Buthroton (m.kreik.Βουθρωτόν,Būthrōton taiBouthroton, myösΒουθρωτός,Būthrōtos/Bouthrōtos;lat.Buthrotum) oliantiikin aikainen kaupunki jakaupunkivaltio (polis)Epeiroksessa nykyisenAlbanian alueella.[1][2][3] Senarkeologinen kohde sijaitsee noin neljä kilometriä etelään nykyisestäKsamilin kylästä ja tunnetaan paikan nykyisellä albaniankielisellä nimelläButrint.[4][5][6]
Buthroton oli alun perinkreikkalainen siirtokunta. Myöhemmin siitä tuliroomalainencolonia eli sotilassiirtokunta. Kaupunki säilyi olemassa keskiajalle saakka.[1][2] Nykyisin Butrint on yksi Albanian merkittävimmistä arkeologisista kohteista jaUnescon maailmanperintökohde.[7]
Buthrotonin kaupunki sijaitsiKhaoniassa[8] tai joidenkin näkemusten mukaanThesprotiassa[1] lähellä Epeiroksen rannikkoa. Kaupunki oli rakennettu pienelle niemelle, joka sijaitsi suolavetisen järven suulla kohdassa, josta sai alkunsa noin neljä kilometriä pitkä järvenJoonianmereen yhdistänyt kanava, nykyinenVivarin kanava. Järven nimi oli antiikin aikanaPalodes tai Pelodes, mikä oli peräisin sen mutaisista vesistä. Nykyisin se tunnetaan Butrintjärvenä tai Butrintin laguunina (Laguna e Butrintit).Klaudios Ptolemaios kutsui merenlahtea, johon kanava johti, Buthrotoninlahdeksi, ja sitä ei tule sekoittaa Palodes-järveen. Buthrotoninlahtea rajasi pohjoisen puolelta Poseidionin niemi.[1][2][3][9]
Buthrotonin arkeologista aluetta.
Kaupunki oli rakennettu niemen pohjoisosassa olleelleakropolis- eli yläkaupunkikukkulalle sekä sen rinteisiin ja eteläpuolelle kanavan rannalle.[2][3] Buthrotonin eli Butrintin arkeologinen kohde sijaitseVlorën maakunnassa Kaakkois-Albaniassa syrjäisellä maaseudulla lähelläKreikan rajaa. Paikka on noin neljä kilometriä etelään nykyisestä Ksamilista ja noin 18 kilometriä eteläänSarandën kaupungista.
Buthrotonin kaupunkivaltion hallussa olleen alueen kokoa ei tunneta.[1] Buthrotonista pohjoiseen sijaitsivatMaiandria jaOnkhesmos ja eteläänKestria jaTorone. Rannikon edustalla sijaitsiKorkyran (nyk. Korfu) saari, jolla sijaitsiKorkyran kaupunki.[6]
Buthrotonin paikka on ollut asuttu viimeistään myöhäiselläpronssikaudella ja säilyi asuttuna myös läpi niin kutsuttujenpimeiden vuosisatojen. Historiallisen kauden alussa paikkaa asuttivatkhaonit.[8]
Buthrotonin kaupungin perustajana pidettiinkreikkalaisessa mytologiassaTroijan kuninkaanPriamoksen poikaaHelenostaNeoptolemoksen kuoleman jälkeen. Hän olisi perustanut kaupungin ikään kuin ”uudeksi Troijaksi”.Vergilius esittääAineiaan vierailemassa Helenoksen luona Buthrotonissa, jossa Helenos oli naimisissaHektorin leskenAndromakhen kanssa.[2][3][10] Vergilius kuvaa kaupungin korkeaksi kalliolinnaksi (”celsam Buthroti ascendimus urbem”), joka muistutti Troijaa. Joelle, joka virtasi järvestä mereen, Helenos oli antanut nimen Simoeis ja toiselle joenuomalle nimen Ksanthos Troijan tasangon jokien mukaan. Kaupungin yhtäläisyydet Troijaan vaikuttavat kuitenkin olleen puhtaasti mielikuvituksen tuotetta, eikä epiteetti ”korkea" sovellu Buthrotonin paikkaan.[3]
Todellisuudessa Buthrotonin kaupungin katsotaan olleen alkuperältään kreikkalainen siirtokunta, jonka perustivatApollonian jaEpidamnoksen tavoinKorkyrasta tulleet asuttajat.[2] Kreikkalainen perinne ei esitä Buthrotonia siirtokunnaksi, mutta keramiikkalöytöjen perusteella se olisi ollut olemassa joarkaaiselta kaudelta 600-luvulta eaa. lähtien. Viimeistään kaupunki on ollut olemassa kauden lopulla noin vuonna 500 eaa., silläHekataios mainitsee sen.[1] Buthrotonin nimen arvellaan olevanillyyristä alkuperää.[8] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiäBūthrōtios (Βουθρώτιος), myöhemmin latinaksiButhrotius.[3]
Buthrotonin keisariAugustuksen aikana 27 eaa. – 14 jaa. lyömä raha. Kuvituksessa härkä ja tekstiΒΥΤΗΡ.
