Bruttokansantuote (lyh.BKT taibkt[1]) onkansantalouden vuoden kuluessa tuottamien lopputuotteiden rahamääräinen summa.[2]
Koska BKT on maan tai alueen tulonmuodostuksen mitta, sitä käytetään usein maan tai alueen taloudellisen suorituskyvyn mittana. BKT onkansantalouden tilinpidon keskeinen käsite,[3] koska se kuvaa hyvin taloudellisen toiminnan laajuutta ja siinä tapahtuvia muutoksia. BKT:n muutoksen avulla voidaan tunnistaatalouden kasvutahti, taloudellinentaantuma ja taloudellinenlama. BKT-luvusta ilmoitetaan usein myös asukaskohtainen per capita -luku, joka pyrkii helpottamaan maiden välisen suorituskyvyn vertailua.
William Petty keksi bruttokansantuotteen käsitteen verotaakan laskemiseksi jolla maanomistajia verotettiin hänen mukaan epäoikeudenmukaisestiHollannin ja Englannin välisen sodan aikana vuosina 1652–1674.[4][5]
Simon Kuznets kehitti ensimmäisenä nykyaikaisen BKT:n käsitteen vuonna 1934Yhdysvaltain kongressille annetussa raportissa, jossa hän muuan muassa varoitti BKT:n käyttämistä hyvinvoinnin mittana[6].Bretton Woodsin konferenssin jälkeen vuonna 1944 bruttokansantuotteesta tuli merkkittävä mittari maan talouden mittaamiseen.[7]
On olemassa kolme menetelmää laskea bruttokansantuote:[8]
Institutionaalisten sektoreiden tai eri toimialojenbruttoarvonlisäysten summana, johon lisätään tuoteverot ja josta vähennetään tuotetukipalkkiot.[8] Yrityksenarvonlisä on yrityksen myynnin arvo miinus muilta ostettujen ja omassa tuotannossa käytettyjen raaka-aineiden japuolivalmisteiden arvo, eli myynnin ja välituotteiden arvon erotus.[9]
Kotimaisten institutionaalisten yksiköiden tavaroiden ja palveluiden loppukäytön summana, johon lasketaan kulutus, pääoman bruttomuodostus ja vienti, ja vähennetään tuonti.[8]
Tulojen summana, johon lasketaan palkansaajakorvaukset, tuotanto- ja tuontiverot, ja vähennetään tukipalkkiot, bruttotoimintaylijäämä ja sekatulo.[8]
Bruttokansantuotteeseen lasketaan mukaan vainlopputuotteet, elihyödykkeet, jotka ostaja käyttää heti tarkastelujakson aikana kulutukseen taiinvestointeihin. Bruttokansantuotteeseen ei lasketavälituotteita, jotka on käytetty tarkasteluajanjakson aikana toisen hyödykkeen valmistamiseen. Esimerkiksi leivästä lasketaan mukaan vain leivän hinta, mutta ei siihen käytettyjen jauhojen hintaa, sillä silloin jauhot laskettaisiin mukaan kaksi kertaa.[9]
Bruttokansantuotteeseen lasketun tuotteen arvo määrätään senmarkkinahinnan avulla. Kunkin bruttokansantuote-erän arvo on erän määrä kertaa yksikköhinta, ja maan koko bruttokansantuote on näiden osaerien summa. Silloin kun hyödykkeellä ei ole hintaa, se arvioidaan bruttokansantuotteessa tuotantokustannustensa mukaan. Tällaisia hyödykkeitä ovat esimerkiksi julkinenterveydenhoito jakoulutus sekä yksityinenhyväntekeväisyystyö ja muu voittoa tuottamaton toiminta.[9]
Bruttokansantuotteeseen ei lasketa palkattomankotityön arvoa, tai muun sellaisen palkattomanvapaaehtoistyön arvoa, joka ei sisälly tavaroiden tai tuotteiden hintaan. Luonnon ilmaishyödykkeiden, kuten ilman, veden ja maan, käytön tuottamaa arvoa ei lasketa BKT:hen, kuten ei myöskään sen laatuista luonnonvarojen kasvua, johon ei liity työtä.[3] Bruttokansantuotteeseen ei lasketa myöskään kiinteän pääoman poistoja, jotka johtuvat sen kulumisesta käytössä. Kun poistot vähennetään, on kyseessänettokansantuote.[9]
Jotta BKT:tä voidaan käyttää aidon taloudellisen toiminnan kehityksen mittarina, eliminoidaan hintojen muutoksen, kuteninflaation, vaikutus BKT:hen käyttämällä kiinnekohtana valittua perusvuotta, jonka hintatasoon muiden vuosien BKT muutetaan.[10]
Bruttokansantuotteeseen sisältyvät sekätavaroiden ettäpalveluiden tuotanto.Sosialistisissa maissa siihen sisältyi vain tavaratuotanto.Marxilaisessa tarkastelussa vain tavaroilla oli arvo, joka saattoi lisääntyä ihmistyön perusteella. Palvelusektorin tuottama arvonlisäys oli epämarxilainen arvonlisäyksen lähde. Kapitalististen maiden tapa sisällyttää palvelut bruttokansantuotteeseen vaikeutti sen laskemista, kuinka suuri osuustyöläisten tuottamasta tavaroiden arvonlisäyksestä jäi heille itselleen ja kuinka suuren osuudenkapitalistit pidättivät itselleen niin sanottunalisäarvona.[11]
BKT:n ajatellaan usein olevan arvovapaa ja kertovan siitä, mihin kansantalous pystyy, mutta ei sitä, mitä pitäisi tehdä. BKT:n kanssa kilpailevat mittarit määrittelevät hyvinvoinnin tarkoittamaan asioita, joita määrittelijät ideologisesti tai erilaisiin tutkimuksiin perustuen pitävät yhteiskunnan tai ihmisten hyvinvoinnin kannalta tärkeinä. Näiden BKT:lle vaihtoehdoiksi esitettyjen kansantalouden mittareiden on joskus väitetty olevan BKT:ta helpommin alttiina poliittiselle manipulaatiolle.[12]
_per_capita_in_2022.svg)
