Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu (engl.Central Intelligence Agency, lyh.CIA;[2] voidaan ääntää myös [si:aiei][3]) onYhdysvaltainliittovaltiontiedustelupalvelu. CIA:n tehtävä on kerätä ja analysoida tiedustelutietoja ulkomaisista hallituksista, järjestöistä ja yksilöistä, ja raportoida niitä hallituksen eri osille.
CIA:n päämajaGeorge Bush Center for Intelligence sijaitseeLangleyssäVirginiassa. CIA toimiiNSC:n (National Security Council) alaisuudessa ja sitä kautta onYhdysvaltain kongressin valvoma. Apuna CIA käyttää eri maissa toimivia asiamiehiä eli agentteja ja vakoilusatelliitteja sekä muun muassa kuunteluasemia ja monia muita keinoja. Keskustiedustelupalvelun lisäksi Yhdysvalloilla on muitakin tiedustelupalveluita, esimerkiksi eri puolustushaaroilla ja digitaalista tiedustelua harjoittavaNSA.
CIA:ta edeltänyt sotilastiedusteluun keskittynyt Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu oli vuosina 1942–1945 toiminutOffice of Strategic Services (OSS). Sen jälkeen kahden vuoden ajan toimi Central Intelligence Group (CIG). Varsinainen CIA perustettiin syyskuussa 1947, OSS:n perustajan kenraalimajuriWilliam J. Donovanin ehdotuksesta. CIA:n ensimmäinen päämaja perustettiin Yhdysvaltain pääkaupunkiinWashingtoniin ja sen ensimmäiseksi johtajaksi nimitettiin amiraaliRoscoe H. Hillenkoetter.[7]
CIA:n päämajan muistoseinä, johon on kaiverrettu 140 (2023) palveluksessa kuolleen kunniaksi tähti.[8]
CIA:n salaiset operaatiot ovat Yhdysvaltain aktiiviseen voimaan perustuvan ulkopolitiikan jatke.
CIA:han perehtynyt ja kirjanLegacy of Ashes: The History of the CIA kirjoittanutTim Weiner pitää CIA:n tiedusteluakylmän sodan aikana toisluokkaisensa ja sanoo sen pystyneen ainoastaan hallitusten kaatamisiin, muttei tietojen keräämiseen Yhdysvaltain vihollisista. Ensimmäisen upseerinsaNeuvostoliittoon CIA sai lähetettyä 1953, muttaKGB:n eversti vietteli hänet, valokuvasi ja hän joutui kiristetyksi.Puolaan sijoitettuun vakoilurenkaaseen sijoitettiin miljoona dollaria, mutta se oli Puolan tiedustelupalvelun hallinnassa. Vuonna 1961, kunBerliinin muuri pystytettiin, CIA uskoi Neuvostoliitolla olevan 500 mannertenvälistäballistista ohjusta, kun niitä todellisuudessa oli neljä.[9]
Vuonna 1954 CIA kaatoi Guatemalan vasemmistolaisen hallituksen. Kaappausta seurasi sotilasdiktatuuri ja yli 30-vuotinen sota, jossa kuoli 200 000 ihmistä.[11]
Fidel Castron noustua valtaanKuubassa 1959 CIA tekiSikojenlahdella maihinnousuoperaation, joka päättyi huonosti. Maihinnousseet joukot olivat CIA:n kouluttamia Kuubasta Yhdysvaltoihin loikanneita siviilejä. Jälkeenpäin CIA yritti moneen otteeseen murhata Castron.[5]
Projekti MK-Ultra eli MK-Ultra tai MKULTRA oli CIA:n salainen ohjelma tarkoituksena tutkia erilaisiahypnoosi- jaaivopesutekniikoita. Kokeita tehtiin muun muassaLSD:llä ja muilla huumeilla, usein koehenkilöiden tietämättä tai ilman heidän suostumustaan. Ohjelmalle annettiin salaisilla järjestelyillä 6 % CIA:n budjetista vuonna 1953.[12] Se oli toiminnassa ainakin 1960-luvun lopulle asti.[13] CIA:n kanssa yhteistyötä ohjelmassa tekivät ainakin 44 collegea ja yliopistoa, 15 tutkimussäätiötä tailääkealan yritystä, 12 sairaalaa ja kolme vankilaa.[14][15]
MK-Ultra sai laajaa julkisuutta kesällä 1975, kunChurchin komitea toi projektia koskevan selvityksensä julkiYhdysvaltain kongressissa. Tutkimukset perustuivat lähinnä todistajien haastatteluihin, sillä CIA:n johtajaRichard Helms oli määrännyt MK-Ultra-asiakirjat tuhottavaksi vuonna 1973, jolloin ohjelma virallisesti lopetettiin.[16]
Monet tutkijat kutenWilliam Blum jaMahmood Mamdani kertovat, että CIA on tukenut ja auttanut huumekauppiaita ja rahoittanut niistä saaduilla rahoilla salaisia operaatioitaan, joihin ei Yhdysvaltain lain mukaan ole lupa antaa valtion avustusta. Tällaiset operaatiot ovat yleensä ihmisoikeusrikkomuksia tekevien sissiliikkeiden tukemista tai muuta samanlaista. Akselilla Burma–Laos–Thaimaa kukoisti huumekauppa Vietnamin sodan aikaan, ja Afganistanin sodan aikaan Yhdysvallat tuki unikkoviljelyä ja jalostamista Afganistanissa ja Pakistanissa. Näillä oopiumituloilla tuettiin islamistitaistelijoita, jotka taistelivat Neuvostoliittoa vastaan Afganistanissa.
