Botswanan tasavalta eliBotswana on noin 2,3 miljoonan asukkaansisämaavaltio eteläisessäAfrikassa. Sen naapurit ovatNamibia lännessä,Sambia pohjoisessa,Zimbabwe idässä jaEtelä-Afrikka etelässä.[2] Botswana on afrikkalaisittain suhteellisen hyvinvoiva maa, eikä siellä ole köyhyyttä, rikollisuutta ja nälkää samassa mitassa kuin monissa muissa saman maanosan maissa. Botswana oli itsenäistyessään kolmenrotusyrjintää harjoittavan maan,Rhodesian sekäEtelä-Afrikan ja sen hallinnoimanLounais-Afrikan välissä, mutta näistä poiketen Botswanassa on harjoitettu yleiseen ja yhtäläiseenäänioikeuteen perustuvaa demokratiaa yhtäjaksoisesti mantereellaan pisimpään. Toisaalta maassa aiheuttaa afrikkalaisittainkin erityisen suuren ongelmanAIDS, jonka myötä eliniänodote on paljon alhaisempi kuin luulisi maan tasaisen tilanteen perusteella.[5] Talouskasvun perustana ovattimantit ja muutkaivannaiset.[6]
Valtiomuoto on presidenttijohtoinen puhdas parlamentarismi: presidentti johtaa sekä maata että hallitusta, eikä pääministeriä ole, mutta presidentti ministereineen tarvitsee parlamentin tuen. Presidentin valitsee parlamentti keskuudestaan.
Botswana on kooltaan 1 100 kilometriä pohjoisesta etelään ja 960 kilometriä idästä länteen.[7] Sen rajanaapurit lännessä ja pohjoisessa ovatNamibia, koillisessaSambia jaZimbabwe sekä etelässä ja kaakossaEtelä-Afrikka.Kansainvälinen tuomioistuin määritteliCuandojoessa kulkevan osuuden Namibian-vastaisesta rajasta.[8]
Botswana on pitkälti loivasti kumpuilevaa tasankoa, joka kohoaa kohti naapurimaiden ylänköalueita. Korkein kohta on 1 490 metriä, ja se sijaitsee maan kaakkoisosassa.[8]Kalaharin autiomaa peittää lähes 85 prosenttia Botswanan pinta-alasta. Autiomaan pohjoispuolella onOkavangojoen suistoalue[7] ja itäpuolellaMakgadikgadin suolatasanko, joka on maailman laajimpia.[9] Idässä taas onomurambojen peittämääylänköä, joka kohoaa 1 200 metriin ennen Limpopon laaksoa, joka puolestaan laskee vähitellen 900 metristä 500 metriin merenpinnan yläpuolelle.[10]
Botswanan pohjoisosassa on noin 10 000 neliökilometrin laajuinenOkavangon suisto. Suurin osa sinne saapuvasta vedestä haihtuu, mutta osa vedestä jatkaaBotetijokea pitkin Makgadikgadiin, jonne asti sitä pääsee toisinaan. Etelässä Botswanan rajajokina virtaavatOranjen sivujokiMolopo sekäLimpopo ja sen sivujoetNotwane,Marico jaShashe.[8]
Botswanan ilmasto on puolikuiva. Ilmastossa voi erotella kaksi pääkautta. Kuuma kesä kestää lokakuusta maaliskuuhun, ja vähäiset sateet ajoittuvat kesäpuolelle vuotta, yleensä marraskuun ja maaliskuun välille. Tämän kauden alkupuoliskolla iltapäivähelteet ovat kovat, mutta sateita odottavat puiden lehdet puhkeavat samanaikaisesti antaen tarpeellisen varjon. Talvi alkaa toukokuussa, kun ruoho on vielä vihreää. Yöt alkavat kylmetä ja päivät ovat raikkaita ja aurinkoisia. Etelässä ja lännessä on yleisesti ottaen kuivempaa kuin pohjoisessa ja idässä. Oheinen Francistownin ilmastotaulukko kuvaa maan kosteampaa pohjois- ja itäosaa. Lännessä sademäärä jää noin puoleen tästä.[12]
