Buddy Guy | |
---|---|
![]() Buddy Guy vuonna 2008. | |
Henkilötiedot | |
Koko nimi | George ”Buddy” Guy |
Syntynyt | 30. marraskuuta1936 (ikä 88) Louisiana,Lettsworth,Yhdysvallat |
Kansalaisuus | Yhdysvallat |
Ammatti | muusikko |
Muusikko | |
Tyylilajit | blues ja rock![]() |
Soittimet | Kitara |
Levy-yhtiöt | Cobra Records,Atlantic Records, Charly Records,Chess Records, Delmark ja RCA![]() |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut | |
Infobox OK |
Buddy Guy (oik.George Guy, s.30. heinäkuuta1936LouisiananLettsworthissa) onyhdysvaltalainenblues-kitaristi ja laulaja.
Guy kasvoi Lousianassa. Hän oppi kitaristiksi nuorella iällä ja esiintyi eri yhtyeiden kanssa 1950-luvun alusta alkaen. Guy matkusti Chicagoon vuonna 1957, jossa hän tutustui kaupungin kuuluisiin blues-muusikoihin. Nämä esittelivät Guyn Cobra Record -levy-yhtiön johtajalle, Eli Toscanolle. Cobra Recordsille Guy levytti 1958 kaksiWillie Dixonin tuottamaa singleä. KitaristiOtis Rushin avulla Guy pääsiChess-yhtiön riveihin. Ensimmäiset Chess-singlensä Guy julkaisi vuonna 1960. Nämä olivat ”First Time I Met the Blues” sekä ”Broken Hearted Blues”.
Siinä missä Cobra-singleillä Guy on vielä selvästi velkaa esikuvilleen, oli Guy nyt löytänyt oman persoonallisen tyylinsä, johon kuuluu terävä kitarointi ja voimakkaasti eläytyvä vokaalityöskentely. Live-artistina Guy sai huomiota riehakkaalla lavaesiintymisellään. Tähän hän oli saanut mallia idoliltaanGuitar Slimiltä. Guyn itsensä on puolestaan arveltu tehneen vaikutuksen esimerkiksiJimi Hendrixiin. Jo uran alkuvaiheessa myös brittiläiset blueskitaristit kiinnittivät häneen huomiota.
Usein on esitetty näkemyksiä, että yhtiöpomo Leonard Chess ei antanut Guyn muuttaa tyyliään rockmaisempaan suuntaan, kuten hän olisi halunnut. Joka tapauksessa vuosien 1960–1967 levytykset Chessille muodostavat Guyn tuotannon selkärangan. Tuona ajanjaksona julkaistuihin singleihin kuuluvat esimerkiksi ”Ten Years Ago”, ”Stone Crazy”, ”My Time After Awhile”, ”Leave My Girl Alone” sekä ”No Lie”. Guylle etsittiin blueskitaristin lisäksi toisenlaista roolia, ja sen takia muutama Chess-singleistä on tyyliltään instrumentaali-jazzia tai mahtipontista soulia. Guy työskenteli Chessillä myössessiomuusikkona, joka soittiMuddy Watersin,Howlin' Wolfin,Little Walterin,Sonny Boy Williamsonin jaKoko Taylorin 1960-luvun levytyksillä. Guy oli myös kitaristinaJunior Wellsin kuuluisallaHoodoo Man Blues (1965) -levyllä, joka oli Delmark-yhtiön julkaisema. Chess-sopimuksensa takia hän käytti salanimeä "Friendly Chap".
Jätettyään Chessin vuonna 1967, Guy siirtyiVanguard-yhtiön leipiin. Vanguardille Guy levytti esimerkiksi albumitA Man and the Blues sekäHold That Plane!. Yhteistyö Junior Wellsin kanssa jatkui. He levyttivät kolme albumia vuosina 1969–1972 ja esiintyivät yhdessä pitkin 1970-lukua. Vuodelta 1974 on peräisin heidän live-taltiontinsa,Drinkin' TNT 'n' Smokin' Dynamite.
1980-luvulla Guyn ura oli laskussa eikä omia levyjäkään juuri tehty, mutta vuonna 1991 hän julkaisi Silverstonelle paljon huomiota saaneen albuminDamn Right, I've Got the Blues. Tämän ja sitä seuranneen levyn jälkeen Guy alkoi saada lisää yleisöä ja esiintyi esimerkiksi television talkshow-ohjelmissa. Näin hän onnistui nousemaan muiden blues-kitaristien ihaileman, mutta suuren yleisön unohtaman muusikon asemastaan. Nykyään Guytä luonnehditaan Chicagon valtiaaksi, ja hänellä on kaupungissa myös bluesbaari, josta hänet voi usein löytää istuskelemasta. Monista 1990- ja 2000- luvun levytyksistä poikkeuksellisia ovat olleet akustisetSweet Tea (2001) jaBlues Singer (2003).
Guy on nykyään erittäin arvostettu artisti, esimerkiksiEric Clapton on sanonut pitävänsä häntä suurimpana elossa olevana kitaristina.Stevie Ray Vaughan puolestaan on tehnytcover-versiot lukuisista Guyn kappaleista (kuten "Leave My Girl Alone", "Let Me Love You Baby" ja "Mary Had a Little Lamb").
Hän on myös esiintynytRolling Stonesin elokuvassaShine A Light.
Buddy Guy on esiintynyt Suomessa useita kertoja, muun muassa 2.9.1970 Helsingin Olympiastadionilla Rolling Stonesien lämmittelijänä Junior Wells Bandin kanssa.[1]