Myöhemmin kaupunki on saattanut olla khaonien vallassa ja 300-luvulta eaa. lähtienmolossien vallassa. Arvellaan, että myytti kaupungin yhteyksistä Troijaan olisi molossien keksintöä tuolta ajalta heidän oman merkityksensä nostamiseksi.[8] Molossien valtakunnan hajottua Buthroton kuului taas khaoneille, ensin heidän kuningaskuntaansa ja sitten tasavaltaansa.[11]
Buthrotonin suurinta kukoistusaikaa oli 100-luku jaa.Rooman keisarikaudella. Kaupunki sai tuloja kalastuksesta ja sen kautta käydystä kaupasta.[11] Buthroton kärsi tuhoja maanjäristyksessä joskus vuosien 378 ja 383 välillä ja taantui, mutta toimi varhaiselta kristilliseltä kaudelta lähtien piispanistuimena.[11]
Buthroton säilyi olemassabysanttilaiselle kaudelle saakka.[2] Sen säilymistä muita Epeiroksen kaupunkeja paremmin antiikin ja keskiajan taitteen levottomina aikoina edesauttoi sen helpommin puolustettavissa oleva sijainti. 500-luvulla kaupunkiin hyökkäsivät sekäslaavit ettäostrogootit, mutta hyökkäykset torjuttiin. Kaupunki taantui keskiajan kuluessa edelleen ja kutistui vain akropoliinsa alueelle.Bulgaarit janormannit valtasivat kaupungin välillä lyhyiksi ajoiksi. Bysantin valtakunnan hajottua Buthroton päätyivenetsialaisille, joiden aikana se toimi linnoituspaikkana Korfun ja mantereen välisen salmen vartioimiseksi.[11] Venetsialaisella kaudella kaupunki elpyi jonkin verran, ja sen rakennuksia, kuten kirkkoja, kunnostettiin käyttöön.[14]
Buthrotonin paikka tunnettiin viimeistään 1800-luvulla.[3] Sen arkeologiset tutkimukset alkoivat vuonna 1928. Kaivauksia alettiin suorittaa laajemmin vuonna 1956.[15] Buthrotonin eli Butrintin arkeologinen alue liitettiinUnescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1992.[7] Vuodesta 2002 arkeologinen kohde ympäristöineen muodostaa kansallispuiston.[15]
Akropolis oli suojattu kolmella kehämuurilla, joista ylimpänä ollut muuri oli vanhin ja alin muuri nuorin. Ylin ja keskimmäinen muuri oli tehty monikulmaisista kivistä, ja alin muuri, joka sijaitsi kukkulan juurella, suorakulmaisista kivistä. Alin muuri ajoitetaan 400-luvun eaa. lopulle tai 300-luvun eaa. alkuun. Muureja on kunnostettu useassa vaiheessa myöhempinä aikoina.[2]
Muurissa on useita portteja, joista merkittävimmät tunnetaan nykynimillä Järviportti tai Troijaan viitaten Skaian portti (myösPorta del Lago,Porta a Mare,Porta Scea) sekä Leijonaportti (Porta del Leone). Järviportti sijaitsee akropoliin koillispuolella lähellä Palodes-järven rantaa. Leijonaportti sijaitsee akropoliin pohjoispuolella ja on saanut nimensä siinä olevasta refliefistä, joka esittää härkää raatelevaa leijonaa. Muita portteja ovat Pohjoisportti akropoliin luoteissivulla, Länsiportti länsisivulla sekä niin kutsuttu Torniportti kaakkoissivulla.[2][16]
Alkuperäisen akropoliilla ollen kaupungin koko oli noin 10 hehtaaria. Roomalaisella kaudella kaupunki laajeni ja sinne tehtiin roomalainen asemakaava, joka oli jaettu insuloihin eli määräkokoisiin kortteleihin.[17]
Agoran ja prytaneionin raunioita.
