Metsätammi on Blekingen maakuntakukka.Ukontulikukkaa voidaan myös pitää Blekingen maakuntakukkana.Tamminkainen on Blekingen maakuntaeläin.
Blekinge[3] on yksiRuotsin maakunnista. Se sijaitsee Etelä-RuotsissaGötanmaanpääalueella. Blekingen pinta-ala on 2 918,9 km².[2] Vuoden 2011 lopussa maakunnassa oli 152 979 asukasta,[1] joten väestötiheys oli 52,4 asukasta neliökilometriä kohti.
Blekingessä on 950 järveä, 12 jokea ja 800 saarta.[4] Suurin järvi on nimeltäänHalen. Maakunnan korkein kohta onBoafallsbacke, joka kohoaa 180 metrin korkeuteen. Maakuntalintu onpähkinänakkeli.[5]
Blekingessä oli vuoden 2011 lopussa yhteensä 152 979 asukasta, jotka kaikki asuivatBlekingen läänissä. Blekingen lääni kuuluu kokonaan Blekingen maakuntaan.[1]
BlekingestäVångin kylän läheltäVästra Vångista on löytynyt maahan kaivettuja vanhojaroomalaisaikaisia kultaesineitä. Ensimmäiset löydöt tehtiin 1865[17], jolloin lapioon osui harvinaisen suuri viikinkiajan koru- ja raha-aarre. Vuonna 2004 löytyi ojitustöissä kelttiläistyylinen pronssinaamio.Blekingen museo kiinnostui löydöistä, ja vuonna 2012 alettiin selvittää, löytyisikö metalliesineitä lisää, ja maatutkilla löytyi muun muassa litteitä kultaesineitä, joiden on tulkittu osoittavan että asukkaita on ollut Rooman armeijan palveluksessa, ja palkaksi saamiaan kultarahoja he ovat takoneet uuteen muotoon. Löytöihin kuuluu myös viisi pronssipatsasta ja pronssiesineiden katkelmia.[18][19]
Alueen löydöt on ajoitettu ajanlaskun alun tienoilta varhaiskeskiajalle. Löytöpaikka Västra Vång on edullinen sijaintinsa vuoksi. Löydöt on kaivettu esiin kukkulalta, jonka arvioidaan olleen palvontapaikka. Esineet tulevat näytteille Blekingen museoon.[18][19]
Suomesta siirrettiin vuosina 1681–1682 Blekingen seudulle ja Smoolantiin tuhat suomalaista merisotilasta. Syynä oli Ruotsin laivaston väentarve ja toisaalta halu ruotsalaistaa Tanskalta vallattu alue.[20]
Seudun verkkopaikallislehti on BLT/Sydöstran,[21] joka muodostui kunBlekinge läns tidning ostiSydöstran-lehden 2003 ja lehdet perustivat yhteisen verkkosivun 2011.
↑Suviranta, Sami: Ruotsin maakuntien ja läänien nimet. Kielikello, 1998, nro 2. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. ISSN 0355-2675Julkaisun verkkoversio. Viitattu 1.11.2015.