Sebastian Piñeran vuoro.[34] Loka-marraskuussa 2019 Santiagon metrolippujen hinnankorotukset laukaisivat rajut mielenosoitukset, joissa kuoli ainakin 23 henkeä ja loukkaantui yli 2 300. Rauhoittaakseen tilanteen maan hallitus perui metrolippujen hinnankorotuksen ja lupasi jopa uusia koko perustuslain.[35]
Chilen presidentiksi valittiin vuoden 2021 joulukuun vaaleissa toisella kierroksella vasemmistolainenGabriel Boric.[36]
Chilen nykyinen perustuslaki laadittiinAugusto Pinochetin presidenttikauden aikana 1980, ja siihen on myöhemmin tehty muutoksia vähentämällä senaattorien valtaa ja lyhentämällä presidentin virkakausi kuudesta vuodesta neljään.[37]
Chile on presidenttijohtoinen tasavalta, ja presidentti on sekävaltionpäämies ettähallituksen päämies.[38] Presidentin valtakausi on neljä vuotta, eikä yksi henkilö voi toimia kahta perättäistä kautta presidenttinä.[3]
Lainsäädäntövaltaa käyttää kaksikamarinenkansalliskongressi (esp.Congreso Nacional). Kansalliskongressin ylähuone onsenaatti (esp.Senado) ja alahuoneedustajainhuone (esp.Cámara de Diputados).[38] Vuonna 2021 senaatti laajentuu 50-paikkaiseksi, mutta vuoden 2017 vaalien jälkeen senaatissa oli 43 edustajaa. Edustajainhuoneessa on puolestaan 155 jäsentä.[39] Puolet senaatin jäsenistä valitaan neljän vuoden välein kahdeksanvuotisille kaudelle. Alahuoneen edustajien virkakausi kestää neljä vuotta.[38]
Lait on hyväksyttävä molemmissa kamareissa, ennen kuin tasavallan presidentti hyväksyy ne. Presidentillä on rajoitettuveto-oikeus. Lakialoitteita voi tehdä tasavallan presidentti tai kamarit, tosin joistakin asioista lakialoitteen voi tehdä vain presidentti.lähde?
Chilen puoluekartta on perinteisesti ollut jakaantunutkeskustavasemmistolaisen jakeskustaoikeistolaiseen blokkiin. Äänestäjien sitoutuneisuus on kuitenkin 2000-luvulla vähentynyt, ja uusia puolueita onkin syntynyt vastaamaan äänestäjien kysyntään. Niistä suosituin on vasemmistoblokkiFrente Amplio, joka syntyi vuoden 2011 opiskelijaliikkeen pohjalta.[40] KeskustaoikeistolainenChile Vamos oli vuoden 2017 vaalien voittaja. Keskustavasemmistoa edustaa puolestaanNueva Mayoría.[38]
Ylin tuomiovalta kuuluukorkeimmalle oikeudelle.Perustuslakikysymyksiä varten on olemassa erillinen Perustuslakituomioistuin, joka voi myös kumota muita lakeja, jos ne ovat perustuslain vastaisia.[3]
Abortti oli Chilessä täysin kielletty vuosina 1989–2017. Abortin kieltäminen oli yksi Augusto Pinochetin kauden viimeisiä merkittäviä päätöksiä, ja lain nojalla abortin tehnyt nainen tai sen suorittanut lääkäri oli mahdollista tuomita 3–5 vuodeksi vankilaan. PresidenttiMichelle Bachelet sai aikaan vuonna 2017 hyväksytyn lain, joka salli abortin raiskauksien uhreille tai tapauksissa, joissa sikiö oli elinkelvoton tai naisen henki vaarassa.[41][42]
