Tämä artikkeli sisältää vanhentunutta tietoa valtiomuodosta ja maan johtajista. Tiedot historiasta helmikuun 2021 vallankaappauksen jälkeen puuttuvat. Ajantasaisempaa tietoa sivullaMyanmarin historia.
Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Olutmerkistä kerrotaan artikkelissaMyanmar (olut). Hakusana ”Burma” ohjaa tänne. Nimen muita merkityksiä ontäsmennyssivulla.
Myanmarin liiton tasavalta ပြည်ထောင်စု သမ္မတ မြန်မာနိုင်ငံတော် (Pyi-daung-zu Myan-ma Naing-ngan-daw)
Myanmar (burmaksiမြန်မာ,mranma,[mjəmà]) eliMyanmarin liiton tasavalta[4] eliBurma[5] on valtioKaakkois-Aasiassa. Se on pinta-alaltaan Kaakkois-Aasian toiseksi suurin maaIndonesian jälkeen. Sen pääkaupunki on nykyisinNaypyidaw ja suurin kaupunkiYangon. Myanmarin rajanaapureita ovatBangladesh lännessä,Intia luoteessa,Kiina koillisessa,Laos idässä jaThaimaa kaakossa. Lounaassa maa rajoittuuBengalinlahteen ja etelässäAndamaanienmereen. Eräät valtiot, kutenYhdysvallat,Kanada jaYhdistynyt kuningaskunta, käyttävät valtiosta edelleen nimeä Burma vastalauseena sotilashallinnon määräämälle nimenmuutokselle. Myös osa kansainvälisestä mediasta käyttää Burma-nimeä.
Myanmar vie ulkomaille muun muassajalokiviä ja kaasua. Suurin osa kansasta elää maataloudella. Hallinto on korruptoitunut. Maa tunnetaan suurenaoopiumin tuottajana. Myanmarissa on ollut pitkäänsotilasdiktatuuri, joka lakkautti itsensä 2010-luvulla muttakaappasi vallan uudestaan vuonna 2021. Maassa on ollut monia sisäisiä sotia eri kansojen välillä. Myanmar on köyhä maa, jossa on suuret tuloerot. Nuori demokratia on horjuva ja armeijalla on yhä valta-asema maan politiikassa. Niinpä ihmisoikeuksien kunnioitus on ollut maassa vähäistä. Uskonnoilla on sekä rauhaa luova että sitä horjuttava rooli. Väkivaltaa on erityisestibuddhalaisen enemmistön jamuslimivähemmistön välillä.
Valtio on tunnettu vuodesta 1989 nimellä Myanmar, jolloin sotilasjuntta päätti vaihtaa Burmasta Myanmariin. Euroopassa aiemmin käytetyt nimet olivat siirtomaaperäisiä, ja Euroopassa maata kutsuttiin muun muassa nimilläBarma,Birma jaBurma.[6][7] Sotilashallinto antoi ohjeet valtion nimen kirjoittamisesta vuonna 1989. Maan nimi muutettiin samana vuonna ”Myanmarin liitoksi”. Nimestä säädetty laki määritti myös englanninkieliset kirjoitusasut eräille paikkakunnille, kuten pääkaupungille, jonka nimeksi määrättiin Rangoonin sijaanYangon.[8] Nimi 'Myanmar' on hyväksytty maan latinalaisilla kirjaimilla kirjoitetuksi nimeksi YK:n paikannimiasiantuntijaelimessä. Nimi voidaan lausua suomeksi kirjoitusasun mukaan [mjanmar], [mianmar] tai [myanmar].[6]
Sotilasjuntan aikana Myanmarin oppositio käytti valtiosta ulkomailla edelleen nimeä ’Burma’. Eräiden maiden, kuten Yhdysvaltain ja Yhdistyneen kuningaskunnan, hallitukset eivät suostuneet tunnustamaan sotilashallitusta ja käyttivät poliittisista syistä edelleen nimeä ’Burma’. TiedotusvälineistäBBC käytti Burma.[8][9][10] SuomessaSuomen Tietotoimisto ja sen vaikutuksesta useimmat lehdetkin käyttivät pitkään nimeä Burma.Helsingin Sanomat,MTV3 jaYleisradio käyttävät virallisesti nimeä Myanmar[11], mutta lisäävät usein nimen yhteyteen kommentin ”eli entinen Burma”.[12][13][14]