Yli 17 prosenttia Botswanan pinta-alasta on rauhoitettu kansallispuistoiksi ja muiksi suojelualueiksi. Varsinaisia kansallispuistoja on neljä:Choben kansallispuisto,Makgadikgadijärvi,Nxai Panin kansallispuisto jaKgalagadin kansallispuisto, joka jatkuu yhtenäisenä myös Etelä-Afrikan puolelle.[18] Kolme ensin mainittua sijaitsevat maan pohjois- ja koillisosassa, Kgalagadi sen lounaisnurkassa. Aivan Botswanan keskellä on Central Kalahari Game Reserve.[19]
Botswanassa on ollut asutusta jo tuhansia vuosia, ja varhaisimmat asukkaat lienevätkhoisankieliä puhuviensanien jakhoiden esivanhempia.[20]Tsodilosta on löytynyt todisteita yhtäjaksoisesta asutuksesta vuodesta 17 000 eaa. vuoteen 1650 jaa.[21] Khoit alkoivatpaimentaa karjaa viimeistään toisella vuosisadalla eaa. ja alkoivat levittäytyä Botswanan pohjoisosista etelään.Bantukielten puhujia oli 700-luvulle jaa. mennessä asettunut Botswanan itäosiin. He kasvattivat karjaa, viljelivät muun muassadurraa ja osasivat valmistaa rautatyökaluja.[20]
Nykyisen Botswanan merkittävin etninen ryhmittymä ontswanat. Heidän isovanhempansa asettuivat 1000- ja 1100-luvuillaVaaljoen tasangoille nykyiseenEtelä-Afrikkaan, mistä heidän asuinalueensa ulottui myös Botswanan eteläosiin.Zulujen aggressiosta käynnistyi 1820-luvulla eteläisessä Afrikassamfecane-nimellä tunnettu kansainvaellus. Zuluja paenneet ndebelet puolestaan hyökkäsivätTransvaalissa tswanojen jasothojen kyliin. Monet tswanat pakenivatKalaharin karuille alueille. Ndebelien jatkettua pohjoiseenZimbabwen alueelle tswanat asuttivat uudestaanLimpopon varren hedelmälliset maat.Mfecanen jälkeen tswanat jakautuivat kahdeksaan klaaniin.[20]
Buurit alkoivat 1840-luvun puolivälissä hyökkäilläLimpopon pohjoispuolelle ajaakseen tswanat pois alueelta. Tswanat pyysivät apua briteiltä, mutta buurien hyökkäykset jatkuivat yli 40 vuotta. Lopulta vuonna 1885 britit vastasivatKwena-klaaninSetshele I:n jaNgwato-klaaninKhaman kutsuun ja alkoivat suojata tswanoja buureilta. Yhteistyösopimuksen nojalla britit julistivat koko nykyisen BotswananBetšuanamaan protektoraatiksi.[20][6]
Britit eivät erityisesti pyrkineet kehittämään Betšuanamaata. Se takasi kuitenkin tärkeän liikenneyhteyden Zimbabwen kaivoksilta Etelä-Afrikan satamiin. Betšuanamaan talous perustui pitkältiomavaraisviljelyyn, ja monet nuoret miehet lähtivät halvaksi työvoimaksi Etelä-Afrikan kaivoksille.[20]