Chile jakautuu 15 alueeseen (esp.Región). Yksi niistä onSantiagon metropolialue. Alueiden johdossa on presidentin nimittämäintendente, jonka apuna on aluevaltuusto.[43] Jokaisella alueella on nimi, jota edeltääroomalainen numero. Poikkeuksena on Santiagon alue, jonka merkintänä onRM,Región Metropolitana. Alueet jakautuvat edelleen maakuntiin (esp.provincia), joita on yhteensä 53,[44] ja ne edelleen kuntiin. Maakuntia johtavat kuvernöörit ja kuntia pormestarit ja kunnanvaltuustot. Jossain suurimmissa kaupungeissa presidentti valitsee pormestarin, mutta pääosassa kunnissa nimityksen tekee aluevaltuusto kunnanvaltuuston valitseman kolmen ehdokkaan joukosta. Kunnanvaltuusto puolestaan valitaan vaaleilla neljän vuoden välein.[43]
Chilen ainoa yli miljoonan asukkaan suurkaupunki on Santiago, jonka metropolialueella oli vuonna 2024 6,7 miljoonaa asukasta.[1] Santiagon kunnan alueella heistä asuu kuintenkin vain 446 490 (2017). Niinpä väkilultaan suurin kunta onPuente Alto (605 000 as.), Sitä seuraavatAntofagasta (381 000),Viña del Mar (348 000), jaValparaiso (308 000).[45] Valparaison suurkaupunkialue on maan toiseksi suurin taajama-alue yli 900 000 asukkaallaan.[46]
Chilen talous perustuumaatalouteen,kalastukseen,metsätalouteen jakaivannaistoimintaan.[47] Chile on ollut 2000-luvulla yksi Latinalaisen Amerikan nopeiten kasvavia talouksia. Yhteiskunnalliset levottomuudet aiheuttivat kuitenkin vuonna 2019talouskasvun pienenemisen 1,1 prosenttiin, kun vuonna 2018 talouskasvu oli ollut 3,7 prosenttia.[48]Kuparin maailmanhinta ja kansainvälinen kysyntä vaikuttavat merkittävästi Chilen talouteen. Vuosina 2010–2014 talouskasvu oli peräti 5,3 prosenttia, mutta sen jälkeen kasvu hidastui, kun kuparin hinta laski ja kysyntä väheni.[49] Vuosina 2014–2017 talouskasvu oli noin prosentin vuodessa, mutta vuonna 2018 se kasvoi kuparin hinnan taas noustessa.[50]
Kaivostyö on ollut Chilen talouden keskeisin osa-alue jo pitkään. Kuparin lisäksi maasta kaivetaan muun muassamolybdeeniä,rautaa janitraatteja.[47] Vuoden 2017 arvion mukaan Chilellä on noin 29 prosenttia maailman kuparivaroista, ja vuonna 2016 maa tuotti 37 prosenttia maailman kuparista. Kaivosteollisuuden osuusbruttokansantuotteesta vuonna 2016 oli 10,3 prosenttia mutta työvoimasta vain 2,5 prosenttia.[51] Tehdasteollisuus on keskittynyt merkittävimpiin kaupunkikeskuksiin, Santiagoon, Valparaísoon ja Concepcióniin. Valmistusteollisuudessa työskentelee noin seitsemäsosa työvoimasta ja se tuottaa noin kuudesosan bruttokansantuotteesta.[47]
Andien ja rannikkovuorten välisessä laaksossa harjoitetaan maanviljelystä. Tärkeimmät viljelyskasvit ovatvehnä, sokerijuurikas,maissi, sipulit, pavut, hedelmät javiinirypäleet. Chilen eteläosassa laidunnetaan nautakarjaa ja lampaita.[52] Chilen kalastusteollisuus on yksi maailman suurimpia, ja sen merkittävimmät saaliskaloja ovatsardiinit,piikkimakrillit,japaninmakrilli,kummeliturskat japerunsardelli.[47]FAO:n tilastojen mukaan Chilen kalansaalis oli vuonna 2016 maailman 12:nneksi suurin jaPerun jälkeen Etelä-Amerikan toiseksi suurin.Vesiviljely tuotti lisäksi hieman yli miljoona tonnia kalaa, kun koko muu Latinalainen Amerikka ja Karibian alue tuotti yhteensä 1,67 miljoonaa tonnia.[53]
