Chaim Weizmann (hepr.חיים ווייצמן,ven.Хаим Вейцман,27. marraskuuta1874 –9. marraskuuta1952) oli brittiläistynytvenäjänjuutalainen kemisti,sionisti sekäpoliitikko. Hän oli Israelin ensimmäinen presidentti ja hän toimi virassaan vuodesta 1949 aina kuolemaansa saakka vuonna 1952.[1]
Weizmann syntyi Motalin kylässä lähelläPinskiä nykyisellä Valko-Venäjällä. Myöhemmin hän opiskeli Saksassa ja väitteli tohtoriksi SveitsissäFribourgin yliopistossa. Hän luennoi kemiaaGeneven yliopistossa 1901–1903 ja myöhemminManchesterin yliopistossa.[1] Britannian kansalaisuuden hän sai 1910.
Hänen merkittävin löytönsä oliClostridium acetobutylicum -bakteerin eristäminen, joka mahdollisti sen teollisen käytönasetonin valmistukseen. Kemikaalia käytetään savuttomanruudin valmistukseen. Ensimmäinen prosessia käyttänyt tehdas oliJ&W Nicholson & CoLontoon Bow'ssa vuonna 1915. Ensimmäisen maailmansodan aikana Weizmann oliAmiraliteetin laboratorioiden johdossa 1916–1919.
Vuonna 1917 Weizmannista tuli British Zionist Federationin puheenjohtaja. Hän sai ulkoministeri, entisen pääministerin ja Manchesterin parlamenttiedustajan,Arthur Balfourin antamaan lupauksen Palestiinaan perustettavasta juutalaisten kansallisesta kotimaasta.[1]
Vuonna 1937 Weizmann tuki brittien ajatusta jakaa Palestiina kahtia, sanoen että puolet on enemmän kuin ei mitään. Tämä sai äärisionistit raivoihinsa. Kuitenkin 1947 sionistijohto lähetti Weizmannin neuvottelemaan Yhdysvaltojen presidentin Harry Trumanin kanssa. Yhdysvallat tunnusti Israelin valtion ja antoi sille huomattavaa taloudellista tukea. Seuraavana vuonna Weizmann äänestettiin Israelin presidentiksi.[1]
Weizmannin veljenpoikaEzer Weizman oli myös Israelin presidentti.
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
