| Chet Baker | |
|---|---|
.jpg) Chet Baker vuonna 1983. | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Chesney Henry Baker Jr. |
| Syntynyt | 23. joulukuuta1929 Yale,Oklahoma,Yhdysvallat |
| Kuollut | 13. toukokuuta1988 (58 vuotta) Amsterdam,Alankomaat |
| Ammatti | trumpetisti, laulaja |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Chet |
| Aktiivisena | 1952–1988 |
| Tyylilajit | jazz |
| Soittimet | trumpetti,flyygelitorvi,laulu |
| Levy-yhtiöt | Pacific Jazz,RCA,Epic |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
| Infobox OK | |
Chesney Henry ”Chet” Baker Jr. (23. joulukuuta1929Yale,Oklahoma,Yhdysvallat –13. toukokuuta1988Amsterdam,Alankomaat) oli yhdysvaltalainenjazztrumpetisti, flyygelitorven soittaja sekä laulaja. Hän oli yksiWest Coast -jazzin merkittävimmistä edustajista 1950-luvulla. Bakerin elämää varjosti huumeriippuvuus, etenkin 1960-luvulla. Hän kuoli toukokuussa 1988 Amsterdamissa pudottuaan hotellin ikkunasta.
Baker syntyi musikaaliseen perheeseen, sillä hänen isänsä Chesney Henry Baker oli kitaristi, joka joutui kuitenkin keskittymään muihin töihin1930-luvun laman aikana. Chetin äiti Vera (Moser) Baker työskenteli hajuvesiliikkeessä. Perhe muutti Oklahomasta Kalifornian Glendaleen vuonna 1940. Lapsena Baker lauloi laulukilpailuissa ja kirkon kuorossa.Pasuuna oli Bakerin ensisoitin, mutta hän vaihtoi sentrumpettiin, sillä pasuuna oli liian suuri soitin ja vaikeasti käsiteltävä hänelle.[1]
Vuonna 1946 vain 16-vuotias Baker lopetti koulunsa kesken ja värväytyi Yhdysvaltain armeijaan. Hänet lähetettiin palvelukseenBerliiniin, jossa hän liittyi armeijan 298th Army Band -orkesteriin. Vapautuksensa jälkeen vuonna 1948 Baker meni opiskelemaan musiikin teoriaaEl Camino CollegeenLos Angelesiin. Näinä aikoina hän soitti myös jazzklubeilla. Baker värväytyi armeijaan uudelleen vuonna 1950, soittisanfranciscolaisessa Sixth Army Bandissa ja kävi samaan aikaan myös jazzklubeilla. Baker sai toisen palveluksesta vapautuksen tullakseen ammattijazzmuusikoksi.[1][2]
.jpg)
Baker soitti alun perinVido Musson yhtyeessä ja sen jälkeenStan Getzin kanssa. Bakerin ura lähti varsinaisesti käyntiin, kun keväällä 1952 jazzlegendaCharlie Parker valitsi hänet osallistumaanWest Coast -tyylisten kappaleiden soittoon hänen kanssaan. Baker soitti Parkerin kanssa ensimmäisen kerran 29. toukokuuta Tiffany Clubilla Los Angelesissa. Saman vuoden kesänä Baker liittyiGerry Mulliganin kvartettiin, joka soittipolyfonista musiikkia, joka oli vastakohta 1950-luvunbebop-tyylille. Yhtye levyttiPacific Jazz Recordsin julkaisemalla albumilla myös kappaleen ”My Funny Valentine”, josta tuli Bakerin ”tunnuskappale”, jonka hän myös levytti lukuisia kertoja urallaan. Baker valittiin vuonna 1953Metronome-lehden kyselyssä vuoden trumpetistiksi. Kvartetti menestyi todella hyvin, mutta kesäkuussa 1963 Mulligan joutui huumeiden takia vankilaan ja yhtye hajosi.[1]