Chilen tärkeimmät kauppakumppanit ovatEuroopan unioni, Yhdysvallat, Kiina, Japani, Etelä-Korea, Brasilia ja Argentiina.[47] Kuparin osuus viennistä oli vuonna 2016 melkein 50 prosenttia.[54] Muita vientituotteita ovat hedelmät,viinit, kalatuotteet, paperi, sellu ja kemikaalit. Chile oli vuonna 2011 maailman viidenneksi suurin viininviejämaa.[55] Chilen ulkomaankauppa on yksi maailman liberaaleimmista. Se on tehnyt yli 25 kansainvälistä tai kahdenvälistävapaakauppasopimusta, joiden vaikutusalue kattaa noin 95 prosenttia kaupasta.[56]
Chileninhimillisen kehityksen indeksi oli vuonna 44:nneksi korkein ja Latinalaisen Amerikan korkein. Talouden kehittyessä maan köyhyysaste on myös selvästi pienentynyt: Vuonna 1990Tuloköyhyys 29,1 prosenttia ja vuonna 2017 enää 8,6 prosenttia. Samalla ajanjaksolla äärimmäinen köyhyys oli vähentynyt 12,6 prosentista 2,3 prosenttiin. Epätasa-arvo on silti edelleen suurta, eikägini-kerroin ole juurikaan pienentynyt. Tuloköyhyys vaikuttaa erityisesti alkuperäisasukkaisiin, lapsiin ja naisten johtamiin perheisiin.Työttömyys on selvästi maan keskitasoa suurempaa alemmin koulutetuilla ja nuorilla.[57]
Chile suunnittelee vesivoiman hyödyntämisen laajamittaista lisäämistä ympäristöjärjestöjen vastustuksesta huolimatta. Neljän suunnitellun voimalan pitäisi valmistua vuosina 2012–2018päivitettävä ja tuottaa 2 400 megawattia.[58] Vuosina 1980–2010 Chilen öljynkulutus on kasvanut ja oma tuotanto vähentynyt tasaisesti. Vuonna 2009 maassa tuotettiin 10 770 barrelia öljyä päivässä.[59]
Chilen liikenteelle omat haasteensa asettaa maan kapeus ja pinnanmuodot. Pitkällä rannikolla on useita satamia, joiden kautta käydään ulkomaankauppaa. Pääsatama on Valparaísossa. Muita tärkeitä satamia onSan Antoniossa,Antofagastassa,Aricassa jaTalcahuanossa. Lentoliikennettä Chilessä on useissa kaupungeissa, ja se on myös erityisen tärkeätä vaikeakulkuisessa eteläosassa.[47] maassa on useita lentoyhtiöitä, joista suurin onLATAM.[60] Ulkomaanliikenteen tärkein lentoasema on Santiagon lähellä sijaitsevaArturo Merino Benítezin lentoasema.[47]
Tiestön selkärangan muodostaaPan-Amerikan valtatie, joka yhdistää AricanPuerto Monttiin. Tältä yli 3 350 kilometriä pitkältä tieltä lähtee useita valtateitä tärkeimpiin kaupunkeihin.[47] Rautatieliikenne oli voimissaan 1800-luvun lopulla, mutta suurin osa rautateistä on käyttämättömiä ja hylättyjä. Chilen keskiosissa, Santiagosta etelään on kuitenkin myös henkilöliikennettä.[60]
Chilen virallinen kieli on espanja, mutta maassa puhutaan myös saksaa ja englantia.[61] Vuonna 2007 siellä oli 250 000mapudungunin puhujaa.Ketšuan puhujia laskettiin vuonna 2006 olevan noin 8 200.Rapanuita puhutaan Chilelle kuuluvalla Pääsiäissaarella; sen puhujia on noin 2 400.[62]
Noin 88 % chileläisistä elää kaupungeissa, 40 % Santiagossa.[1]
Koulunkäynti on maksutonta ja periaatteessa pakollista 18 vuoden ikään asti. 87 prosenttia 14–18-vuotiaista käy yläkoulua, ja 38 prosenttia 18–24-vuotiaista on aloittanut yliopiston. Chilessä toimii 25 julkista ja yli 50 yksityistä yliopistoa.[63] Maan vanhin yliopisto on vuonna 1842 perustettuChilen yliopisto. Se toimii maan pääkaupungissa Santiagossa, ja siellä on yli 30 000 opiskelijaa.[64]
