Brutalismi elibetonibrutalismi onmodernistisenarkkitehtuurin suuntaus, joka kehittyi 1950-luvulla reaktiona hillitylle modernismille.[1] Suuntausta kutsutaan joskus myös uusbrutalismiksi. Brutalismi suosi rakennusten selkeän konstruktiivista hahmotusta ja viimeistelemättömiä materiaalipintoja.[2] Käsite syntyi alun perin Englannissa.[3] Suuntaus kukoisti 1950–1970-luvuilla.
Nimen pohjalla on karkeaa tarkoittava sana brutaali. Puhdaslinjainen muotokieli ja viimeistelemättömät betonipinnat ovat tyypillisiä brutalismia edustaville rakennuksille. Betonirakenteet ovat pelkistettyjä eikä raakabetonipinnoille ole tehty silottavaa käsittelyä. Seinäpinnoissa ja julkisivuissa näkyvät valumuottien jäljet ja pinta jätetään maalaamattomaksi.[4]
Kansainvälisesti maineikas tyylin edustaja onLe Corbusier, joka myös käytti termiäbrutalismi ensimmäisenä 1950-luvulla.[4]
Suomessa arkkitehtiViljo Revell on mainittu betonibrutalismin edustajaksi.[4] Vuosina 1958–1961 hän suunnitteli betonisenVatialan siunauskappelin,[5] jonka parabolisen holvikaaren muotoon rakennetun kirkkosalin seinät käsiteltiin ruiskubetonilla. Revellin yhdessäHeikki Castrénin kanssa suunnittelema Helsingin Kaivokadulla sijaitseva City Center eliMakkaratalo valmistui 1967. Rakennuksessa oli Keskuskadun puolella isot betoniset ajorampit, joita pitkin ajettiin autolla betonisen parvekekaiteen eli ”makkaran” taakse parkkitasanteelle.[4]
Merkittäviin suomalaisen brutalismin edustajiin kuuluu myösEspoossa sijaitsevaTeknologföreningenin osakuntatalo Urdsgjallar, jonka suunnitteliKurt Moberg. Rakennus valmistui vuonna 1966,[10] mutta sen purkamista alettiin valmistella vuonna 2020, koska uuden talon rakentaminen tulisi halvemmaksi kuin huonokuntoisen rakennuksen saneeraus.[11]
↑Lindqvist, Mikko & Sirén-Valanta, Susanna: ArkkitehtuurisanastoVirtuaalinen arkkitehtuurikävely. 16.10.2000. Helsingin yliopiston avoin yliopisto/Tutkimus- ja koulutuskeskus Palmenia. Viitattu 11.02.2018.
↑Valkeapää, Leena (toim.): Taidehistorian sanasto (PDF) 1997. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 10.1.2018.
↑abcdStandertskjöld, Elina: Arkkitehtuurimme vuosikymmenet 1960–1980, s. 20. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo & Rakennustietosäätiö RTS, 2011. ISBN 978-951-682-981-7
b.jpg)