Baker perusti oman kvartettinsa, jossa alun perinRuss Freeman soitti pianoa,Red Mitchell bassoa jaBobby White rumpuja. Baker äänitti Pacific Jazzille ensimmäistä kertaa yhtyeen johtajana 24. heinäkuuta 1953. Vuonna 1954Chet Baker Sings -studioalbumi ilmestyi, jonka myötä hänestä tuli suosittu jazzmuusikko; perinteisen jazzin kuuntelijat eivät tosin pitäneet Bakerin musiikista.[1] Bakerin vuoden 1954 kappale ”Let’s Get Lost” yhdistetään häneen eniten.[2]
Baker teki elokuvadebyyttinsä elokuvassaHell’s Horizon, jonka ensi-ilta oli vuoden 1955 syksyllä. Hän kieltäytyi studiosopimuksesta ja lähti Euroopan-kiertueelle, joka kesti syyskuusta 1955 huhtikuuhun 1956. Palattuaan Yhdysvaltoihin Baker perusti kvintetin, jossaPhil Urso soitti saksofonia jaBobby Timmons pianoa. Baker siirtyi enemmän bop-tyyliseen musiikkiin yhtyeensä kanssa ja äänitti heinäkuussa 1956 Pacific Jazzin julkaisemanChet Baker & Crew -albumin.[1]
Baker teki Yhdysvaltain-kiertueen helmikuussa 1957The Birdland All-Starsin kanssa ja Euroopan-kiertueen myöhemmin samana vuonna. Hän muutti Eurooppaan vuonna 1959 ja asettuiItaliaan, jossa hän näytteli elokuvassaUrlatori alla sbarrra. Vuonna 1960 julkaistiin elokuvaRakkaudennälkäiset, joka on fiktiivinen omaelämäkerta Bakerin elämästä. Elokuvassa näytteleeRobert Wagner Chad Bixbyn roolissa.[1]
Baker oli addiktoitunutheroiiniin 1950-luvulla ja joutui useita kertoja vangituksi lyhyeksi aikaa, mutta huumeet alkoivat vaikuttaa hänen uraansa merkittävästi 1960-luvulla. Baker pidätettiin Italiassa kesällä 1960 ja oli vankilassa miltei puolitoista vuotta. Hän juhli vapauteen pääsyä helmikuussa 1962Chet Is Back! -albumilla, jonkaRCA Records julkaisi. Myöhemmin samana vuonna hänet pidätettiinLänsi-Saksassa ja karkotettiin Sveitsiin ja sen jälkeen Ranskaan. Englantiin hän muutti elokuussa 1962 näytelläkseen itseään elokuvassaKohtalon leikkiä, joka julkaistiin vuonna 1963. Huumerikoksen takia hänet karkotettiin Englannista Ranskaan maaliskuussa 1963. Baker asuiPariisissa ja esiintyi siellä sekä Espanjassa vuonna 1964. Jouduttuaan jälleen pidätetyksi Länsi-Saksassa hänet karkotettiin takaisin Yhdysvaltoihin. Baker palasi Yhdysvaltoihin 5. maaliskuuta 1964 viisi vuotta Euroopassa asumisen jälkeen. Hän soitti 1960-luvun puolivälissä pääasiassaNew Yorkissa ja Los Angelesissa. Hän oli tuolloin vaihtanut trumpetinflyygelitorveen.[1][2]
Kesällä 1966 Baker joutui huumediilerien pahoinpitelyn kohteeksi San Franciscossa.[1][3] Hänen hampaansa olivat jo ennen tätä olleet huonossa kunnossa, ja pahoinpitelytapauksen jälkeen ne jouduttiin lopulta kaikki poistamaan. Hän alkoi käyttää hammasproteeseja, joiden kanssa ei osannut aluksi soittaa trumpettia.[3] 1960-luvun loppuun mennessä hän soitti vain harvoin, ja 1970-luvun alkupuoleen mennessä hän oli lopettanut soittamisen kokonaan.[1]