Vuonna 2012 arvioitiin, että HIVin kantajia oli aikuisväestöstä noin 0,4 %, kaikkiaan noin 31 000 henkeä.[61] Vuonna 2007 ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 12 000 henkeä, ja sitä sai yli 80 % heistä, noin 10 000 henkeä. Lääkitystilanne oli parantunut, sillä aikaisemmin vuonna 2005 lääkettä sai vain noin 60 prosenttia tarvitsijoista.[65]
Perinteinen chileläinen kansantanssi oncueca. Siinä esitetään miehen kosiskelua ja naisen piileskelyä somasti nenäliinan takana.[66]
Chilen musiikissa voimakkain laululiike kehittyi 1960-luvulla, jolloin perinteiset puhallin- ja lyömäsoittimet ja kitarat yhdistettiin poliittisesti kantaa ottaviin laulunsanoihin.Violeta Parra jaVictor Jara ovat tuon laululiikkeen kansainvälisesti tunnettuja edustajia.[66]
Chilellä on melko hyvä maine lehdistönvapauden suhteen, ja media voikin kritisoida uutisissaan hallitusta sekä käsitellä muita arkoja aiheita. Radio on tärkeä tiedotusväline, ja maassa toimii useita satoja kanavia, joista useimmat ovat kaupallisia. Kansalliset ja kaupalliset television antenniverkot toimivat rinnakkain kattavien kaapeliverkkojen kanssa, joilla näkyy sekä yhdysvaltalaisia että muita kansainvälisiä kanavia. Myös kahdella katolisella yliopistolla on omat televisiokanavansa. Päivittäisiä sanomalehtiä ilmestyy viisi.[71]
Chileläiseen ruokaan kuuluu runsaasti sekä tuoreita vihanneksia että hedelmiä. Kala- ja äyriäisruoat ovat suosittuja. Perinteisiä meren herkkuja ovatmerikorvat, simpukat, merisiilit, merilevä ja ankeriaasta tehty keitto. Muita chileläisiä perinneruokia ovat muun muassaempanadas-piiraat,curanto-pataruoka,humitas-maissinyytit japastel de choclo -maissipuuro. Juhlatilaisuuksissa nautitaan suuria määriä kotimaista viiniä,chicha-nimistä vahvaa siideriä tai paikallista rypäleviinaapiscoa.[72]
Suosittu vaahtopäinen alkudrinkki pisco sour sekoitetaan piscosta, tuoreista lime-viipaleista, tomusokerista ja munanvalkuaisesta sekä jäämurskasta.[73]
Chilen kansallislaji on vuodesta 1962 asti ollutChilean Rodeo -niminen,rodeota muistuttava urheilulaji.[74]Chile osallistui olympialaisiin ensimmäisen kerran ensimmäisissä nykyaikaisissa olympialaisissa vuonna 1896.[75] Maa on saavuttanut 13 olympiamitalia. Ensimmäisen kullan toivatNicolás Massú jaFernando González tenniksen nelinpelissä vuonna 2004, samana vuonna he saivat kaksinpelissä kultaa ja pronssia.[76]
Chilen urheilun ylivoimaisesti suurin sankari on kuitenkin Marcelo Rios, joka saavutti ensimmäisenä eteläamerikkalaisena tennispelaajana ranking-listan ykköspaikan vuonna 1998. Myöhemmin Rios valittiin Chilessä 1900-luvun parhaaksi urheilijaksi.
↑The Fall of Chile ("Nobel laureate economist Paul Krugman argued that the reforms introduced by the Chicago Boys “proved highly successful and were preserved intact when Chile finally returned to democracy in 1989” (Krugman 2008: 31).") Cato Journal. 2020.
↑Verna Vuoripuro: Professorin päätös syöksi koko Chilen kaaokseen. Helsingin Sanomat, 6.12.2019, s. A36–A37. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.12.2019.
.svg)
.svg)
