Black Sabbath aloitti uransa esittämälläbluesrockia, mutta siirtyi esikoisalbumillaan raskaaseen rockiin, jonka kehitykseen yhtye vaikutti merkittävästi. Joskus Black Sabbathia luonnehditaankin ensimmäiseksi todelliseksi heavy metal -yhtyeeksi. Yhtye erottautuiokkulttisilla teemoilla, kauhusta inspiroituneilla sanoituksilla ja matalalle viritetyilläkitaroilla.
Vuonna 1979 Ozzy Osbournen korvasi laulajanaRonnie James Dio. Tämän jälkeen yhtyeen kokoonpano muuttui useaan kertaan. Kitaristi Tony Iommi on ainoa jokaisessa Black Sabbathin kokoonpanossa mukana ollut jäsen. Yhtyeen viimeinen albumi julkaistiin vuonna 2013. Vuonna 2000 yhtyeelle myönnettiin urastaanGrammy-palkinto ja se valittiinRock and Roll Hall of Fameen vuonna 2006. Black Sabbathin albumeita on myyty maailmanlaajuisesti yli 70 miljoonaa kappaletta.
Black Sabbathin alkujuuret ulottuvat vuoteen 1966, jolloin muutamissa kokoonpanoissa laulajana kierrellytOzzy Osbourne tapasiGeezer Butlerin. Tapaamisen jälkeen Osbourne ja Butler soittivat yhdessä yhtyeessä Rare Breed.[2] Vuonna 1968 Osbourne vei birminghamilaisen musiikkikaupan ikkunaan ilmoituksen, jossa ilmoitti etsivänsä yhtyettä, johon liittyä. Butler tunsi kitaristiTony Iommin ja rumpaliBill Wardin, jotka olivat soittaneet silloin jo hajonneessa Mythology-nimisessä yhtyeessä.[2] Osbournen ilmoituksen nähtyään Butler vei Iommin ja Wardin tapaamaan Osbournea.[3]
Iommi, Osbourne, Butler ja Ward perustivat bluesjazz-fuusioyhtyeen nimeltä Polka Tulk Blues Band.[4] Orkesteri laajeni kuusimiehiseksi, kun slidekitaristi Jimmy Phillips ja saksofonisti Alan ”Aker” Clarke liittyivät yhtyeeseen. Ydinnelikko halusi kuitenkin päästä heistä eroon, joten yhtye hajotettiin ja perustettiin uudelleen nelimiehisenä. Yhtyeen nimeksi vaihdettiin The Earth Blues Company, joka pian lyheni pelkäksi Earthiksi.[5]
Earth-yhtye toimi vuoden verran. Loppuvuodesta 1968 Tony Iommi jätti yhtyeen ja liittyiJethro Tull -yhtyeeseen kitaristiksiMick Abrahamsin tilalle.[6] Iommi ei kuitenkaan tullut toimeen yhtyeen johtajanIan Andersonin kanssa, joten vierailu jäi lyhyeksi. Iommin voi nähdä soittamassa Jethro TullissaThe Rolling Stones -yhtyeen DVD:lläRock And Roll Circus.[7] Iommi palasi Earthiin, jonka pienimuotoinen klubikonsertointi jatkui.[8]
Loppuvuodesta 1969 Earth joutui jälleen vaihtamaan nimeään. Earth-niminen tanssiorkesteri oli nimittäin jo olemassa, ja yhtyeet sekoitettiin keskenään. Kaiken huippu oli viimeinen konsertti, jossa Osbourne, Iommi, Butler ja Ward esiintyivät Earth-nimellä: järjestäjä oli erehtynyt tilaamaan konserttipaikalle väärän Earthin. Iltapukuihin sonnustautunut Birminghamin hienostoväki järkyttyi, kun Osbourne kumppaneineen esitti pyjama-asuisina kovaäänisesti 1960-luvun hittikappaleita. Tämän esiintymisen jälkeen marraskuussa 1969 Earth muutti nimensä Black Sabbathiksi.[9]
Yhtye oli jo Earth-nimisenä esittänyt ”Black Sabbath” -nimistä kappaletta. Kappaleen nimi valittiin Geezer Butlerin ehdotuksesta myös yhtyeen uudeksi nimeksi. Nimi lainattiinMario Bavan jaSalvatore Billitterin ohjaamasta vuonna 1963 ensi-iltansa saaneesta italialaisesta elokuvastaI tre volti della paura (suom.Pelon kolmet kasvot). Elokuvassa näytteliBoris Karloff jaYhdysvalloissa sitä esitettiin nimelläBlack Sabbath (suom.Mustasapatti taiMusta pyhäpäivä).[10][11]
Black Sabbath -nimen keksimisen jälkeen yhtye esiintyi Englannissa ja muualla Euroopassa. Yhtye pääsi esiintymään peräti kuutena peräkkäisenä iltanahampurilaiselle Star-klubille, jossaThe Beatles oli esiintynyt 1960-luvun alussa.[12] Black Sabbathin maine raivokkaana liveorkesterina kasvoi.[13]
Tony Iommi keksi kappaleen ”Black Sabbath”pääriffin. Kyseinen esikoisalbumin nimiraidaksi päätynyt kappale oli hidastempoinen, raskas ja pahaenteinen. Ozzy Osbournen korkeaääninen, lähes lausuntaa muistuttava laulu halkoi synkkää äänimaailmaa, mikä oli omiaan korostamaan kappaleen aavemaisia, ukkosenjylyn ja rankkasateen ryydittämiä ensimmäisiä minuutteja. Kappaleen pääriffi rakentuutritonus-sointuun, ”paholaisen intervalliin”.[14]Black Sabbath -albumin synkkä äänimaailma ja kauhuelokuvien innoittamat sanoitukset alkoivat painaa yhtyeen musiikkia synkempään suuntaan.[15] Kappaleen myötä yhtye päätti keskittyä säveltämään samanlaista materiaalia. Heidän tarkoituksenaan oli luoda kauhuelokuvien musiikillista vastiketta ja erottua massasta.[16]