Myanmar voidaan jakaa viiteen maantieteelliseen alueeseen, pohjoisen vuoristoihin, lännen vuoristoihin, itäiseen ylätasankoon, keskustasankoon ja rannikkotasankoon. Vuoristot kulkevat pääosin pohjois-eteläsuunnassa, ja korkein kohta on pohjoisosienHkakabo Razi (5 881 m).[16] Myanmarin keskiosaIravadijoen ympärillä on alankoa. Joki muodostaa suuren, niemimäisenä mantereesta erkanevan suistoalueen, jonka itäpuolelle työntyyMartabaninlahti. Maan länsiosassa sijaitsee kapeaArakanvuorten rannikkovuoristo ja sen pohjoispuolisena jatkeenaChinvuoret, itäosassa Shanin ylänkö ja aivan pohjoisimmassa osassa alkavatTiibetin ylängöt. Toinen merkittävä jokiSalween virtaa Shanin ylängön halki ja Laosin vastaisella rajalla puolestaan kulkeeMekong. Martabaninlahdesta Myanmar jatkuu etelään pitkänä ja kapeana kaistaleena pitkinMalakan niemimaata aina kymmenenteen leveyspiiriin saakka. Myanmarilla on rantaviivaa noin 1 900 kilometriä.[1]
Maan keskiosassa on kuivempaa pensaskasvillisuutta ja ylänköseuduilla subtrooppista ja lauhkeaa sademetsää. Jokien suistoalueilla on soita jamangrovemetsää. Vuonna 1989 noin puolet Myanmarin pinta-alasta oli metsän peitossa, mutta metsää hakattiin nopeammin kuin se ehti uudistua luonnollisesti.[17]
Väestö on keskittynyt kolmen suuren jokilaakson alueelle[18] sekä erityisestiiravadin suistoon, jossa sijaitsee myös maan suurin kaupunki, yli viiden miljoonan asukkaanYangon. Iravadin varrella maan kuivahkossa keskiosassa on toiseksi suurin kaupunkiMandalay (1,4 milj, vuonna 2010).[19][20] Maan hallinnollinen pääkaupunki onNaypyidaw,[1] joka on vasta hiljattain rakennettu maan sisäosiin 320 kilometrin päähän Yangonista.[21]
Myanmarissa vallitsee trooppinenmonsuuni-ilmasto. Etenkin kesäisin rannikkoseuduilla saadaan hyvin runsaasti sateita. Talvet joulukuusta huhtikuuhun ovat kuivempia, samoin maan sisäosat. Kasvillisuus on rannikkoseuduilla ja eteläosissasademetsää vaihtuen pohjoisempana monsuunimetsäksi.Trooppiset hirmumyrskyt kulkevat säännöllisesti Myanmarin yli, ja aiheuttavat pahoja tuhoja alavilla rannikkoalueilla. Toukokuussa 2008trooppinen sykloni Nargis surmasi tuhansia. Sitä ennen alueella ovat riehuneet mm. trooppinen sykloni Akash vuonna 2007 jatrooppinen sykloni Mala vuonna 2006.Bangladeshin sykloni 1991 ulotti tuhojaan myös Myanmarin puolelle. Ennen Nargista Myanmarin tuhoisin hirmumyrsky sattui vuonna1926, jolloin se surmasi YK:n tilastojen mukaan 2 700 henkeä.[22][23]
Burman alueella tiedetään olleen asutusta noin 11 000 vuotta sitten. Ensimmäinen tunnettu alueelle saapunut kansa olimonit, jotka alkoivat asuttaa sitä noin 3000 eaa. Heidän ensimmäinen kuningaskuntansaSuwarnabhumi keskittyiThatonin satamakaupungin ympärille noin 300 eaa. 100- tai 200-luvulla eaa. kulttuuri alkoi saada vaikutteitabuddhalaisuudesta. Pyut saapuivat ensimmäisellä vuosisadalla jaa. ja perustivat useita itsenäisiä kaupunkikuningaskuntia. Burmalaiset alkoivat siirtyä alueelle Tiibetistä, ja he rakensivat voimakkaan kuningaskunnan keskuksenaan vuonna 849 perustettuBaganin kaupunki, joka sijaitsi lähellä Mandalayta.[24]
