Teepensas (Camellia sinensis) onkamelioiden sukuun kuuluvateekasvien (Theaceae) heimonpuu. Sen kuivatuistalehdistä valmistetaanuuttamallateetä. Teepensas kasvaa luonnostaan 6–30 metriä korkeaksi, mutta sadonkorjuun helpottamiseksi teeviljelmien pensaita pidetään leikkaamalla 1–2 metrin korkuisina.
Teepensas jalostettiin luonnonpuusta hyötypensaaksi noin 5 000 vuotta sittenKiinassa.[2] Tavallisesti kasvin löytöhistoriaan liitetään myyttinen kertomus lukuisten kiinalaisen yrttien löytäjäksi väitetystä keisari Shen Nongista (eli Shennong). Tämän legendan mukaan vuonna 2737 eaa.Shennong istahti teepuun juurelle väsyneenä. Vettä laitettiin kiehumaan sen puhdistamiseksi. Veden kuumentuessa hän nukahti. Herättyään hän huomasi joitain lehtiä pudonneen kuuman veden joukkoon. Uteliaana hän maistoi juomaa ja tajusi, että huolimatta juoman kitkerästä mausta, sillä oli sekä puhdistava että piristävä vaikutus.[3]
Ensimmäisen teepensaan kasvitieteellisen luokittelun tekiHollannin Itä-Intian komppaniaan kuulunut tohtori Kaempfer. Hän antoi kasville vuonna 1712 nimenThea japonense. RuotsalainenCarl von Linné uudelleennimesi kasvin nimelleThea sinesis. Koska hän ei ollut nähnyt kasvia luonnossa eikä tuntenut mustan teen valmistusprosessia, hän luulimustan javihreän teen olevan kaksi eri kasvilajia:Camellia japonica jaCamellia sassanqua. Vielä tuolloin kasville käytettiin vaihtelevastiThea- taiCamellia-nimiä. Vuonna 1881 kasvitieteilijäO. Kuntze yhtenäisti teepensaan erilaiset nimitykset, josta syystä kasvin tieteellisen nimen näkee toisinaan muodossaCamellia sinensis (L.) O.Kuntze.[3]
Teepensaat voidaan jakaa (esimerkiksi) kolmeen erimuunnokseen:[3]
Kiinantee (Camellia sinensis var.sinensis): luonnossa noin 6 metrin korkuiseksi kasvava puu, pienehköt tummanvihreät lehdet.
Assamintee (Camellia sinensis var.assamica): skottimajuri Robert Brucen 1823 Intian Assamin viidakosta löytämä trooppinen puu, jossa on karkeat lehdet. Lehdet muuttuvat hapetusprosessin kuluessa hyvin tummiksi. Assamintee voi kasvaa luonnossa 30 metriä korkeaksi puuksi ja elää satoja vuosia, mutta teeviljelmillä kasvien ikä jää 30–50 vuoteen. Eteläisen KiinanYunnanin maakunnan vuoristosta on löydetty vanhoja, villejä assaminteen kantoja ja puuvanhuksia. Vanhimpia puita suojellaan jo seudulla.FAO hyväksyi vuonna 2012 kokoCamellia sinensis -lajin syntyalueena pidetyn YunnaninPu’erin seudun teekulttuurin suojelualueen perustamisen.[4][5]
Kambodžantee (Camellia sinensis var.cambodiensis): suurikokoinen, muodoltaan moninainen, lehdet jopa 20 senttimetrin kokoisia. Tätä arvostetaan maultaan vähiten, muunnosta viljellään harvoin sellaisenaan. Se risteytyy kuitenkin hyvin, joten kambodžanteetä käytetään toisinaan uusien hybridimuotojen kehittelyssä kiinan- tai assaminteen pohjalta.
Joissain paikallisissa kiinalaisjaotteluissa erotetaan kiinan- ja assaminteen ohella Kiinassa esiintyväksi myös muita muotoja[6], kutenC. sinensis var.waldenae jaCamellia sinensis var.pubilimba[7].
Maailman vanhimpana, teepuiden kuninkaaksi kutsuttuna teepuuna pidetään yhä kasvavaa, jo yli 2 700-vuotiasta villiä, viljeltävän teepensaan kanssa samaan teekasvien heimoon (Theaceae) kuuluvaa 25,6 metriä korkeaa lähisukulaispuun (Camellia taliensis)[8] yksilöä Kiinan eteläisenYunnanin maakunnanPu’erin prefektuuritason kaupungin Ailao-vuorella (Ailao Shan), noin 2 450 metrin korkeudella.[4][9]
Käsin kerättyjäCamellia taliensis -lajin villipuiden lehtiä käytetään nykyäänkinpu’er-teen raaka-aineena, ja näiden teelehtien hinta on markkinoilla 10–100 kertaa kasvatetun teepensaan lehtiä arvokkaampaa. Tästä syystä vanhojenCamellia taliensis -villipuiden kantoja on alettu pitää uhanalaisena.[8]
↑Rivers, M.C. & Wheeler, L.: Camellia sinensisIUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.7.2019. (englanniksi)
↑Pesonen, Hannu: Kenia mullistaa teekaupan. Suomen Kuvalehti #9, 29.2.2008
↑abcKevin Gascoyne, François Marchand, Jasmin Desharnais, Hugo Américi: Tea history terroirs varieties, s. 14–15 (aikajana), 20–22 (muunnokset, luokittelu) ja 39 (löytymismyytti). Firefly Books Ltd, 2014. ISBN 978-1-77085-319-5(englanniksi)