Black Sabbath hyväksyiVertigo Recordsin sopimustarjouksen, jonka se oli saanut sen jälkeen, kun yhtye oli loppuvuodesta 1969 palannut Englantiin ja palkannutJim Simpsonin managerikseen. Ensimmäisen albumin nauhoitukset aloitettiin lokakuussa 1969. Yhtyeelle suotiin äänitysaikaa vain kaksi päivää, joten yhtye soitti kappaleet nauhalle livenä. Tämä ei kuitenkaan tuottanut vaikeuksia, sillä yhtye oli soittanut albumin kappaleita konserteissa jo yli vuoden ajan.[17] Albumin ensimmäinen singlejulkaisu, lainakappale ”Evil Woman”, julkaistiin 9. tammikuuta 1970.[18]
Yhtyeen nimeä kantanut esikoisalbumi julkaistiin perjantaina 13. helmikuuta 1970. Albumin ilmestymisen jälkeen uskonnolliset tahot syyttivät Black Sabbathiasaatananpalvonnasta albumin välikanteen painetun ylösalaisin olevan ristin ja ”Still Falls the Rain” -runon takia. Levy-yhtiöstä kerrottiin sen kuuluvan yhtyeen imagoon. Todellisuudessa saatananpalvonnalla ei pintapuolista uteliaisuutta lukuun ottamatta ollut osaa Black Sabbathin musiikissa. Maine kuitenkin kiiri yhtyeen edellä. Pian yhtyettä pyydettiin esiintymään EnglanninStonehengellä järjestettävillä satanistien Night of Satan -festivaaleilla, mutta se kieltäytyi.[19]
EsikoisalbumiBlack Sabbath nousi Britanniassa sijalle 8,[20] ja keväällä 1970 yhtye sai levytys- ja jakelusopimuksen YhdysvaltoihinWarner Bros. -levy-yhtiölle. Yhdysvalloissa 30. kesäkuuta julkaistu albumi nousiBillboardin listalla sijalle 23.[21][22] Menestys ylitti yhtyeen ja sen harvojen tukijoiden odotukset.[17]
Heinäkuussa 1970 Black Sabbath julkaisi hittisinglen ”Paranoid”, joka nousi Britanniassa myyntilistan neljänneksi.[18][23] Kappale sävellettiin tulevan albumin sessioiden viime hetkillä, ja vasten odotuksia siitä muodostui yksi yhtyeen tunnetuimmista kappaleista. ”Paranoid”-singlen menestyksen myötä yhtye pääsi esittämään kappaleenTop of the Pops -listaohjelmaan.[24] Syyskuussa julkaistiin Black Sabbathin toinen albumi,Paranoid, josta muodostui suuri menestys, kun se nousi Britannian albumilistan ykköseksi viikon ajaksi.[25][26] Levyn tunnettuja raitoja nimikappaleen ohella ovat muun muassa ”Iron Man”, ”War Pigs” ja ”Electric Funeral”. Albumin nimeksi piti alun perin tullaWar Pigs, muttaVietnamin sodan ollessa vielä käynnissä nimestä luovuttiin.[25]
Paranoid-albumin Yhdysvaltojen julkaisu tapahtui vasta tammikuussa 1971, koska ensimmäinen albumi oli vielä korkealla myyntilistoilla.Paranoid pääsi kymmenen myydyimmän albumin joukkoon ja se on myynyt pelkästään Yhdysvalloissa yli neljä miljoonaa kappaletta, vaikkei albumin kappaleita aikoinaan soitettukaan radiossa.[27] Albumi sai ilmestyttyään runsaasti kritiikkiä musiikkitoimittajilta, mutta nykyisin sitä pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä heavy metal -albumeista, ja sen katsotaan määritelleen heavy metalin äänimaailman ja tyylin.[28]
Black Sabbath esiintyi ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa syyskuussa 1970, ja siellä yleisö oli vielä innokkaampaa kuin Britanniassa. Erilaiset päihdesekoilut alkoivat olla merkittävä osa yhtyeen jäsenten elämää. Syyskuun lopussa 1970 Black Sabbath antoi yllättäen potkut manageri Jim Simpsonille ja palkkasi managerikaksikko Patrick Meehanin ja Wilf Pinen hoitamaan yhtyeen asioita.[29][30]
Black Sabbath palasi studioon helmikuussa 1971. KoskaParanoid oli osoittautunut menestykseksi, yhtyeelle annettiin runsaasti aikaisempaa enemmän studioaikaa. Näihin aikoihin yhtyeen jäsenet alkoivat käyttää vahvojahuumeita.[31]
Black Sabbathin kolmas albumi,Master of Reality, julkaistiin 1. heinäkuuta 1971, vain kuusi kuukauttaParanoidin julkaisun jälkeen. Albumilla yhtye viritti soittimensa puolitoista sävelaskelta alas ja sai aikaan vielä entistä raskaamman äänimaailman.Master of Reality sisältää Black Sabbathin kuuluisimpien kappaleiden joukkoon kuuluvat ”Children of the Graven” ja ”Into the Voidin”. Aloituskappaletta ”Sweet Leaf” pidetään yleensä ylistyksenä kannabiksen käytölle. Seuraava kappale, ”After Forever”, ottaa kantaakristinuskon puolesta.Master of Reality ylitti Yhdysvalloissa kultalevyrajan jo pelkkien ennakkotilauksien perusteella. Se oli parhaimmillaan Billboard-listan sijalla kahdeksan, ja yhtyeen kotimaassa se ylsi viidenneksi.[32][33] Musiikkilehdissä albumi sai kuitenkin jälleen huonoja arvosteluja.Rolling StonenLester Bangs haukkuiMaster of Realitya naiiviksi, yksinkertaiseksi ja itseääntoistavaksi.[34] Myöhemmin sama lehti kokosi listan kaikkien aikojen 500 parhaasta albumista, jaMaster of Reality ylsi listan sijalle 298.[35] Black Sabbath lähti albumin ilmestyttyä kiertueelle.