Ensimmäisen kerran valtio yhdistyi vuonna 1044Paganin kuningaskunnan johdolla. KuningasAnawrahtan (1044–1077) johdolla burmalaiset valloittivat vuonna 1057Thatonin, ja koko maa yhdistyi. Tuona aikana maahan vakiintuiTheravada-buddhalaisuus ja burmalainen kirjoitusmon-kansalta. Bagan-dynastian valta päättyimongolien valloitukseen ja pääkaupungin hävitykseen vuonna 1287.Shan-hallitsijat täyttivät valtatyhjiön vähäksi aikaa.[10]
Taungoo-dynastia yhdisti Myanmarin jälleen 1500-luvulla.Bayinnaung valloitti kahdesti portugalilaisten palkkasoturien ja tykkien avullathaidenAyutthayan sekä 1569 kokoChao Phraya -joen laakson. Bayinnaungin sodat söivät kuitenkin valtakunnan resursseja, ja se alkoi hänen kuolemansa jälkeen hajota osiin.[25]
ViimeinenKonbaung-dynastia alkoi vuonna 1752 kuningasAlaungpayan noustessa valtaistuimelle. Konbaung-hallitsijat keskittyivät myös sotiin ja valloituksiin. Sotia käytiin moneja,arakanilaisia jasiamilaisia vastaan. Burmalaiset ryöstivät Siamin pääkaupungin Ayutthayan vuonna 1767.[10] Valtakunta laajeni muun muassaAssamiin, brittiläisten hallitsemaan Intiaan. Tämä johti kolmeen tuhoisaan sotaan brittien kanssa neljän kiinalaissodan lisäksi.[10]
Ensimmäinen anglo–burmalainen sota käytiin 1824–1826. Sota päättyi brittien voittoon ja Burman Intiasta valloitettujen alueiden menetykseen. Britit julistivattoisen Burman sodan 1852, jolloin he valloittivat Pegun provinssin ja Rangoonin. Vallankumouksen myötä Myanmarissa valta vaihtuiMindon Minille, joka koetti vahvistaa maan taloutta ja siirsi pääkaupungin Mandalayhin. Brittiläiset syyttivät Mindonin poikaa ja seuraajaaThibaw Miniä tyranniudesta ja liittoutumisesta ranskalaisten kanssa ja julistivat 1885kolmannen Burman sodan, jonka myötä he valloittivat loputkin maasta. Burman kuningaskunnasta tuli seuraavana vuonna Brittiläisen imperiumin siirtomaa.[10]
Brittien alaisuudessa maa kävi läpi valtavan muutoksen. Burmaan luotiin vahva keskushallinto ja talous muuttui omavaraisviljelystä palvelemaan laajamittaista vientiä. Maa irrotettiin Intiasta vuonna 1937 omaksi kruununsiirtomaakseen. Vuoteen 1939 mennessä Burmasta tuli maailman suurin riisinviejä.[10][26]
Toisen maailmansodan aikanajapanilaiset miehittivät Burman 1942. Burmalaiset nationalistit kenraaliAung Sanin johdolla liittoutuivat japanilaisten kanssa ajaakseen britit maasta (Burman taistelu). Burman itsenäisyysarmeija vaihtoi kuitenkin puolia 1945, muuttui Antifasistiseksi kansanvapausarmeijaksi ja liittyi britteihin ja yhdysvaltalaisiin karkottaakseen japanilaiset. Sodan jälkeen burmalaiset vaativat täydellistä itsenäisyyttä, mihin brittihallitus suostui. Maahan laadittiin perustuslaki ja se sai itsenäisyyden 1948.[10][26]
Maa itsenäistyi 1948 nimelläBurman liitto, mutta kansallismieliset kilpailijat murhasivat kansallissankariksi nousseenAung Sanin, kuten suuren osan hänen hallitustaankin jo ennen itsenäistymistä. Japanilaisten aikana hallinnutBa Maw pyysi entistä ulkoministeriäU Nuta maan johtoon.[26]