Agora ja prytaneion
Buthrotoninagora eli kokoontumis- ja kauppapaikka sijaitsi akropoliin eteläpuolella. Sen rakennuksiin lukeutuu muun muassaprytaneion, joka oliprytanien eli ylimpien hallintovirkamiesten janeuvoston kokouspaikka.[11]
Kaupunginkreikkalainen teatteri oli rakennettu akropoliin etelärinteeseen. Se ajoitetaan 300-luvun eaa. lopulle. Teatterin puolikaaren muotoisessa katsomossa oli ainakin 19 penkkiriviä ja tilaa noin 2 500 hengelle. Orkhestra oli hevosenkengän muotoinen.[2][11][18]
Teatterin yläpuolisessa rinteessä hieman luoteeseen sijaitsi pieni temppeli,[2] jota on arveltu sijaintinsa vuoksiDionysoksen temppeliksi.[11] Toisaalta on ehdotetty, että Buthrotonin teatteri, ja samalla kyseinen temppeli, olisi poikkeuksellisesti ollut omistettu Dionysoksen sijasta parantajajumalaAsklepiokselle.[19] Temppeli ajoitetaan hellenistiselle kaudelle. Temppelissä olicella japronaos, jonka edessä oli kaksi pylvästä (distylos in antis).[2]
Asklepieion eli Asklepiokselle omistettu pyhäkkö sijaitsi teatterin länsipuolella. Se rakennettiin hellenistisellä kaudella ja uudestaan roomalaisella kaudella. Pyhäkkö koostui pienestä temppelistä, jossa olivestibyyli ja cella. Cellasta on löydetty päätön patsas, joka on voinut esittää Asklepiosta tai tämän pappia. Lisäksi on löydetty suuri määrävotiivilahjaksi annettua keramiikkaa.[2][11] Pyhäkön vieressä oli noin 30 metriä pitkästoa eli pylväshalli, joka on tulkittuenkoimeterioniksi eli parantumista toivoneiden pyhiinvaeltajien nukkumapaikaksi.[11]
Kaupungin rakennuksiin lukeutuu myös useita kylpylöitä,nymfaion eli nymfeille omistettu lähdekaivo sekä Junia Rufinan mukaan nimetty lähdekaivo. Viimeksi mainittu sijaitsee Leijonaportin lähellä, ja sen vesi on rikkipitoista. Siihen on kirjoitettu piirtokirjoitus, joka viittaa Junia Rufinaan mainiten hänet nymfien ystäväksi. Järviportin lähellä on kaariakveduktin jäänteitä.[2]
Trikonkhos-palatsi on saanut nykyaikaisen nimensä sen erään osantrikonkhos-muodosta eli apilanlehtimäisesti sijoitetuista kolmestaapsiksesta. Palatsi on kuulunut senaattorisäätyiselle henkilölle. Sitä laajennettiin ja muutettiin ajan kuluessa, ja huippunsa se on saavuttanut noin vuoden 420 tienoilla. Rakennuksen keskiössä oli pylväiköin reunustettu piha, ja siihen kuului julkisia ja yksityisiä tiloja. Trikonkhos-muotoinen sali olitriclinium. Rakennuksen käyttö taantui 400-luvun lopulla.[14][20]
Suureksi basilikaksi kutsuttubasilikakirkko sijaitsi akropoliin itäpuolella. Se oli kaupungin pääkirkko myöhäisantiikin ajalla ja ainakin sen lattiamosaiikit ajoitetaan 500-luvulle. Kirkko oli noin 30 metriä pitkä ja kolmilaivainen, ja sen sivulaivat oli erotettu keskilaivasta suljetulla pylväiköllä. Keskilaivan päässä oli apsis. Kirkon lattiat oli koristeltu mosaiikein. Kirkko kunnostettiin uudelleen käyttöön venetsialaisella kaudella, jolloin se toimi jälleen kaupungin katedraalina.[14][20]
Baptisterion
Baptisterionin eli kastekappelin rauniot.