Yhtye kokoontui studioon kesäkuussa 1972. Äänitysprosessissa oli ongelmia, joista useat johtuivat yhtyeen jäsenten runsaasta päihteiden käytöstä. Uuden levyn,Vol. 4:n alkuperäiseksi nimeksi Osbourne olisi halunnutSnowblind – levyllä olevan kappaleen mukaan – mutta koska nimi viittasi päihteisiin, siitä jouduttiin luopumaan.[36][37]Vol. 4 menestyi hyvin, ja kappaleet ”Snowblind” ja ”Supernaut” ovat yhtyeen tuotannossa klassikoita. Albumin linjasta poikkeavimpaa materiaalia edustaa pianoballadi ”Changes”. Singlenä julkaistiin ”Tomorrow's Dream”, mutta se ei menestynyt listoilla.[38]
Sabbath Bloody Sabbath, Sabotage ja välien tulehtuminen (1973–1976)
Black Sabbath vuonna 1973: Osbourne, Butler, Iommi, Ward.
Vol. 4 -albumin menestyksestä innostunut Black Sabbath yritti luoda uudelleen samanlaisen tunnelman tulevalle albumilleen. Yhtye vuokrasi talonBel Airista ja aloitti sävellystyön kesällä 1973. Osittain päihdeongelmien ja uupumuksen takia yhtye ei onnistunut säveltämään ainoatakaan käyttökelpoista kappaletta.[39]
Yhtye vietti yli kuukauden Yhdysvalloissa ja yritti turhaan saada musiikkia aikaan. Black Sabbath palasi Englantiin ja vuokrasiWalesista linnan, jossa yhtye yritti aloittaa sävellystyöt uudestaan. Linnassa tapahtuneet omituiset tapahtumat saivat yhtyeen uskomaan, että linnassa kummitteli. Ozzy Osbournen ja Tony Iommin mukaan he näkivät kerran illalla äänitysten jälkeen aaveen.[40] Hieman myöhemmin Osbourne oli sammunut takkatulen ääreen, ja tuli oli levinnyt hänen jalkoihinsa, josta se levisi takkahuoneen mattoon. Palo saatiin kuitenkin sammutettua Wardin rumpusetin takana olleen siiderin avulla.[41]
Linnan tunnelma toi Black Sabbathin jäseniin sävellysintoa. Tony Iommi keksi riffin kappaleeseen ”Sabbath Bloody Sabbath”, ja pian uutta materiaalia alkoi jälleen syntyä. Kappaleen mukaan nimetty uusi albumiSabbath Bloody Sabbath jatkoi musiikillisesti siitä, mihinVol. 4 -albumilla jäätiin. Levyllä kuultiin enemmänsyntetisaattoreita, jousisoittimia ja monimutkaisia kappalerakenteita.Yes-yhtyeenRick Wakeman soitti koskettimia albumin kappaleessa ”Sabbra Cadabra”.Sabbath Bloody Sabbath oli ensimmäinen Black Sabbathin levy, joka sai ilmestymisvuonnaan myönteisiä arvosteluja lehdistöltä.[42] Albumi on saanut runsaasti arvostusta myös myöhemmin.Allmusic sanoi albumin olevan ”mestariteos, välttämättömyys missä tahansa heavy metal -kokoelmassa”.[43] Huhtikuussa 1974 Sabbath esiintyi yli 200 000 ihmiselleCalifornia Jam -festivaaleilla.[44]
Yhtye alkoi säveltää uusia kappaleita, ja tulevasta albumista oli tarkoitus tehdä jälleen erilaiselta kuulostava. Albumin nauhoituksia häiritsivät manageririidat ja päihteiden käytön lisääntyminen. Kesällä 1975 julkaistuSabotage saiSabbath Bloody Sabbathin tapaan hyviä arvosteluja.Rolling Stone kirjoitti, että ”Sabotage ei ole vain Black Sabbathin paras levy sittenParanoidin, vaan se saattaa olla heidän paras levynsä koskaan”.[45]
Sabotage pääsi 20 myydyimmän albumin joukkoon sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa, mutta se oli silti yhtyeen ensimmäinen albumi, joka ei myynyt platinalevyyn oikeuttavaa määrää.[46] Vaikka albumin ainoa single, ”Am I Going Insane (Radio)”, epäonnistui nousemaan listoille Yhdysvalloissa,[45] löytyi albumilta klassikoita, kuten ”Hole in the Sky” ja ”Symptom of the Universe”, joista jälkimmäistä pidetäänthrash-metallin edelläkävijänä.[47]
Sabotage-albumin myyntiä yhtye lähti tuttuun tapaan edistämään Yhdysvaltoihin. Tällä kertaa lavakokoonpanoon otettiin mukaan kosketinsoittaja, Birminghamista kotoisin olevaGerald ”Jezz” Woodroffe, joka pysyi yhtyeessä aina vuoden 1977 loppuun.[48] Joulukuussa 1975 julkaistiin yhtyeen ensimmäinen kokoelmaWe Sold Our Soul for Rock 'n' Roll, joka sisälsi yhtyeen kuuluisimpia kappaleita, kuten ”Black Sabbath”, ”N.I.B.”, ”Paranoid”, ”Iron Man”, ”War Pigs”, ”Children of the Grave” ja ”Snowblind”.[49]
Black Sabbath alkoi tehdä seuraavaa albumiaanFloridassa kesällä 1976. Silloin yhtyeen jäsenet erottivat managerinsa Meehanin ja Pinen, koska he hoitivat yhtyeen mukaan tehtävänsä huonosti. Heti sen jälkeen Black Sabbathin ensimmäinen manageri, jo syyskuussa 1970 erotettu Jim Simpson, haastoi yhtyeen oikeuteen laittomasta erottamisesta. Black Sabbathin jäsenet hävisivät oikeudenkäynnin ja joutuivat maksamaan 35 000 puntaa Simpsonille. Oikeudenkäynnin tulos ei miellyttänyt kumpiakaan osapuolia, vaan molemmille koitui tapauksesta taloudellisia haittoja.[50]
Samaan aikaan kun yhtye kärsi rahapulasta, alkoivat Ozzy Osbournen ja Tony Iommin välit tulehtua yhtyeen sisäisestä valtataistelusta johtuvien riitojen vuoksi. Riitojen välissä yhtyeen jäsenet yrittivät itse hoitaa managerointiaan, mutta epäonnistuttuaan siinä he kääntyivätJet Records -levy-yhtiön toimitusjohtajanDon Ardenin puoleen ja yrittivät saada hänet hiipuvan yhtyeen manageriksi. Arden suostui. Solisti Ozzy Osbourne tapasi neuvotteluissa Ardenin tyttären, tulevan vaimonsaSharon Ardenin.[51]