Vuosina 1948–1962 maa oli sisäisten valtataistelujen halvaannuttama poliittisten ja etnisten ryhmien konfliktien vuoksi. Vuonna 1958 pääministeri U Nu kutsui sotilaat hallitsemaan tilapäisesti tilanteen rauhoittamiseksi. Sotilaat luopuivat vallasta 18 kuukauden kuluttua. Kuitenkin vuonna 1962 kenraaliNe Win johti sotilasvallankaappausta, jolla valtaan nousi ulkomaalaisvihamielinen sotilasjuntta, joka julisti maan sosialistiseksi.[10] Maan nimeksi muutettiin 1974Burman liiton sosialistinen tasavalta. Uusi perustuslaki siirsi vallan armeijalta Ne Winin johtamalle kansankokoukselle.[9][26]
1980-luvun kuluessa entisen vauraan maan talous romahti. Maan pitkäaikaisen hallitsijan Ne Winin ero heinäkuussa 1988 sai sadattuhannetdemokratiaa ja sotilashallituksen välitöntä eroa vaativat ihmisetmielenosoituksiin. Mielenosoitukset alkoivatyliopistoista. Ns. 8-8-88-kansannousu alkoi 8. elokuuta 1988. Hallitus tukahdutti mielenosoitukset väkivaltaisesti ja armeija surmasi tuolloin yli 1000 mielenosoittajaa. Joukkomurhan jälkeen kenraali Aung Sanin tytärAung San Suu Kyi nousi mielenosoittajien ja opposition johtoon.[10]
Armeijan kenraaliSaw Maung syrjäytti siihen asti hallinneen sosialistipuolueen BSPP:n ja muodostijuntan, joka kutsui itseään "Valtion lain ja järjestyksen palauttamisneuvostoksi" (State Law and Order Restoration Council, SLORC), joka tukahdutti mielenosoitukset. Näissä toimissa sai surmansa arviolta 3 000 ja 10 000 opiskelijaa joutui pakenemaan maaseudulle.[10]
Vuonna 1989 sotilashallinto muutti maan nimen Burmasta Myanmariksi ja pääkaupunki Rangoonista tuli Yangon. Kansainvälinen yhteisö on laajalti tuominnut Myanmarin sotilashallinnon ja sen ihmisoikeusloukkaukset, kuten opiskelijamielenosoitusten verinen hajottaminen ja etnisten vähemmistöjenshanien jakarenien pakkomuutot.lähde?
Juntta hallitsi sotatilalain avulla toukokuuhun 1990 asti, jolloin parlamenttivaalit järjestettiin. Suu Kyin johtama Kansallinen demokratialiike (NLD) sai voiton ja 485:stä paikasta 392, vaikka hän oli kotiarestissa. Sotilasjuntta kieltäytyi hyväksymästä tulosta ja hajotti puolueet ja vangitsi aktivisteja.[10] Aung San Suu Kyi sai 1991 Nobelin rauhanpalkinnon omistautumisestaan rauhanomaiselle muutokselle. Hänet vapautettiin kotiarestista vasta 1995.
Vuonna 1992 jo Ne Winin aikana BSPP:n keskuskomitean jäsenenä ja varapuolustusministerinä toiminutThan Shwe korvasiSaw Maungin juntan johdossa ja pääministerinä.[26]
Vuonna 2000 hallitus aloitti neuvottelut Aung San Suu Kyin johtaman opposition kanssa, mikä johti poliittisten vankien vapautukseen. Suu sai lähteä kotoaan toukokuussa 2002, jonka jälkeen hän matkusti ympäri maata, kunnes hänet määrättiin uudelleen arestiin vuoden kuluttua.[10]
Suurimmat mielenilmaukset sitten vuoden 1988 alkoivat elokuussa 2007.[27] Niihin osallistui yli satatuhatta henkeä.[28]
Uusi perustuslaki hyväksyttiin toukokuussa 2008. Äänestystä jouduttiin lykkäämään parilla viikolla, koskatrooppinen sykloni Nargis iski Myanmarin eteläosiin.[29]
Marraskuun 2010 parlamenttivaaleissa sotilasjuntan tukema USDP-puolue sai jopa 80 % parlamenttipaikoista.[30] Parlamentti valitsi USDP-puolueen johtajanThein Seinin presidentiksi, ja hän vannoi virkavalansa 30. maaliskuuta 2011. Samalla maata hallinnut sotilasjuntta lakkautettiin.[31]