Monet botswanalaisten klaanijohtajien ja muiden eliitin edustajien pojat menivät opiskelemaan Britanniaan. Ngwato-klaaninSeretse Khama matkusti myös Britanniaan, missä hän nai vuonna 1948 valkoisen englantilaisenRuth Williamsin. Britit kielsivät Khamaa palaamasta Botswanaan rauhoitellakseen Etelä-Afrikan tuoretta valkoistaapartheid-hallintoa. Khama sai palata vasta 1956 luovuttuaan Ngwaton päällikkyydestä. Hän kuitenkin perustiBetšuanamaan demokraattipuolueen BPD:n ja alkoi ajaa siirtomaahallinnon korvaamista.[20]
Britit kääntyivät vuonna 1964 poliittisen muutoksen puolelle. Uutta pääkaupunkiaGaboronea alettiin rakentaa, ja Betšuanamaa sai itsehallinnon 1965. Se itsenäistyi Botswanana vuonna 1966 presidenttinään Seretse Khama. Maa oli alkuun täysin riippuvainen Britannian tuesta, mutta taloudellinen kehitys alkoi, kunOrapasta lyötyitimantteja 1967–1971.[21]
Botswana alkoi 1970-luvulla toimia aktiivisesti myös aluepolitiikassa, sillä se muodosti vuonna 1974Sambian jaTansanian kanssa etulinjavaltioiden liittouman, jonka tarkoituksena oli edistää enemmistöhallintoa Zimbabween, Etelä-Afrikkaan jaNamibiaan. Liittoumaan tuli myöhemmin mukaan myösMosambik jaAngola, ja vuonna 1980 perustettiin valtioiden ympärilleEteläisen Afrikan alueellinen yhteistyöjärjestö SADCC ajamaan alueen valtioiden kehitystä.[21] Khama ja tämän seuraajaQuett Masire pyrkivät pitämään kuitenkin Etelä-Afrikkaan puolueettoman suhteen, sillä Botswanan viennistä suurin osa kulki maan satamien kautta.[20]
Botswanan talous kasvoi 1970- ja 1980-luvuilla nopeasti, ja maasta löydettiin useita uusia timanttiesiintymiä.[21] Botswanasta kehittyikin maailman suurin korutimanttien kaivaja,[20] ja senbruttokansantuote on satakertaistunut 50 vuodessa 1960-luvun puolivälin jälkeen.[22] Kaivannaisvaroja on kuitenkin käytetty myös perusinfrastruktuuriin ja yhteiskunnan palvelujen kehittämiseen. Talouskasvu on hidastunut 1990-luvulla, ja samalla maa ajautui vakavaanAIDS-epidemiaan.[21] Vuonna 2003 lähes 40 prosenttia botswanalaisista kantoiHI-virusta.[20] Sen hoitamiseksi Botswanasta tuli 2000-luvun alussa ensimmäinen Afrikan maa, joka takasi kaikille kansalaisilleenantiretroviraalilääkityksen.[21]
Masire vetäytyi virasta vuonna 1998 ja jätti tehtävän puolestaan varapresidentilleenFestus Mogaelle. Mogae valittiin uudestaan vuoden 1999 presidentinvaaleissa. Mogae vetäytyi vuonna 2008, ja seuraajaksi tuli Seretsen poikaIan Khama.[23] Kenraali Ian Khama sai jatkokoulutuksensa Englannissa valkoihoisen englantilaisen äitinsä perintönä. 1. huhtikuuta 2018 Khama luopui presidentin tehtävästä, ja uudeksi presidentiksi nousi varapresidenttiMokgweetsi Masisi. Itsenäisen Botswanan viides presidentti Mokgweetsi Masisi edustaa Botswanan demokraattista puoluetta (BDP) kaikkien edeltäjiensä tavoin. BDP on myös voittanut enemmistön parlamenttiin maan kaikissa itsenäistymisen jälkeen pidetyissä vaaleissa.[24]
Botswanalaiset ja amerikkalaiset sotilasinsinöörit parantavat tietä.