Technical Ecstasy julkaistiin syyskuussa 1976, ja se sai ristiriitaisen vastaanoton.[52] Ensi kertaa yhtyeen historiassa albumin arvostus ei ole juurikaan parantunut ajan myötä. Allmusic arvosteli albumin yli kaksi vuosikymmentä sen julkaisun jälkeen ja antoi albumille kaksi tähteä viidestä.[53]Technical Ecstasy erosi huomattavasti edeltäjistään; siinä oli vähemmän synkkiä ja raskaita yhtyeen ominaispiirteitä. Albumilla käytettiin yhä enemmän syntetisaattoreita, ja kappaleet olivat entistä nopeatempoisempia.Technical Ecstasy ei päässyt Yhdysvalloissa edes 50 myydyimmän albumin joukkoon, ja se jäiSabotagen tapaan ilman platinalevyä. KultalevynTechnical Ecstasy sai vasta vuonna 1997.[54] Albumin tunnetuin kappale lienee ”Dirty Women”, jota yhtye on soittanut konserteissaan vielä 2000-luvullakin. ”It’s Alright” on rumpali Bill Wardin laulama.[55]
Vuoden 1977 lopussa Ozzy Osbourne hakeutui hoitoon päihdeongelmansa takia ja erosi yhtyeestä. Eroon vaikutti myös hänen isänsä, joka teki kuolemaa. Osbournen tilalle otettiinFleetwood Mac- jaSavoy Brown -yhtyeistä tuttuDave Walker, joka ei kuitenkaan onnistunut Osbournen paikan täyttämisessä yhtyeen haluamalla tavalla.[56] Osbourne halusi takaisin yhtyeeseen tammikuun viimeisellä viikolla 1978, ja Walker sai lähteä. Tunnelma yhtyeen sisällä rauhoittui hetkeksi.[56] Uuden albumin äänitykset aloitettiinTorontossa,Kanadassa.
Syksyllä 1978 julkaistu albumiNever Say Die! ei saanut hyvää vastaanottoa yleisöltä eikä kriitikoilta. Tästä huolimatta ”Never Say Die” -single oli noussut Britanniassa listan sijalle 21 kesäkuussa 1978.[57] Se oli yhtyeen ensimmäinen singlejulkaisu Isossa-Britanniassa lähes kahdeksaan vuoteen.[58] Yhtye sai albumilta myös toisen singlehitin ”A Hard Road” -kappaleen muodossa, joka pääsi Ison-Britannian singlelistan sijalle 33.[57] Albumilla soitti kosketinsoittimiaDon Airey, joka myöhemmin liittyi Ozzy Osbournen omaan yhtyeeseen. Ozzy Osbourne vihasi uutta albumia ja oli menettänyt motivaationsa musiikin tekemiseen Black Sabbathin kanssa. Harjoituksiin hän osallistui enää vain satunnaisesti.[59]
Albumia seuranneelle kiertueelle Black Sabbath valitsi lämmittelijäkseen uudehkonVan Halen -yhtyeen, jonka vahva live-esiintyminen jätti pääesiintyjän varjoonsa.[60] Loppuvuodesta Black Sabbath aloitti jälleen Yhdysvaltain-kiertueen. Vuoden 1979 alkupuolella ongelmainen yhtye lähtiLos Angelesiin työstämään uutta albumia, mutta ongelmat Osbournen kanssa johtivat lopulta hänen erottamiseensa maaliskuussa 1979.[61] Samaan aikaan myös Geezer Butler jätti pettyneenä yhtyeen.[62]
Sharon Arden (myöhemminSharon Osbourne), Black Sabbathin manageri Don Ardenin tytär, suositteli entistäRainbow-laulajaRonnie James Dioa uudeksi laulajaksi. Dio liittyi yhtyeeseen kesäkuussa 1979, jolloin yhtye alkoi suunnitella uutta studioalbumia. Black Sabbathin äänimaailmassa tapahtui muutoksia uuden laulajan myötä, sillä Dion laulutyyli erosi huomattavasti Ozzy Osbournen tyylistä. ”He olivat täysin erilaisia”, Tony Iommi selittää. ”Eivät vain lauluääniltään, vaan myös asenteiltaan. Ozzy oli mainio showmies, mutta kun Dio tuli mukaan, lauluun tuli erilaista asennetta, ääntä ja musiikillista lähestymistapaa. Ronnie antoi meille uuden näkökulman säveltämiseen.”[63]
Dio innostui ajatuksesta työskennellä Iommin kanssa, ja miehet alkoivat suunnitella uutta yhtyettä, johon kuuluisivat Dio, Iommi ja Ward sekä uusi basisti ja kakkoskitaristi. Kakkoskitaristin virkaan Iommi kutsui vanhan ystävänsäGeoff Nichollsin, joka soittibirminghamilaisessaQuartz-yhtyeessä.[64]
Uusi kokoonpano palasi Criteria-studioille marraskuussa aloittamaan uuden albumin nauhoitukset. Geezer Butler palasi yhtyeeseen tammikuussa 1980 ja kakkoskitaristin virassa ollut Geoff Nichols siirtyi soittamaan kosketinsoittimia. Uusi albumi,Heaven and Hell, julkaistiin 25. huhtikuuta 1980. Albumi sai innokkaan vastaanoton niin kriitikoilta kuin yleisöltä. Kymmenen vuotta albumin julkaisun jälkeen Allmusic kehui albumin olevan ”yksi Sabbathin parhaista albumeista, yhtye kuulostaa uudelleensyntyneeltä”.[65]Heaven and Hell oli parhaiten listoilla menestynyt Black Sabbath -albumi sittenSabotagen.Heaven and Hell saavutti Britanniassa listasijoituksen 9 ja Yhdysvalloissa sijan 28. Albumi myi Yhdysvalloissa yli miljoona kappaletta, ja myyntilukujen siivittämänä yhtye aloitti suuren maailmankiertueen, joka alkoi Saksasta 17. huhtikuuta 1980. Yhtye kiersi aluksi Eurooppaa ja myöhemmin samana vuonna Yhdysvaltoja, missä Black Sabbath jaBlue Öyster Cult tekivät suuren yhteiskiertueen.[66] Yhtyeitä manageroi tuolloin Sandy Pearlman.[67]