Vaalien jälkeen Aung San Suu Kyin johtama NLD-puolue muodosti hallituksen. Vuodesta 2016 lähtien presidentin asema on ollut lähinnä seremoniallinen. Maaliskuusta 2018 lähtien Myanmarin presidentti on ollutU Win Myint, jota edelsi terveyssyistä eronnutU Htin Kyaw. Myanmarin todellinen johtaja on kuitenkin Aung San Suu Kyi, joka on virallisesti hallituksen neuvonantaja. Perustuslain mukaan Aung San Suu Kyi ei voi toimia presidenttinä, koska hänen poikansa ovat toisen maan (Britannian) kansalaisia. Myanmarin hallinnon kovat otteet Rohingya-muslimeja kohtaan on romahduttanut länsimaissa Aung San Suu Kyin maineen ihmisoikeuksien ja demokratian puolustajana.[35]
Noin 140 000 maan 1,1 miljoonasta rohingyasta joutui pakolaisleireille vuoden 2012 levottomuuksien seurauksena. Heiltä on viety kansalaisoikeudet. Vuonna 2015 kymmeniätuhansia pakeni venepakolaisina naapurimaihin.[36]
Syksyllä 2016 rohingyojen kapinaliike hyökkäili raja-asemille. Myanmarin armeija vastasiomalla terrorismin vastaisella puhdistusoperaatiollaan.Armeija kosti sisseille myös hyökkäämällä rohinghya-siviilien kyliin, joita se poltti ja tappoi niissä myös siviilejä. Kymmeniä tuhansia siviilejä pakeni väkivaltaa vuoden 2016 loppupuolella.Joulukuussa 2016 yhteensä 23 maailman näkyvimmistä ihmisoikeusvaikuttajista, joista 13 Nobel-palkinnon voittajia, pyysi YK:n turvallisuusneuvostoa puuttumaan etnisiin puhdistuksiin ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan läntisessä Myanmarissa. Armeijan kerrottiin hyökkäävän siviilien kimppuun Rakhinen osavaltiossa, jonka alueelle on toimittajien ja avustustyöntekijöiden pääsyä rajoitettiin voimakkaasti.[37]Levottomuudet jatkuivat noin vuoden ajan. Rohingyoiden ARSA-sissiliike teki elokuussa 2017 voimakkaan vastahyökkäyksen, joka kohdistui pääosin poliisiasemille, mutta myös buddhalaissiviilehin. Tämän takia hallitus aloitti jättioperaation, jonka tuloksenasatojatuhansia rohingyoita pakeni maasta. Maan armeija tappoi jopa sadoittain siviilejä kerralla. Pitkän viivyttelyn jälkeen Aung San tuomitsi lopulta kaiken maassa käytetyn väkivallan. YK:n turvaneuvosto tuomitsi Myanmarin hallituksen joukkojen käyttämät raa'at otteet rikoksina ihmisyyttä vastaan. Myanmar ja Bangladesh sopivat rohingya-pakolaisten paluusta marraskuussa 2017. Myanmarin hallitus jatkoi rohingyoiden vainoja ainakin vielä vuonna 2019.[38]
Armeija otti vallan 31. tammikuuta 2021. Asevoimat julisti poikkeustilan, vangitsi maan johtajia ja siirsi vallan asevoimien komentajalle, kenraaliMin Aung Hlaingille.[39] Yksipuoliseen vallansiirtoon tyytymätön kansa nosti suuret mielenosoitukset helmikuussa 2021.[40] Sotilashallituksen alaiset poliisi ja armeija pyrkivät tukahduttamaan mielenosoitukset osin myös väkivaltaa käyttäen.[41][42] Vallankaappaus on kiihdyttänyt maan sisällissotaa.[43]
Myanmar oli siirtynyt alkuvuodesta 2011 siviilihallintoon lähes viidenkymmenen vuoden sotilasvallan jälkeen. Myanmarissa otettiinkin 2010-luvulla monia edistysaskeleita sotilasvallasta kansanvaltaiseen järjestelmään.[47] Kansainvälisten tarkkailijoiden mukaanvuoden 2020 vaaleissa kansan tahto toteutui, vaikka monet etniset ja uskonolliset vähemmistöt eivät luottaneetkaan poliittiseen järjestelmään.Kansallinen demokratialiitto sai vaaleissa murskavoiton, mutta vallankaappaus esti uuden parlamentin muodostumisen.[48]