Botswana on ollut itsenäistymisestään asti tasavaltainenmonipuoluedemokratia.Presidentillä on vahva asema ja hän johtaa hallitusta ja nimittää itse varapresidenttinsä. Hän voi myös pidentää parlamentin kautta tai hajottaa sen. Presidentti valitaan parlamentissa välillisillä vaaleilla viiden vuoden kaudeksi, korkeintaan kahdeksi kaudeksi.[25][26] Marraskuussa 2024 presidentiksi valittiin oppositiopuolueen ehdokasDuma Boko.[27]
Botswanan kansalliskokous onyksikamarinen, ja siinä 65 edustajaa. Niistä 57 valitaan suorilla vaaleilla ja presidentti nimittää kuusi edustajaa. Lisäksi presidentillä ja hallituksen oikeudellisella neuvonantajalla on paikka virkojensa puolesta. Parlamentilla on myös heimopäällikköjen neuvoa-antava elinNtlo ya Dikgosi, jossa on 33-35 jäsentä.[26][28] Siinä on mukana kahdeksan heimopäällikköä ja seitsemän vaihtuvaa jäsentä, joista on neljä vaaleilla valittuja alipäälliköitä ja kolme 12 muun jäsenen valitsemaa jäsentä.[2]
Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Botswana on yksi neljästä Afrikan vapaasta maasta. Vaikka Botswanaa pidetään yhtenä Afrikan vakaimmista demokratioista, sitä on hallinnut yksi puolue itsenäistymisestä lähtien.Median vapaus on edelleen uhattuna. Alkuperäiskansasan-kansa, samoin kuinsiirtolaiset,pakolaiset jaLGBT+-ihmiset, joutuvat syrjinnän kohteeksi.[26]
Botswanan alueellinen jako (2023): alueet, alapiirit ja aluehallinnollisesti itsenäiset kaupungit(englanniksi).
Botswana jakautuu kymmeneen aluehallinnollisesti itsenäiseen alueeseen (district), kahteen suurempaan kaupunkiin (city) ja viiteen muuhun kaupunkiin (town).[32][33] Useat hallinnolliset alueet on jaettu edelleen osiin (subdistricts).
Kaupungeista Orapa listataan Botswanan väestönlaskennoissa (2011 ja 2022) aluehallinnollisesti itsenäisenä yksikkönä, mutta esimerkiksi aluehallinnosta vastaavan ministeriön verkkosivu ja CIA:n World Facbook (2024) eivät esitä samaa.
Botswana oli vielä itsenäistyessään 1967 maailman köyhimpiä valtioita, mutta 1970-luvulla tehdyn timanttilöydöksen jälkeen sen talous on kasvanut nopeasti.Bruttokansantuote kasvoi vuosien 1977 ja 1987 välillä keskimäärin 12 prosenttia vuodessa.[34]Maailmanpankin mukaan Botswanasta tuli vuonna 1986keskitulotason maa ja vuonna 2005 ylemmän keskitulotason maa.[35] Kasvu on 2000-luvulla hidastunut, ja esimerkiksi timanttien kysyntä romahtimaailmanlaajuisen taantuman takia, minkä seurauksena vuonna 2009 Botswanan talous pieneni 5,4 prosenttia. Sen jälkeen talous on jälleen kasvanut, kunneskoronapandemia aiheutti toisen laskuvuoden.[34] YK:n kehitysohjelma UNDP:n laskemallainhimillisen kehityksen indeksillä (Human Development Index, HDI) mitattuna Botswana on sijalla 125 yhteensä 185 arvioidusta maasta.[36]
Botswanan talous perustuu hyvin voimakkaasti timanttikaivosten ympärille. Talouteen liittyy siksi hyvin voimakkaita epävarmuustekijöitä, eikä maan taloutta ole tarpeeksi tehokkaasti pyritty monipuolistamaan.[37] Timantteja kaivetaan muun muassaMakgadikgadin suolatasangon eteläpuolelta maailman suurimpiin kuuluvissaOrapan jaLetlhakanen timanttikaivoksista.[38] Botswana on maailman toiseksi suurin timanttien tuottaja. Lisäksi sillä arvioidaan olevan Afrikan suurimmathiilivarannot. Maasta kaivetaan myösuraania,kuparia jaliuskekaasua.[4]