Elokuussa 1980 Black Sabbathin alkuperäisjäsen, rumpali Bill Ward päätti jättää yhtyeen.[68] Wardilla oli pahoja ongelmia päihteiden kanssa, ja lisäksi hänen vanhempansa olivat juuri kuolleet. Tilalle otettiin Ronnie James Dion vanha tuttuVinnie Appice, rumpaliCarmine Appicen nuorempi veli, ja kiertuetta jatkettiin.[69]
Vuonna 1980 vanha manageri julkaisi vuonna 1973 taltioidun livealbuminLive at Last, joka julkaistiin ilman yhtyeen antamaa lupaa.[70] Albumi nousi Britannian listan viidenneksi.[71]
Kiertueen ja pienen tauon jälkeen Black Sabbath lähti äänittämään seuraavaa albumiaan. Syksyllä 1981 ilmestynytMob Rules oli myyntimenestys. Äänitysten aikoihin yhtyeen englantilais- ja yhdysvaltalaisjäsenten erimielisyydet alkoivat aiheuttaa ongelmia. Vaikka yhtye vakuutteli kaiken olevan kunnossa, Dio ja Appice erosivat seuraavan kiertueen jälkeen ja perustivatDio-yhtyeen. Kiertueelta julkaistiin myös Sabbathin ensimmäinen virallinen livetallenneLive Evil, joka ilmestyi kauppoihin joulukuussa 1982. Iommi epäili perusteettomasti Dion ja Appicen käyneen miksaamassa salaa albumia korostaen omia osuuksiaan livesoundissa. Todellisuudessa Iommi ja Butler eivät saapuneet studiolle, kun oli tarkoitus aloittaa levyn miksaaminen. Parin päivän jälkeen Appice ja Dio kyllästyivät istumiseen ja alkoivat miksata livealbumia kahdestaan. Tämä oli ollut eräs syy Dion ja Appicen lähtöön yhtyeestä.[72]
Iommi ja Butler alkoivat etsiä uutta laulajaa Black Sabbathille. Kaikkien yllätykseksi Black Sabbathin uudeksi laulajaksi valittiinDeep Purplesta tuttuIan Gillan, jonka oma yhtye oli juuri hajonnut. Gillan, Iommi ja Butler eivät aluksi halunneet kutsua uutta kokoonpanoa Black Sabbathiksi, ja uusi levy oli tarkoitus julkaista nimellä ”Gillan/Iommi/Butler/Ward”, mutta levy-yhtiö painosti yhtyeen pitämään nimensä. Black Sabbathin uusi kokoonpano sai lehdistöltä lisänimen ”Deep Sabbath”. Rumpaliksi palasi Bill Ward.[73]
Uusi albumi,Born Again, julkaistiin syksyllä 1983. Jo nauhoitusten päätteeksi yhtyeen jäsenet olivat huomanneet albumin kärsivän heikosta miksauksesta. Black Sabbath ei ollut hankkinut levylle erillistä ammattimiksaajaa, vaan yhtye yritti hoitaa miksauksen itse.Born Again sai kriitikoilta haukkuja, mutta se oli listasijoitukseltaan yhtyeen menestyksekkäin albumi Isossa-Britanniassa sitten vuonna 1973 ilmestyneenSabbath Bloody Sabbathin.Born Againin kappaleista ”Trashed” ja ”Zero the Hero” kuvattiin musiikkivideot. ”Trashed” julkaistiin myös singlenä.[74]
Yhtye lähti kiertueelle, jolla rumpalina oliElectric Light Orchestra -yhtyeestä tuttuBev Bevan, sillä Bill Ward ei katsonut vielä kykenevänsä pitkälle kiertueelle heikon terveydentilansa takia. Myös Bevanin valintaa ihmeteltiin, sillä häntä ei pidetty heavy metal -rumpalina. Erikoisuutena kiertueen settilistalla oli Deep Purplen kappale ”Smoke on the Water”, jonka yhtye esitti usein encorena. Muutamissa konserteissa se esitti myösThe Shadowsin ”Apachen”.Born Againin materiaalista mukana olivat kaikki albumin kappaleet singlejulkaisu ”Trashediä” lukuun ottamatta.[75]
Gillan lähti yhtyeestä Born Again -kiertueen jälkeen ja liittyi uudelleenperustettuun Deep Purpleen.[76] Myös Bev Bevan lähti takaisin Electric Light Orchestraan.[77]
Tony Iommi ja Geezer Butler päättivät jatkaa kiertueen jälkeen, vaikka Gillan ja Bevan olivat jättäneet yhtyeen. Black Sabbath palkkasi losangelesilaisen laulajanDavid Donaton. Iommi, Butler ja Donato sävelsivät uutta materiaalia ja harjoittelivat keskenään. Yhtye äänitti demon lokakuussa mutta ei ollut tyytyväinen yhteistyöhön David Donaton kanssa, joten hänet erotettiin. Geezer Butler turhautui paikoillaan junnaamiseen ja jatkuviin miehistönvaihdoksiin ja päätti lähteä yhtyeestä marraskuussa 1984.[78]
Butlerin lähdettyä Tony Iommi jäi yksin. Hän alkoi työstää omaa sooloalbumiaan kosketinsoittaja Geoff Nicholsin kanssa. Black Sabbathin alkuperäiskokoonpanolle tarjottiin paikkaaBob GeldofinLive Aid -hyväntekeväisyyskonserttiin. Yhtye suostui ja alkuperäiskokoonpano palasi hetkeksi yhteen ensi kertaa sitten vuoden 1978.[79] Tapahtuma kokosi yhteen myös muita hajonneita suuryhtyeitä, kutenThe Whon jaLed Zeppelinin.[80] Black Sabbath oliJudas Priestin ohella ainoa tapahtumassa soittanut heavy metal -yhtye. Black Sabbathin esiintyminen Live Aidissa oli menestys, ja huhut vanhan kokoonpanon paluusta lähtivät liikkeelle. Ozzy Osbournen päätettyä jatkaa menestyksekästä soolouraansa huhut vaimenivat.[81]
Black Sabbath vuonna 1986. Vasemmalta Dave Spitz, Glenn Hughes, Tony Iommi, Eric Singer ja Geoff Nicholls.
