Abraham ”Bram” Stoker (8. marraskuuta1847Clontarf,Irlanti –20. huhtikuuta1912Lontoo,Englanti) oliirlantilaissyntyinenkirjailija, joka tunnetaan klassisen kauhuromaaninDraculan kirjoittajana.[1]
Stoker syntyi Clontarfissa Irlannissa, rannikkokylässä lähelläDublinia. Hänen vanhempansa olivat Abraham Stoker (1799–1876) ja Charlotte Mathilda Blake Thornley (1818–1901), ja hän syntyi heidän seitsemästä lapsesta kolmantena. Lapsena hän oli sairaalloinen. Aloittaessaan kuusitoistavuotiaana DublinissaTrinity Collegessa hänestä tuli urheilija ja jalkapallotähti. Stoker opiskeli aluksimatematiikkaa mutta liittyi myös filosofiseen seuraan ja nousi sen puheenjohtajaksi. NähtyäänHenry Irvingin esityksen hän innostui myös näyttelemisestä.[2]
Isänsä Abrahamin jalanjäljissä Stokerista tuli virkamies 1870. Seuraavana vuonna hän kirjoitti ensimmäiset teatteriarvostelunsa. Vuoteen 1878 hän jatkoi novellien ja arvostelujen kirjoittamista, kunnes Irving nimitti hänet Lontoon Lyceum-teatterin talousvastaavaksi. Samana vuonna Stoker avioitui Florence Balcomben kanssa, jota myösOscar Wilde tavoitteli. Lontoon seurapiireissä hän tutustui muun muassaJames McNeill Whistleriin jaArthur Conan Doyleen.[2]
Irvingin kiertuejärjestäjänä Stoker matkusti useita kertojaYhdysvaltoihin jaKanadaan. Yhdysvalloissa Stoker tapasi muun muassaWalt Whitmanin.[2]
Stoker kirjoitti useita lehdissä julkaistuja novelleja, mutta maineensa hän saavutti romaanillaDracula, josta on tullut mittakeppi, johon kaikkia myöhempiä vampyyritarinoita verrataan. Romaani ilmestyi vuonna 1897, ja se menestyi heti. Vuonna 1914 postuumisti ilmestynytDraculan vieras on mahdollisesti jaksoDraculan varhaisesta versiosta.[3]
Bram Stoker kuoli vuonna 1912 Lontoossa.
KokoelmaDraculan vieras ja muita kertomuksia sisältää muutakin kuin kauhukirjallisuutta. Ajan romanttista kirjallisuutta lähenevät sen tarinat ”Kasvavan kullan salaisuus” ja raamatullisista kuvista sävyjä saava ”Abel Behennan paluu”. ”Rottien hautajaiset” ei sisällä yliluonnollisia aineksia, mutta se on luonteeltaan kuitenkin kauhua. Yksi tarinan ”Squaw” hahmoista on yhdysvaltalainen turisti, jonka uhkarohkeus koituu kohtalokkaaksi.[3]
Stokerin muihin romaaneihin kuuluvatThe Snake’s Pass (1890),The Jewel of Seven Stars (1903) jaThe Lair of the White Worm (1911).
Irlannin kansalliskirjaston Stoker-arkistosta on löytynyt Stokerin 1890 kirjoittamaGibbet Hill. Teksti julkaistaan kuvitettuna kirjan muodossa ja varustettuna kommentaarilla.[4] Tarina ilmestyi alkujaan 1891Dublin Daily Expressin liitteessä.[5]
Stokerin jättämästä jäljestä kertoo muun muassa se, että saksalainenF. W. Murnau ohjasi jo vuonna 1922 Draculasta elokuvan. Oikeuksien puutteen vuoksi elokuvan nimeksi tuli kuitenkinNosferatu ja päähenkilöksi kreivi Orlok. Stokerin leskiFlorence Stoker nosti tekijänoikeusrikkomuksesta oikeusjutun, jonka päätteeksi elokuvan kopiot määrättiin tuhottaviksi. Lukuisia kopioita oli jo ehditty levittää maailmalle. Kokonainen kopio alkuperäisestä elokuvasta löytyi kuitenkin vasta 2000-luvulla.Nosferatusta on sittemmin tullut kauhuelokuvan merkittävimpiä klassikkoja.
Stokerin mukaan on nimettyBram Stoker -palkinto, joka myönnettiin ensi kerran vuonna 1988.[6]
- Haudantakaisia, toim. Markku Sadelehto ; suom. Osmo Saarinen, sisältää Bram Stokerin kertomuksen. Jalava, 1994
- Kammoittava kreivi: (dracula), suom. Risto Kalliomaa. Nide, 1952.
- Seitsentähtinen jalokivi. Kaleva (Mich.) : Suom.-amer. kustannusyhtiö, 1904.
- Squaw: kuunnelma Bram Stokerin novellista, Yleisradiolle suom. ja dramatisoinut Pekka Markkula. Yleisradio, 1985.
- Dracula. (Dracula, 1897.) Lyhentämättömästä alkuperäisteoksesta suomentanut ja huomautuksilla varustanut Jarkko Laine (1. painos 1977) Helsingissä: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21605-6
- Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia. Suomentanut Inkeri Koskinen. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-5782-1
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
