Tämä artikkeli käsittelee Länsi-Saksassa ja yhdistyneessä Saksassa vuodesta 1945 toiminutta puoluetta. ToinenSaksan kristillisdemokraattinen unioni toimi Itä-Saksassa 1945–1990.
Saksan kristillisdemokraattinen unioni (saks.Christlich Demokratische Union Deutschlands, lyh.CDU) onsaksalainen konservatiivinen jakeskusta-oikeistolainen puolue, joka on ollut perustamisestaan lähtien toinen Saksan pääpuolueista sosiaalidemokraattienSPD:n ohella.
CDU ei toimiBaijerissa, jossa toimii sen sisarpuolueBaijerin kristillissosiaalinen unioni (Christlich-Soziale Union in Bayern, lyh.CSU). Puolueilla on yhteinen puoluekokous ja yhteistyötä liittovaltion tasolla, eivätkä ne kilpaile toistensa kanssa. CDU/CSU:lla on kannattajia katolilaisten, protestanttien ja maaseudulla asuvien joukossa kaikissa yhteiskuntaluokissa.
CDU perustettiin katolisen Zentrum-puolueen pohjalle, joka yhdisti toimintaansa sekä protestantteja että porvarillisia liberaaleja ja konservatiivisia kannattajia. Kannattajia yhdistävä tekijä oli sosialismin ja vallankumouksen uhan torjunta.[8] Kirkkokuntajaosta vapautunut CDU määritteli arvonsa protestanttisessa vaikutuksessa selkeämmin. Puolue ajoi keskustalaista konsensuksen ja toisiinsa sopeutumisen politiikkaa, joka perustui katoliseen käsitykseen sopusointuisesta yhteiskunnasta, jossa työväestö ja työnantajat pystyvät yhteistyöhön ja kirkolla oli iso rooli sosiaalipalvelujen tuottamisessa.[9]
CDU:n perustamisen taustalla olivat toisen maailmansodan vainoista selvinneetZentrum-puolueen poliitikot. Zentrumilaiset perustivat yhteiskristillisiä puolueita, kuten CDU:n jaBaijerin kristillissosiaalisen unionin, CSU:n. Katoliseen puolueeseen yhdistyivät protestanttiset toimijat, sekä porvarillisia liberaaleja ja konservatiivisia kannattajia. Kannattajia yhdistävä tekijä oli sosialistisen vallankumouksen uhan torjuminen.[8] Kristillisdemokraateista muodostui suurioikestolais-keskustalainen sateenvarjopuolue, joissa porvarilliset voimat yhdistyivätkristillisdemokratian ympärille. CDU:n pyrkimys protestanttien mukaan saamiseen ja kristittyjen yhdistämiseen lopetti katolisten ja protestanttien vuosisataiset riidat. CDU on nähty neutraalina ja yhdistävänä, ihmisistä välittävän "sydämen konservatismin" äänenä.[9]
Ajatus aikaisempiin haasteiisin vastaavasta Kristillisdemokraattisesta Unionista toteutui Saksassasosiaalisena markkinataloutena tunnettuna synteesinä, joka yhdistää liberaalit markkinat ja yhteiskuntajärjestyksen. Kristillisdemokraattinen Unioni syntyiHerman Ehlersin vuonna1952 perustamanCDU:n jaCSU:n protestanttisen EAK-työryhmän tuloksena. EAK:n toiminnalla oli useita tavoitteita. Työryhmä pyrki osallistamaan protestantteja molempien puolueiden toimintaan. Työryhmän oli määrä perustaa myös foorumi, jossa molempien puolueiden protestanttiset jäsenet voisivat ajaa etujaan katolisten hallitsemissa puolueissa. Lisäksi työryhmän oli tarkoitus laajentaa suhdetta katolisiin kirkkoihin sekä lisätä luottamuksellista yhteistyötä eri tunnustuskuntien välillä.[10]
Liittotasavallan perustamisen jälkeen CDU sai hallitusvastuun ja kristillisdemokraattienKonrad Adenauer valittiin Saksan ensimmäiseksi liittokansleriksi. CDU otti johtavan aseman sodanjälkeisen demokraattisen yhteiskuntamallin rakentamisessa. Kristillisdemokraattien ohjelma yhteiskunnan ja talouden rakentamiselle perustui kristilliseen etiikkaan, tunnustuskuntien rajat ylittävän puolueen rakentamiseen, yhteiseen ay-liikkeen perustamiseen, perustuslailliseen oikeusvaltioon ja demokratian turvaamiseen sekä eurooppalaiseen yhteistyöhön. Politiikan linja olisosiaalinen markkinatalous, länsisuuntautuneisuus, pyrkimys Saksojen yhdistymiseen, valmius uudistuksiin sekä eurooppalaisen yhdentymisen kehittäminen.[8]