Alkuperäisen kokoonpanon jäsenet jatkoivat omien sooloprojektiensa parissa. Tony Iommi työsti edelleen ensimmäistä sooloalbumia, jonka laulajaksi saatiin ennen muun muassa Deep Purplessa soittanutGlenn Hughes. Iommi palkkasi basistiksiDave Spitzin ja rumpaliksiEric Singerin.
Yhtye äänitti Iommin soololevyn, joka sai nimekseenSeventh Star. Levy-yhtiö ei suostunut julkaisemaan albumia Iommin soololevynä, vaan halusi levyssä käytettävän Black Sabbathin nimeä.[82] Lopulta päädyttiin kompromissiin, jossa albumin esittäjäksi oli merkitty ”Black Sabbath featuring Tony Iommi”.[83] Albumi sai huonon vastaanoton. Hughesin mielestä albumi olisi saanut paremman vastaanoton, mikäli se olisi suostuttu julkaisemaan Iommin sooloalbumina.[84]
Uusi kokoonpano harjoitteli kuusi viikkoa ja valmistautui maailmankiertueeseen. Yhtye joutui käyttämään Black Sabbathin nimeä, vaikka ei olisi halunnut. Glenn Hughes ei pystynyt kuvittelemaan itseään Black Sabbathin laulajaksi, vaan oli liittynyt yhtyeeseen ensisijaisesti voidakseen esittää musiikkia Iommin nimen alla. Juuri ennen maailmankiertueen alkua Hughes sai iskun kasvoihinsa, ja hänen lauluäänensä vaurioitui. Lisäksi Hughes kärsi päihdeongelmista, joten hän jätti yhtyeen. Dave Spitzin ehdotuksesta laulajaksi otettiin nuori ja tuntematonRay Gillen, joka oli laulanutBobby Rondinellin yhtyeessä. Maailmankiertue menestyi heikosti, sillä melkein puolet Yhdysvaltojen esiintymisistä jouduttiin perumaan huonon lipunmyynnin takia.[85]
The Eternal Idol, Headless Cross ja Tyr (1986–1990)
Black Sabbath, kokoonpanona Iommi, Gillen, Spitz, Singer ja Nicholls, lähti loppuvuodesta 1986Montserratin saarelle levyttämään tulevaaThe Eternal Idol -albumia. Levytyssessiot sujuivat nihkeästi. Ongelmia aiheuttivat Ray Gillenin ammattitaidottomuus studiotyössä ja säveltämisessä, manageriksi palanneen Patrick Meehanin temppuilut ja tuottaja Jeff Glixmanin omat ongelmat. Lisäksi miehistö vaihtui nauhoitusten aikana. Dave Spitz joutui lähtemään henkilökohtaisten syiden vuoksi, ja tilalle otettiin muun muassa Ozzy Osbournen yhtyeestä tuttuBob Daisley. Daisley pysyi yhtyeessä nauhoitusten ajan. Pian tämän jälkeen rumpali Eric Singer lähti yhtyeestä, sillä hän uskoi, ettei yhtyeellä ollut enää ollut tulevaisuuttaSeventh Starin jälkeen.[86]
Ray Gillen lähti Black Sabbathistä kesken uuden levyn äänitysten. Uudeksi laulajaksi pestattiinTony Martin, joka äänitti uudestaan Gillenin lauluraidat. Rumpali Ben Bevan palasi jälleen yhtyeeseen soittamaan päällekkäinäänityksiä albumille. Ennen uuden albumin julkaisua Black Sabbath soitti sarjan konserttejaSun Cityssä,Etelä-Afrikassa. Tämä rikkoi kansainvälistäkulttuuriboikottia, johon Etelä-Afrikka oli joutunutapartheid-rotuerottelupolitiikkansa takia. Black Sabbath esitti myöhemmin anteeksipyynnön, mutta rikkomuksen vuoksi yhtye joutui pitkäksi aikaa esityskieltoon muun muassa SuomenYleisradion ohjelmissa. Bev Bevan kieltäytyi esiintymästä Sun Cityssä, ja hän jätti yhtyeen jälleen kerran. Uudeksi rumpaliksi valittiinThe Clash- jaHanoi Rocks -yhtyeissä soittanutTerry Chimes.[87]
Uusi albumiThe Eternal Idol julkaistiin 8. joulukuuta 1987. Kappaleesta ”The Shining” kuvattiin musiikkivideo.The Eternal Idol ei saanut juurikaan huomiota musiikkilehdistöltä. Internet-ajan arvosteluissaAllmusic kehui Tony Martinin laulusuoritusta ja piti Tony Iommin riffejä voimakkaina.[88]Blender antoi albumille kaksi tähteä ja sanoi albumin muistuttavan Black Sabbathia vain nimeltään.[89]The Eternal Idol pääsi Britannian listoilla niukasti top-70:een.[90]
Black Sabbath teki pienimuotoisen Euroopan-kiertueen, joka päättyi nolosti yhtyeen jouduttua perumaan useita konsertteja vähäisen lipunmyynnin vuoksi.[91] Dave Spitzin palattuaAfrikan-kiertueen jälkeen Amerikkaan basistiksi tuli lähinnä popyhtyeissä soittanutJo Burt.[92]
The Eternal Idolin huonon menestyksen myötä Vertigo Records ja Warner Bros. lopettivat yhteistyön yhtyeen kanssa. Black Sabbath allekirjoitti uuden levytyssopimuksenI.R.S.-yhtiön kanssa. Yhtye piti taukoa vuonna 1988, kunnes palasi studioon työstämään uutta albumia. KoskaThe Eternal Idolin äänityksissä oli ongelmia, Tony Iommi päätti tuottaa uuden albumin itse. Iommi palkkasi yhtyeeseen entisen Rainbow-rumpalin,Cozy Powellin, kosketinsoittajaGeoff Nichollsin ja sessiobasisti Laurence Cottlen. Näiden muutosten myötä Tony Iommi koki Black Sabbathin aloittaneen täysin puhtaalta pöydältä.[93]