Baptisterion eli kastekappeli oli tehty pyöreästä rakennuksesta, joka ajoitetaan lattiamosaiikkiensa perusteella 300-luvun lopulle. Sen kasteallas oli kaiverrettu ristin muotoon kahdesta pylväsrummusta.[2]
Vrinan tasangolta kaupungin ja Vivarin kanavan eteläpuolelta on löydetty toisen basilikakirkon rauniot. Ne ajoitetaan varhaiselle kristilliselle kaudelle 400-luvulle. Sen paikalla on ollut varhaisempia roomalaisaikaisia rakennuksia, kuten huvila ja kylpylä. Kirkossa oli samanlainen kolmilaivainen toteutus kuin Suuressa basilikassa, ja myös sen lattiat oli koristeltu mosaiikein.[14]
Heroon
Basilikakirkosta hieman itään on löydetty pienen temppelin mallisenheroonin rauniot. Se vaikuttaa rakennetun 100-luvulla. Rakennus olitetrastyyliprostyyli, toisin sanoen sen päässä oli neljä pylvästä, ja se oli rakennettu seitsenportaiselle jalustalle. Perällä oli cella.Heerosta, jolle rakennus oli omistettu, ei tiedetä. Vergiliuksen mukan Buthrotonissa olisi ollutHektorille omistettu heroon.[14]
Amaltheion
Amaltheion eli Pompeius Atticuksen huvila sijaitsi kaupungin lähellä. Se oli nimettyZeusta imettäneen nymfiAmaltheian mukaan. Atticus mainitsee huvilansa kirjeenvaihdossaanCiceron kanssa, sillä tämä halusi saada huvilasta lisätietoja ottaakseen siitä ideoita omaanArpinumissa sijainneeseen huvilaansa. Amaltheion oli plataanipuiden ympäröimä ja siihen kuului oma pyhäkkö. Huvila yhdistetään Malathreana tunnettuun paikkaan nykyisessä Pavlan laaksossa. Sen rakennukset ajoitetaan 200-luvulle eaa., ja ne uusittiin ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Rakennuskokonaisuudessa oli asuin- ja tuotantotiloja, ja se oli suojattu muurilla, joissa oli neljä tornia.[19][14] Läheltä on löydetty paroslaisesta marmorista tehty reliefi, joka esittää siivellistäNikeä.[2]
Varhaiset keramiikkalöydöt paikalta ovat pääosin peräisin Korkyralta, mikä todistaa kaupungin korkyralaisen alkuperän puolesta, mutta joukossa on myös muun muassakorinttilaista jaattikalaista keramiikkaa.[8]
↑abcdefHansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”91. Bouthroton”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
↑abcdefghijklmnopqrsStillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”BUTHROTUM (Butrinto) Epeiros, S Albania”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑abcdefghiSmith, William: ”Buthrotum”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Frederiksen, Rune: ”The Greek Theatre. A Typical Building in the Urban Centre of the Polis?”. TeoksessaHeine Nielsen, T. (ed.): Even More Studies in the Ancient Greek Polis, s. 65–124. (Papers from the Copenhagen Polis Centre 6. Historia Einzelschriften 162) Stuttgart: Franz Steiner Verlag, 2002.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