Vallankaappauksen jälkeen Myanmarissa perustettiinparlamenttia edustava komitea (CRPH), joka puolestaan perusti huhtikuussa 2021kansallisen yhtenäisyyden hallituksen (NUG). Sotilasjuntta on määrittänyt CRPH:n, NUG:n ja tämänkansan puolustusvoimat terroristijärjestöiksi.[46][49] Varjohallitus hallitsee isoja alueita Myanmarin keskiosissa, ja se harrastaa siellä sotilasjunttaa vastaansissisotaa ja tekee hyökkäyksiä kaupunkialueille. Sotilasjuntan valtaa haastaa myös monet etniset sotajoukot, jotka taistelivat hallintoa vastaan jo ennen vallankaappausta. Varsinkin länsiosienRakhinen jaChinin sekä koillisenKachinin jaShanin osavaltioissa on voimakasta vastarintaa.[50]
Sotilasjuntta hallitsee Myanmaria tiukassa otteessa, ja se on väkivaltaisesti pyrkinyt tukahduttamaan opposition. Vallankaappauksen ja vuoden 2023 lopun välisenä aikana asevoimat on tappanut lähes 4 300, pidättänyt yli 25 600 ja tuominnut yli 8 400 ihmistä.[46]
Myanmar on jaettu seitsemään osavaltioon ja seitsemään hallinnolliseen alueeseen. Osavaltioilla on lähes autonominen asema, ja useimmat niistä ovat jonkin etnisen vähemmistöryhmän kotiseutuja.[51]
Juna matkallaBaganistaMandalayhin. Junat ovat verrattain hitaita Myanmarissa, tämä 179 kilometrin matka kestää noin kahdeksan tuntia.Riisinviljelyä Myanmarissa vuonna 2006.
Myanmar saavutti 2015alemman keskitulotason, ja maa oli kehittynyt ennen vuoden 2021 vallankaappauksia taloudellisesti.Köyhyysrajan alla eli vuonna 2005 yli 48 prosenttia asukkaista, mutta vuonna 2017 köyhyysrajan alitti enää vajaa 25 prosenttia asukkaista.Maailmanpankin vuoden 2022 simulaation mukaan vallankaappaus kumosi kahdessa vuodessa 2010-luvun kehityksen.[52]
Myanmarintalouskasvu oli 2010-luvulla peräti kuusi prosenttia vuodessa. Kasvu on kuitenkin 2020-luvulla ollut negatiivista tai vain vähäistä. Taustalla on ollut sekä vallankaappaus että sen aiheuttamat levottomuudet että luonnonmullistukset. Konfliktit ovat ajaneet miljoonat ihmisetmaansisäisiksi pakolaisiksi, minkä takia kaupankäynti ja logistiikka ovat vaikeutuneet.Inflaatio jatyöttömyys ovat korkeita eikä tuontitavataa eikä sähköä ole tasaisesti saatavilla.Taifuuni Yagi vaikutti lisäksi syyskuussa 2024 suoraan lähes miljoonaan ihmiseen.[53]
Itsenäistyessään vuonna 1948 Burma oli sodan köyhdyttämä. 1950-luvun lopulla talous alkoi jo näyttää toipumisen merkkejä, kunnes sotilasjuntta kaappasi vallan 1962 ja siirtyi sosialismiinkansallistaen kaupan ja teollisuuden[54]. Talous ei kasvanut, kun hallitus panosti liikaa teollisuuteen maatalouden kustannuksella. Lisäksi ulkomaanavusta kieltäytyminen, sotilasvaltaisen hallituksen kyvyttömyys talouden uudistamiseen, jatkuvat sisäiset levottomuudet ja ulkomaisten sijoitusten vähyys johtivat maan vähittäiseen ajautumiseen köyhyyteen. 1980-luvun lopun talouskriisin jälkeen tehdyt uudistukset vapauttivat jonkin verran taloutta.[10]
Maatalouden parissa työskentelee kaksi kolmasosaa Myanmarin työväestöstä. Viljelyskasveista tärkein onriisi, jota viljellään etenkin Irrawaddyn suistoalueella ja jota riittää myös vientiin. Vuoden 2011 vientimäärä on arvioitu 500 000 tonniksi.[55]