Black Sabbath julkaisiHeadless Cross -albumin huhtikuussa 1989.The Eternal Idolin tapaanHeadless Cross ei saanut ilmestyessään juurikaan huomiota. Tony Iommin mukaan albumi olisi voinut pärjätä paremminkin, mutta I.R.S.-levy-yhtiön huonon markkinoinnin takia levyä ei pystynyt edes ostamaan monestakaan levykaupoista.[94] MyöhemminHeadless Cross on saanut runsaasti myönteisiä arvioita. Allmusic antoi albumille neljä tähteä ja kutsui sitä ”parhaaksi ei Osbournen tai Dion aikaiseksi Black Sabbathin levyksi”.[95] Tony Martin on sanonutHeadless Crossin olevan ”Black Sabbathin tärkein levy sittenHeaven and Hellin”.[96] Albumin nimikkokappaleesta julkaistiin single, ja sen myötä albumi pääsi Isossa-Britanniassa myyntitilastojen sijalle 31.Queen-yhtyeen kitaristiBrian May vieraili albumilla soittaen kitarasoolon kappaleessa ”When Death Calls”. Albumi puhdisti Sabbathin rähjääntynyttä julkisuuskuvaa ja antoi faneille jälleen ylpeyden aihetta. Albumin julkaisun jälkeen yhtye palkkasiNeil Murrayn basistiksi.[97]
Black Sabbath lähtiHeadless Crossin menestyksen myötä Yhdysvaltojen-kiertueelle. Huonon lipunmyynnin johdosta yhtye joutui perumaan kiertueen vain kahdeksan esiintymisen jälkeen.Headless Cross olikin menestynyt lähinnä Euroopassa, jossa yhtye teki menestyksekkään kiertueen. Black Sabbath oli myös yksi ensimmäisistä yhtyeistä, joka esiintyiNeuvostoliitossa sen jälkeen, kun ulkomaisille yhtyeille annettiin esiintymislupa.[79]
Yhtye palasi äänitysstudioon helmikuussa 1990 äänittämään seuraajaaHeadless Crossille.Tyr julkaistiin 6. elokuuta 1990. Osa albumin sanoituksista pohjautuuskandinaavisen muinaisuskon mytologiaan.[98] Albumi menestyi jälleen Euroopassa, mutta Yhdysvalloissa se oli ensimmäinen Black Sabbathin albumi, joka ei päässyt 200 myydyimmän albumin joukkoon. Yhtye teki jälleen kiertueen, joka ei tällä kertaa ulottunut lainkaan Yhdysvaltoihin asti.[99]
Rob Halford esiintyi Black Sabbathin laulajana kahdesti vuonna 1992.
Ronnie James Dio kiersiyhtyeensä kanssa Yhdysvaltoja elokuussa 1990 albuminsaLock Up the Wolves tiimoilta. Ronnie James Dio astui jo Black Sabbathin alkuperäisessä kokoonpanossa soittaneen Geezer Butlerin kanssa lavalle esittämään Black Sabbathin kappaleen ”Neon Knights”. Esiintymisen jälkeen sekä Dio että Butler osoittivat mielenkiintonsa koota Black Sabbath uudelleen yhteen. Butler vakuutti Tony Iommin ideallaan. Iommi antoi potkut laulaja Tony Martinille ja basisti Neil Murraylle. Edellisestä kokoonpanosta jäivät jäljelle siis vain Tony Iommi ja rumpali Cozy Powell.[100]
Ronnie James Dio, Geezer Butler, Tony Iommi ja Cozy Powell alkoivat työstää uutta Black Sabbath -albumia vuoden 1990 lopulla. Cozy Powell joutui kuitenkin luopumaan levytysprosessista, kun hänen lantionsa murtui hevosonnettomuudessa. Powellin paikan otti jälleen Vinny Appice. Black Sabbathin kokoonpano oli tässä vaiheessa sama kuin vuonna 1981 ilmestyneelläMob Rules -albumilla. Levytysprosessi kesti yli vuoden, ja sen aikana yhtyeellä oli useita sävellyksiin liittyviä ongelmia. Joitain kappaleita sävellettiin uudestaan monia kertoja.[101]
Levytysprosessin tuloksena syntynyt albumi,Dehumanizer, julkaistiin 22. kesäkuuta 1992.[102] Albumi sai ristiriitaisen vastaanoton, mutta se oli yhtyeen kaupallisesti menestynein albumi yhdeksään vuoteen.[103] Singlekappale ”TV Crimesin” myötä albumi nousi Billboard 200 -listan sijalle 44.[104] Levyn tunnetuimpia kappeleita ovat lisäksi muun muassa ”Computer God”, ”I” ja ”After All (The Dead)”.
Yhtye aloitti Dehumanizer-kiertueen heinäkuussa 1992. Kiertueen aikaan alkuperäiskokoonpanossa laulanut Ozzy Osbourne ilmoitti lopettavansa työnsä musiikin parissa. Osbourne kutsui Black Sabbathin lämmittelijäyhtyeeksi oman yhtyeensä kahdelle viimeiselle konsertille. Black Sabbath suostui Ronnie James Dioa lukuun ottamatta. Hänen mielestään Black Sabbathin ei kuulunut toimia lämmittely-yhtyeenä kenellekään, saati sitten Ozzy Osbournelle. Niinpä Dio erosi ennen konsertteja, ja hänen tilalleen otettiinJudas Priest -yhtyeen laulajaRob Halford.[105]
Kokoonpanolla Iommi, Butler, Halford, Appice ja Nicholls Sabbath soitti kahtena iltana, 14. ja 15. marraskuuta 1992 Ozzy Osbournen lämmittelijänä. Viimeisen Osbournen konsertin jälkeen lavalle astui alkuperäinen Black Sabbath (Osbourne, Iommi, Butler, Ward) neljän kappaleen ajaksi.[106]
Raskaasta kevyeen: Cross Purposes ja Forbidden (1994–1996)
Tony Iommi on ainoa jokaisessa Black Sabbathin kokoonpanossa soittanut muusikko.