Varsinkin maaseudulla maatalous on keskeisin ala, ja sen bruttokansantuotteesta 80 prosenttia syntyy karjankasvatuksesta. Botswanassa on karjaa lähes yhtä paljon kuin ihmisiä. Maataloutta yleisesti vaikeuttaa viljelykelpoisen maan vähyys, epäsäännölliset sateet jaeroosio. Tärkeimmät viljakasvit ovatdurra,maissi jahirssi. Valmistusteollisuuden tärkeimmät alat ovat timanttien jalostus sekä ruoka- ja tekstiiliteollisuus. Palveluala tuottaa noin 65 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja kasvavia aloja ovatmatkailu ja liikenne.[4] Turismi keskittyy ohjattuihin, usein varsin hintaviin safareihin.[39]
Botswanan taloutta hidastavat köyhyys,työttömyys, epätasa-arvo ja HIV/AIDS-epidemia.[41] Botswana on taloudellisesti yksi maailmanepätasa-arvoisimmista maista, ja sengini-kerroin oli vuonna 2015 yli 53 prosenttia. Vielä 2010 se oli ollut 60,5 prosenttia. Lisäksi esimerkiksi valtiolla on vaikeuksia luoda työpaikkoja, ja vuonna 2021 työttömyysaste oli 26 prosenttia.[42] Nuorisotyöttömyys on erityisen hankalaa.[43]
Vaikka maa on harvaan asuttu, sen liikenneyhteydet ovat kohtuulliset. Päällystetty maantie yhdistää kaikki suurimmat kaupungit ja provinssien pääkaupungit.Trans-Kalahari Highway -niminen valtatie tarjoaa yhteyden NamibianWalvis Bayhin ja Etelä-AfrikanGautengin provinssiin.[30] Vuonna 2023 Botswanassa oli noin 609 000 maassa rekisteröityä tieliikenneajoneuvoa, eli 258,7 tuhatta ihmistä kohden. Maantieliikenne arvioitiin ylivoimaisesti merkittävimmäksi liikenteen osa-alueeksi kansantaloudellisesti; sen osuus BKT:stä oli noin 1,9 prosenttia (2023).[44]
Kansallinen rautatieyhtiöBotswana Railways ylläpitää 888 kilometrin pituista rautatieverkkoa. Päärata on 640 kilometriä pitkä, se alkaaZimbabwen puolelta ja kulkee BotswanassaFrancistownin jaGaboronen kauttaEtelä-Afrikan rajalle. Lisäksi on olemassa kaksi sivurataa. Rataverkko on suunniteltu lähinnä tavaraliikennettä varten, ja siinä kulkee ennen kaikkea kaivosteollisuuden tuotteita. Keväällä 2009 Botswana Railways ilmoitti keskeyttävänsä matkustajaliikenteen toistaiseksi.[45]
Botswanan vuoden 2022 väestönlaskennan mukaan maan väkiluku on 2 346 179. Vuoden 2011 väestönlaskennassa asukkaita oli ollut 2 024 904.Väestönkasvu oli vuosien 2011 ja 2022 välillä ollut 1,4 prosenttia. Väestö on siis edelleen kasvussa, mutta kasvu on selvästi hidastunut, sillä vielä vuonna 2011 kasvuksi arvioitiin 1,9 prosenttia. Vuonna 1981 kasvu oli ollut 4,6 prosenttia ja vuonna 1991 3,5 prosenttia.[1]
Botswanan väestöstä noin kaksi kolmasosaa ontswanoja, joiden äidinkieli ja maan virallinen kieli ontswana. Muita afrikkalaisperäisiä etnisiä ryhmiä ovatkalangat,ndebelet,hererot jasanit. Botswanassa asuu myös jonkin verran valkoisia eurooppalaisia.Afrikaanerien osuus on 1,3 prosenttia.[50] Vuoden 2017 kyselytutkimuksen mukaan 76,6 prosenttia botswanalaisista puhui äidinkielenään tswanaa.Kalangan osuus oli 6,2 prosenttia,kgalagadin 3,7 prosenttia jaenglannin 3,1 prosenttia. Samana vuonnakristittyjen osuus kansasta oli 86,7 prosenttia. 10,2 prosenttia oli uskonnottomia, ja 2,2 prosenttia ilmoitti harjoittavansa paikallistabadimoa. Maassa on myös pienetmuslimi-,hindu- jabahai-yhteisöt.[51]
Vuonna 2007 lukutaitoisten osuus 15 vuotta täyttäneistä oli 83 prosenttia.[36]