Baker sai elämänsä jotenkuten kuntoon ottamalla seitsemän vuoden ajan heroiiniaddiktioonsametadonia. Hän myös opetteli soittamaan trumpettia hammasproteesinsa kanssa.[3] Hän palasi julkisuuteen marraskuussa 1973, esiintyi merkittävällä klubilla New Yorkissa ja konsertoi jälleen marraskuussa 1974 yhdessä Gerry Mulliganin kanssaCarnegie Hallilla.Epic Records äänitti ja julkaisi konserttitallenteen. 1970-luvun puoliväliin mennessä Baker pystyi palaamaan takaisin Eurooppaan, jossa hän pääasiassa esiintyi ja vietti loppuelämänsä. Monien kriitikoiden mielestä hänen trumpetinsoittotaitonsa oli loppuvuosina parhaimmillaan, ja vuosina 1977–1988 hän teki myös levytyksiä enemmän kuin koskaan.[2]
Baker esiintyi ajoittain Japanissa ja Yhdysvalloissa, vaikkei hänellä ollutkaan synnyinmaassaan vakituista asuinpaikkaa. Hän esiintyirockmuusikoiden kanssa ja soitti vuonna 1983 muun muassa trumpettiaElvis CostellonFalklandin sodan vastaisella kappaleella ”Shipbuilding”. Vuonna 1987 valokuvaaja ja elokuvantekijäBruce Weber teki Bakerista dokumenttielokuvan.[1][2]
Baker kuoliAmsterdamissa 13. toukokuuta 1988 pudotessaan hotellin ikkunasta heroiinin jakokaiinin vaikutuksen alaisena. Weberin elokuvanLet’s Get Lost ensiesitys oli syyskuussa 1988 ja se oli ehdollaOscar-palkinnon saajaksi. Vuonna 1997 Bakerin keskeneräiseksi jäänyt omaelämäkerta julkaistiin nimelläAs Though I Had Wings: The Lost Memoir.[2]Miramax osti kirjan tekijänoikeudet elokuvasovituksen tekoa varten.[1]
Baker oli naimisissa kolmesti; Charlaine Souderin, Halema Allin ja Carol Jacksonin kanssa.[4][5] Hänellä oli neljä lasta; Chesney III Haleman kanssa sekä Dean, Paul ja Melissa Carolin kanssa.[6] Baker puhui sujuvastiitaliaa.[3][7]
Bakeria kutsutaan yhdeksi 1950-luvunWest Coast -jazzin ikonisimmista artisteista, lempinimeltään ”The Prince ofCool”. Trumpetinsoitossa hän sai vaikutteita etenkin kornetistiBix Beiderbeckeltä ja sittenMiles Davisiltä, ja hänen oma feminiinisen herkäksi luonnehdittu fraseerauksensa kiteytyi Gerry Mulliganin kvartetin vuoden 1952 levytyksessä ”My Funny Valentine”. Tuon jälkeen Baker nousi trumpetistien kärkeen monissa muusikkoäänestyksissä. Myöhemmin 1960-luvulla soittoon tuli enemmän särmää. Hänen laulunsa edusti herkän pehmeääcrooner-tyyliä, joka kehittyiBing Crosbyn innoittamana mutta jätti pois ”epäcooleja” tyylikeinoja kutenvibratot jaglissandot. ”Epämiehekästä” laulutapaa kritisoivat aluksi niin kanssamuusikot kuin kriitikotkin, mutta Baker pysyi tyylissään. Aluksi hänen epävarmuutensa laulajana vaati kuitenkin kymmeniä uusintaottoja studiossa.[8][9][10]
Baker tunnettiin nuoruudessaan muusikkotaitojensa lisäksi myös hyvästä ulkonäöstään. Jazzhistorioitsija ja -kriitikkoDave Kelly kuvailee BakeriaJames Deanin,Frank Sinatran ja Bix Beiderbecken yhdistelmäksi.[10]
Chet Bakerin elämästä on tehty paljon elämäkertoja, musikaaleja sekä näytelmiä.[11][12][13]Oklahoman kuvernööriBrad Henry julisti 2. heinäkuuta 2005 ”Chet Baker -päiväksi”.[14] Vuonna 2015 ilmestyi Bakerin elämästä kertova draamaelokuvaBorn to Be Blue. Bakeria esittää elokuvassaEthan Hawke.[15]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaChet BakerWikimedia Commonsissa| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