Itä-Saksassa toimineenCDU:n perustajista monet olivat toimineet fasismin vastaisessa vastarintaliikkeessä. DDR:n muodostumisen jälkeen Itä-Saksan CDU:n täytyi taipua miehittäjän tahtoon ja se tunnustautuiSED-kommunistipuolueen alle 1952. Jäsenistössä kapinahenki jäi kuitenkin kytemään ja heräsi uudelleenglasnostin japerestroikan aikaan. Vuonna 1990 Itä-Saksan CDU peruutti sitoumuksensa SED:n johtoasemaan tuomiten sosialismin ja sitoutui sosiaaliseen markkinatalouteen, demokraattisiin uudistuksiin ja Saksojen yhdistymiseen. Pari päivää ennen3. lokakuuta1990 tapahtunutta Itä- ja Länsi-Saksan yhdistymistä Itä-Saksan ja Länsi-Saksan CDU:t yhdistyivät.[11]
Sodan jakamassa Euroopassa CDU:sta tuli eräs eurooppalaista keskinäistä yhteistyötä ajava voima jaEuroopan unionin uranuurtaja. Pyrkimys federalistisista, lainsäädäntöalueisiin jakautuneista, itsenäisistä valtioista ja Euroopan yhteisöstä periytyi siitä, että eri Saksan tai Belgian osia ei haluttu täysin yhtenäistää ja liittää toisiinsa, vaan niille jätettiin itsehallinto, jota keskushallinnon tuli palvella. Vuoden 2008 talouskriisin yhteydessä CDU ajoi tiukan talouskurin politiikkaa.[11]
Syyskuussa 2023 puolueen ulkoasua uudistettiin: puolue sai uuden logon ja uuden tunnusvärin, joka on turkoosi.[12][13]
CDU:n vaalijuliste vuonna 1957 korosti Konrad Adenauerin luotettavuutta.
Helmut Kohl oli CDU:n johdossa vuodesta 1973 aina vuoden 1998 vaalitappioon asti, jonka jälkeenWolfgang Schäuble nousi puolueen johtoon. Schäuble erosi kuitenkin jo alkuvuodesta 2000 laittomista rahalahjoituksista syntyneen skandaalin vuoksi, minkä jälkeen hänen seuraajakseen valittiinAngela Merkel. Merkel toimi CDU:n puheenjohtajana 18 vuotta ajalla 2000 2018. Saksan liittokansleri hän on ollut vuodesta 2005 lähtien.[14]
Syyskuussa 2017 pidettiinliittopäivävaalit, joissa suurimmaksi puolueeksi tuli taas selkeästi CDU/CSU, joka keräsi yhteensä 33 prosenttia äänistä ja sai liittopäiville 246 paikkaa. Edustajia liittopäiville valitaan yhteensä 709.[15] Koska kumpikin hallituspuolue hävisi vaaleissa, uuden hallituksen muodostaminen oli vaikeaa. Lopulta maaliskuussa 2018 muodostettiin taas liittokansleri Angela Merkelin johtamasuuri koalitio eli kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien yhteishallitus. Liittokanslerina siis jatkoi Angela Merkel.[16]
Annegret Kramp-Karrenbauer valittiin CDU:n puheenjohtajaksi joulukuussa 2018.[17] Kramp-Karrenbauer ilmoitti helmikuussa 2020, ettei ole käytettävissäliittokansleriksi. Kramp-Karrenbauer myös ilmoitti, ettei aio johtaa puoluetta vuoden 2021 vaaleihin.[18] Tammikuussa 2021 Kramp-Karrenbauerin seuraajaksi valittiinArmin Laschet, joka erosi syksyllä 2021 puolueen kärsittyä tappion parlamenttivaaleissa.[19]
Friedrich Merz äänestettiin 62,1 prosentin kannatuksella uudeksi puheenjohtajaksi joulukuussa 2021. VastaehdokasNorbert Röttgen sai äänistä 25,8 prosenttia. Valinta vahvistettiin puoluekokouksessa tammikuussa 2022.[20]
Konrad-Adenauer-Stiftung: Christian Democracy: Principles and Policy-Making. (Handbook for the European and International Cooperation of the Konrad-Adenauer-Stiftung) Sankt Augustin/Berliini: Konrad-Adenauer-Stiftung, 2011. ISBN 978-3-942775-30-4(englanniksi)
Esa Erävalo: Yhteinen hyvä - Johdatus kristillisdemokratiaan. Helsinki: Ajatuspaja Kompassi ry, 2018. ISBN 978-952-7289-03-7