Botswananimeväiskuolleisuus oli vuonna 2017 noin 38 kuollutta tuhatta synnytystä kohden. Vielä vuonna 2006 luku oli 48 kuollutta. Samalla ajanjaksollaelinajanodote nousi 54 vuodesta 66,2 vuoteen. Parantuneiden tilastolukujen arvioidaan johtuvan talouden kehittymisestä, terveydenhoidon parantuneesta saatavuudesta ja AIDS-kuolemien vähenemisestä.[51] Botswana on kuitenkin yksi pahiten HIV-epidemiasta kärsineitä maita, ja vuoden 2019 arvion mukaan 20,7 prosenttia asukkaista kantaa virusta.[52] Maa on pystynyt kuitenkin taistelemaan epidemiaa vastaan, ja se tarjoaa kaikille HIV-potilailleantiretroviraalilääkitystä. Vuonna 2020 potilaista 89 prosenttia sai lääkitystä ja vain 1,9 prosenttia odottavista äideistä tartutti viruksen lapseensa.[43]
Botswanalaisessa kulttuurissa yhdistyvät sekä paikalliset tswana- että englantilaiset vaikutteet. Kristinuskon käytännöt ovat vahvasti vaikuttaneet nykyisiin hautaus-, hää- ja kasteperinteisiin.[53]
Botswanalainen musiikki on paljolti kansanmusiikkia ja popmusiikkia. Kuorolaululla on vahvat perinteet, ja muukin laulaminen on luonteva osa jokapäiväistä elämää.[54] KirjailijaBessie Head sijoitti teoksiansaSeroween.[53] Myös suosittuMma Ramotswe -kirja- ja televisiosarja sijoittuu Botswanaan, mutta sen kirjoittajaAlexander McCall Smith syntyi ja varttui Rhodesiassa, nykyisessä Zimbabwessa, lähellä Botswanan rajaa.[55]
Radio on Botswanassa tärkeä media. Televisio tuli maahan vasta vuonna 2000. Sanomalehtiä luetaan lähinnä kaupunkialueilla.[39] Valtio omistaa sanomalehden, kansallisen televisioaseman (BTV) ja yleisradioverkon. Sen lisäksi Botswanassa ilmestyy yksi päivittäinen ja seitsemän viikoittaista yksityistä sanomalehteä. Maassa on myös kolme yksityistä radioasemaa. Yksityinen televisioasema näkyy Gaboronen alueella. Internet-palveluntarjoajia on 22 ja kännykkäoperaattoreita kolme, ja niiden verkot kattavat suurimman osan maasta.[30]
Botswanan suosituin urheilulaji onjalkapallo[56], mutta myös muun muassakriketti, jota on pelattu maassa jo 1800-luvulta lähtien[57], jayleisurheilu ovat saavuttaneet maassa suosiota. Botswana on osallistunutolympialaisiin vuoden1980 kisoista lähtien ja saavuttanut tähän mennessä yhteensä neljä mitalia, jotka kaikki ovat tulleet yleisurheilun juoksumatkoilta. Botswanan ensimmäisen olympiamitalin voittiLontoossa 2012Nijel Amos, joka sijoittui hopealle 800 metrin juoksussa.[58][59] Muita tunnettuja yleisurheilijoita ovatGable Garenamotse,Kabelo Kgosiemang jaAmantle Montsho, joista viimeksi mainittu voitti 400 metrin juoksun maailmanmestaruuden vuonna 2011.
↑Kiljunen, Kimmo:Maailman maat - liput ja historia, osio Afrikka, artikkeli ”Botswana”.
↑abKokkonen, Pasi: Positiivista elämää Botswanassa (Alkuperäinen julkaisu Kehitysuutiset 4/06) Global Finland – Kehityskysymykset ja globaalikasvatus. 31.5.2006. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 4.8.2010.
↑Botswana Safari (kartta kansallispuistoista) Eyes on Africa. Viitattu 4.8.2010. (englanniksi)
↑abcdefghiAndrew Hermann: ”Botswana”. TeoksessaHenry Louis Gates, Jr. & Kwame Anthony Appiah (toim.): Encyclopedia of Africa. Oxford University Press, 2010. ISBN 9780195337709Oxford Reference Viitattu 21.7.2022. (englanniksi)
.jpg)
.svg)
