CFC-yhdisteet eli freonit (engl.chlorine-fluorine-carbon, CFC) ovatkemiallisia yhdisteitä, jotka muodostuvatkloorista,fluorista jahiilestä.[1] Klooratut ja/tai fluoratuthiilivedyt ovatmolekyylipainoltaan pieninä yhdisteinäkaasumaisia, pidempinä ketjuinanestemäisiä tai vahamaisia ja pitkinäpolymeereinamuoveja. Yhteistä näille kemikaaleille on se, että ne ovat hyvininerttejä aineita, jotka eivät helposti reagoi muiden kemikaalien kanssa, ja ovat siten myös turvallisia ihmiselle. Niitä on myös helppo muuttaa kaasusta nesteeksi ja takaisin kaasuksi.
CFC-yhdisteitä käytettiin aiemmin muun muassa ponnekaasuina, kylmäaineina, vaahtomuoveissa, sammutusaineena, liuottimina ja tuholaisten torjunnassa.[2]
CFC-kaasujen tuotanto alkoi 1930-luvun alussa. Kaasumaisia CFC-yhdisteitä on käytettykylmäkoneissa kauppanimellä freoni, josta on tullut koko ryhmän nimitys.[1] CFC-yhdisteitä saattaa edelleen esiintyä vanhoissakylmälaitteissa, sumutinpulloissaponnekaasuna javaahtomuoveissa. Bensiinin lisäaineena käytetynlyijyetyylinkin keksinytThomas Midgley kehitti ne korvaamaan siihen asti vastaavissa tarkoituksissa käytettyjärikkidioksidia jaammoniakkia, koska nämä olivat myrkyllisyydellään aiheuttaneet useita ihmiskuolemia.[3]
NASA julkaisi vuonna 2009 tietokonesimulaation siitä, miten olisi käynyt ellei CFC-yhdisteiden käyttöä olisi rajoitettu[5]. Simulaation mukaan kaksi kolmasosaa otsonikerroksesta olisi tuhoutunut vuoteen 2065 mennessä ja tämän vuoksi maahan pääsevänultraviolettisäteilyn määrä olisi lisääntynyt 650 prosenttia. Ultraviolettisäteily olisi aiheuttanut huomattavaa vahinkoa kaikelle maanpäälliselle elämälle.