MyösNicaraguancontrasissien tukea on väitteiden mukaan rahoitettu huumekaupalla. Myös huumeita vastaan taistelevat Yhdysvaltain virastot ovat myöntäneet, että useasti CIA oli kytköksissä huumeparoneihin jollain tavalla.[4]
Yhdysvaltojen tuki Suomen sosiaalidemokraateille ja heidän ammatilliselle keskusjärjestölleen SAK:lle välitettiin jatkosodan jälkeen 1950-luvun puoliväliin saakka tavallisesti CIA:n kautta.[23]
Toisen maailmansodan päätyttyä jaHitlerin hävittyä sodan Yhdysvaltoihin muutti joukoittain natsirikollisia. CIA:lla oli aktiivinen rooli natsirikollisten vastaanottamisen peittelyssä. CIA pyrki salaamaan sen tosiasian, että Yhdysvallat toimi natsirikollisten turvasatamana.[25]
↑CIA blunders in battle with Soviet Union, others outlined in new book. Axis News. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 30.07.2007. (englanniksi)
↑Robarge, David S.: Intelligence in Recent Public Literature – All the Shah's Men: An American Coup and the Roots of Middle East Terror (U). CIA. Arkistoitu 11.4.2007. Viitattu 18.9.2021. (englanniksi)
↑Churchin komitean raportti (gif) (”According to the CIA, the project was decreased significantly each budget year until its complete termination in the late 1960s.”) United States Government Printing Office. Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
↑Marks, John: The Search for the Manchurian Candidate. (”The program contracted out work to 80 institutions, which included 44 colleges or universities, 15 research facilities or private companies, 12 hospitals or clinics, and 3 penal institutions”) New York: Times Books, 1979. ISBN 0-8129-0773-6Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Ami Chen Mills: CIA off campus: building the movement against agency recruitment and research, s. 38. South End Press, 1991. ISBN 0-8960-8403-5Teoksen verkkoversio Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
↑Jo Thomas (3 Sep 1977). "C.I.A Says It Found More Secret Papers on Behavior Control: Senate Panel Puts Off Hearing to Study Data Dozen Witnesses Said To Have Misled Inquiry C.I.A. Tells Of Finding Secret Data". New York Times.(englanniksi)
↑Leary, William M.: CIA Air Operations in Laos, 1955-1974. Studies of Intelligence – Supporting the Secret War. Winter 1999-2000. Arkistoitu 11.4.2007. Viitattu 18.9.2021. (englanniksi)
↑Woodward, Bob: Secret CIA Units Playing a Central Combat Role. The Washington Post. 18.11.2001. Arkistoitu 30.11.2016. Viitattu 18.9.2021. (englanniksi)
Weiner, Tim: CIA: Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia. (alkuteosLegacy of Ashes: The History of the CIA, 2007) Suomentanut Mika Tiirinen. Otava, 2010. ISBN 9789511249177
![CIA:n päämajan muistoseinä, johon on kaiverrettu 140 (2023) palveluksessa kuolleen kunniaksi tähti.[8]](/mt/?noimg=&dark=on&url=https%3a%2f%2ffi.wikipedia.org%2fwiki%2fTiedosto%3aCIA_Memorial_Wall_2022.jpg)