Muista maataloustuotteista voidaan mainitasokeriruoko, pavut, vihannekset, maito, maissi, siipikarja, maapähkinät ja hedelmät.[1]
Kalastus on maatalouden ohella merkittävä elinkeino. Teollisuutta maassa on suhteellisen vähän ja yksityissektori on pieni.[56] Myanmar on maailman suurintiikin tuottaja. Irrawaddyn laaksossa on jonkin verranmaaöljy- jamaakaasuesiintymiä. Myanmarilla on merkittävät 540 miljardinkuutiometrin maakaasuvarat. Kaasun vienti on tärkein talouskasvun lähde. Kaivannaisistatina,antimoni,sinkki,kupari,kivihiili,volframi jalyijy ovat merkittävimmät.[10]Mogokin kaupungin seutu on yksi merkittävimmistärubiinien,safiirien jaspinellien tuottajista.[57] Myanmarin luonto ja historialliset nähtävyydet, kuten lukuisat buddhalaistemppelit, houkuttelevat maahan vuosittain noin 650 000 turistia.[58]
Vuonna 2012 tärkeimmät vientimaat olivat edelleen Thaimaa, Intia ja Kiina, ja eniten virallista tuontia oli Kiinasta ja Thaimaasta. Virallisissa tilastoissa ei näy puutavaran ja huumeiden salakuljetus ulkomaille eikä kulutustavaroiden harmaatuonti naapurimaista.[1]
Myanmarinepävirallinen talous kuuluu maailman suurimpiin.Kansainvälisen työjärjestön vuoden 2020 tilastojen mukaan 81 prosenttia kaikista yrityksistä toimii epävirallisen talouden puolella. Luvussa ei ole mukana laittomat jalokivikaivokset, laiton puukauppa eikä huumekauppa. Laiton toiminta on lisääntynyt vallankaappauksen jälkeen, ja esimerkiksiYK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan toimiston mukaanoopiumin tuotanto saavutti vuonna 2022 yhdeksän vuoden otannan huippulukeman.[59]
Myanmarissa on kaikkiaan 76lentoasemaa, joista 12:lla on yli kolme kilometriä pitkäkiitotie. Suurin niistä onYangonin kansainvälinen lentoasema. Rautateitä on lähes 4 000 kilometriä. Satamakaupungit ovat Moulmein, Yangon ja Sittwe.[1] Ulkomaisten matkailijoiden on käytännössä lähes pakko saapua lentäen, sillä maarajan ylittäjät eivät saa viisumia muualta kuin Kiinan suunnasta saapuessaan, eikä myöskään mereltä tai joelta saapuminen käy.[60]
Maan sisällä jokiliikenne on edelleen vilkasta. Bussit ovat yksityisiä. Maantieliikenne on kulkenut tien oikeata puolta vuodesta 1970 alkaen. Sitä vanhempia autoja samoin kuin käytettyjä japanilaisia autoja on paljon liikenteessä, ja niissä kuljettaja istuu oikealla puolella.[61]
Myanmarissa tehtiin väestönlaskenta 2014. Alustavien tulosten mukaan väkiluku on noin 51,42 miljoonaa, mikä on miljoonia vähemmän kuin aikaisemmat arviot.[2]
Vuonna 2011 eliniänodote oli miehillä 62 ja naisilla 67 vuotta. Yli 15-vuotiaista miehistä 94 prosenttia ja naisista 86 prosenttia oli lukutaitoisia vuonna 2006. 34 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa vuonna 2010.[1]
Väestö on etnisesti hyvin monimuotoista. Suurin ryhmä ovatburmalaiset, jotka puhuvatburman kieltä ja joita on 68 prosenttia väestöstä.Shaneja on 9 prosenttia, ja he puhuvatlaosin jathain kielien sukuisia shain murteita.Karenit muodostavat 7 prosenttia väestöstä ja puhuvat etäisesti burmalle sukua olevaa kieltä. Muita etnisiä ryhmiä ovatrakhinet (4 %),kiinalaiset (3 %),monit (2 %),intialaiset (2 %),[1]padaungit jamokenit. Burman kieltä puhuu noin 25 miljoonaa ihmistä ja sitä kirjoitetaan omalla aakkostollaan.
Vuonna 2007 arvioitiin, ettäHIVin kantajia oli noin 0,7 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 240 000 henkeä.ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 76 000 henkeä, mutta sitä sai vain joka seitsemäs heistä, noin 11 000 henkeä.[62]
Jo maan perustamisesta lähtien sen pääuskonto on olluttheravadabuddhalaisuus, johon kuuluu 89 prosenttia väestöstä. Muut uskonnot ovatkristinusko (baptisteja 3 % jakatolisia 1 %),islam (4 %) ja luonnonuskonnot (1 %).[1]Open Doors -järjestön mukaan Myanmarissa vaikuttaa erityisen vahvasti uskonnollinen nationalismi, jossa buddhalaisuutta korostetaan kansallisena ylpeydenaiheena. Tämä on johtanut muiden uskonnollisten vähemmistöjen heikkoon asemaan ja painostaviin pyrkimyksiin pitää maa täysin buddhalaisena. YK:nkansainvälisen tuomioistuimen mukaanrohingyat ovat joutuneet 2020-luvun vaihteessa "räikeiden ihmisoikeusloukkausten uhreiksi". Kansainvälinen tuomioistuin on määrännyt Myanmarin ryhtymään toimenpiteisiin rohingyalaisten suojelemiseksi kansanmurhalta. Myanmarin hallitus on kiistänyt syytökset kansanmurhasta.[63] Open Doorsin mukaan kristinuskoon kääntyneet kokevat vainoa ja painostusta lähiyhteisöissään. Järjestön mukaan yhteisöt eivät anna resurssejaan, kuten vettä, käännynnäisten käyttöön. Myös kirkkoja vastaan on hyökätty ja uskonnolliset vähemmistöt on jätetty tarkoituksellisesti vaille koronavirusapua.[64][65]
Burmalainen kulttuuri on sekoitus Kiinan, Intian ja Thaimaan vuosisataisia vaikutteita, mikä heijastuu niin kieleen, ruokaan kuin musiikkiin. Taide ja kirjallisuus on perinteisesti hakenut vaikutteensa theravadabuddhalaisuudesta, mutta viime vuosikymmeninä etenkin kaupunkiseuduilla kulttuuri on länsimaalaistunut voimakkaasti. Useat myanmarilaisnaiset ja -miehet pitävät ylläänlongyi-nimistä lannevaatetta.[66]
Arkkitehtuurissa näkyvät sekä buddhalaiset että siirtomaakauden vaikutteet. Temppeli on keskeinen rakennus niin maalaiskylissä kuin kaupungeissakin, se toimii myös uskonnollisena kouluna, tiedonjaon ja urheilutapahtumien keskipisteenä ja sen ympärillä on yleensä pieniä myyntikojuja.[67]
Riisi on ruokavalion perusta muualla paitsi vuoristoalueilla. Päivän pääateriat ovat aamiainen ja ennen pimeäntuloa syötävä illallinen. Ruokaa syödään yleensä sormin. Tee on yleinen juoma. Alkoholia käytetään maallisissa juhlissa.[67]
Burmalainen uusi vuosi,Maha Thingyan, on huhtikuun 16. päivän tienoilla vietettävä 3–4 päivän juhla, jota pidetään vuoden suurimpana juhlana. Se ajoittuu monsuunisateita edeltävälle ajalle. Maha Thingyania juhlitaan rukoilemalla, paastoamalla ja hauskanpidolla. Juhlintaan kuuluu rakennusten ja temppeleiden pesu, samoin kuin veden heittäminen muiden ihmisten päälle. Veden uskotaan puhdistavan sielut ennen alkavaa vuotta.[68][69]
Myanmar on osallistunutolympialaisiin vuodesta1948 lähtien, mutta se ei ole saanut mitaleita.[72] Sillä on ollut eniten olympiakilpailijoitanyrkkeilyssä, jossa Myanmaria on edustanut 17 urheilijaa.[73][74]
Myanmar on ollut Aasiankrikettiliiton jäsen vuodesta 2005 lähtien. Maassa toimii kahdeksan seuraa ja pelaajien määrä on tuplaantunut muutaman viimeisen vuoden aikana. Myanmar oli vuosien 2009–2012 Aasian rankingissa seitsemännellätoista sijalla.[75]
↑Hakulinen, Kerkko & Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 34. (Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet) Helsinki: Kotimaisten kielten keskus (Kotus), 2013. ISBN 978-952-5446-80-7(suomeksi)
↑Maung Aung Myoe: Naypyidaw - The new capital of Myanmar (The Road to Naypyidaw: Making Sense of the Myanmar Government's Decision to Move its Capital) 2006. Asia Research Institute National University of Singapore. (englanniksi)