Rumpali Vinny Appice jätti yhtyeen ja palasi Dio-yhtyeeseen. Iommi ja Butler ottivat Appicen ja Ronnie James Dion tilalle entisen Rainbow-rumpaliBobby Rondinellin ja laulaja Tony Martinin. Yhtye palasi äänitysstudioon työskentelemään uuden materiaalin parissa. Geezer Butlerin mukaan yhtye ei tälläkään kertaa halunnut julkaista uutta materiaalia Black Sabbathin nimellä. Martin ja Rondinelli ovat esittäneet asiasta eriäviä lausuntoja, joiden mukaan Butler oli hyvin innoissaan luomassa uutta Black Sabbathin albumia.[107]
Levy-yhtiön painostuksesta johtuen tuleva albumi,Cross Purposes julkaistiin joka tapauksessa Black Sabbathin nimellä 8. helmikuuta 1994. Albumi jatkoiDehumanizerin raskasta linjaa, ja se sai jälleen ristiriitaisen vastaanoton.Blender.com antoi albumille kaksi tähteä viidestä ja kuvailiSoundgardeninSuperunknown-albumia huomattavastiCross Purposesia paremmaksi Black Sabbath -albumiksi.[108] Allmusic.com taas kehui albumia ja kutsui sitä eniten Black Sabbathilta kuulostavaksi albumiksi sittenBorn Againin.[109] Albumi nousi Britannian albumilistalla sijalle 41 ja Yhdysvaltojen Billboard 200 -listan sijalle 122. Black Sabbath lähti kiertueelle ja taltioi esiintymisensäHammersmith Apollossa 13. huhtikuuta 1994.Cross Purposes Live julkaistiin VHS-nauhalla ja CD:llä. Bobby Rondinelli jätti yhtyeen kesäkuussa 1994. Hänen tilallensa saatiin viiden esiintymisen ajaksi alkuperäiskokoonpanon Bill Ward.[110]
Geezer Butler jätti yhtyeen jälleen kerran ja muodosti oman sooloprojektinsa,GZR:n. Myöhemmin Geezer Butler liittyi Ozzy Osbournen yhtyeeseen. Myös Bill Ward lähti yhtyeestä, ja tämän jälkeen Iommi päätti koota yhteenTyr-albumin aikaisen kokoonpanon. Basisti Neil Murray, rumpali Cozy Powell ja laulaja Tony Martin alkoivat Iommin kanssa suunnitella seuraavaa Black Sabbath -albumia. Tuottajaksi tulevalleForbidden-albumille Iommi hankki kaikkien yllätykseksi – ja muiden jäsenten pettymykseksi – lähinnä rap-artistina tunnetun jaIce-T:n ystävän Ernie C:n. Ice-T vieraili albumin kappaleessa ”Illusion of Power”.Forbidden julkaistiin 8. kesäkuuta 1995, mutta se ei onnistunut pääsemään lainkaan myydyimpien albumien listoille Yhdysvalloissa.[111]Forbidden ei menestynyt kaupallisesti ja se sai huonon vastaanoton kriitikoilta.[112] Levyä on luonnehdittu jopa Black Sabbathin heikoimmaksi albumiksi.[113]
Yhtye aloitti maailmankiertueen heinäkuussa 1995. Rumpali Cozy Powell oli pettynyt uuteen albumiin, ja hän lähti yhtyeestä terveyssyihin vedoten, kesken kiertueen. Powellin tilalle palasi Bobby Rondinelli. Kiertueen jälkeen Iommi laittoi yhtyeen tauolle ja alkoi työstää omaa sooloalbumia entisen Black Sabbath -laulaja Glenn Hughesin ja entisen Judas Priest -rumpali Dave Hollandin kanssa. SooloalbumiThe 1996 DEP Sessions julkaistiin vasta vuonna 2004, vaikkakin nauhoituksista oli liikkunutbootleg-kopioita jo pitkään.[114]
Vuonna 1996 huhuttiin, että Black Sabbathin alkuperäinen kokoonpano palaisi takaisin yhteen. Tony Iommi sai soiton Ozzy Osbournen vaimolta, Sharon Osbournelta, joka kysyi, haluaisiko Iommi koota alkuperäisen kokoonpanon yhteen. Iommi vastasi myönteisesti, ja Tony Martin, Neil Murray ja Bobby Rondinelli lähtivät yhtyeestä. Iommi jäi Geoff Nichollsin kanssa muodostamaan alkuperäisen kokoonpanon yhteenpaluuta.[115]
Alkuperäinen kokoonpano jälleen yhdessä: Reunion (1997–)
Ozzy Osbourne palasi Black Sabbathiin vuonna 1997.
Vuonna 1997 ilmoitettiin, että Black Sabbath tulisi esiintymään kesänOzzfest-kiertueella alkuperäisessä kokoonpanossa. Tämä ei kuitenkaan aivan pitänyt paikkaansa, sillä Bill Wardin tilalla rumpuja soittiMike Bordin, joka oli Osbournen sooloyhtyeen rumpali ja joka parhaiten muistetaanFaith No More -yhtyeestä. Wardin poissaolon syynä oli hänen kiireensä oman sooloprojektinsa, The Bill Ward Bandin, kanssa.[116]
Bill Ward palasi yhtyeeseen joulukuussa 1997, kun Sabbath soitti kahtena iltana Birminghamissa. Alkuperäiskokoonpano esiintyi ensimmäisen kerran yhdessä sitten vuoden 1992. Birminghamin esiintymiset nauhoitettiin ja seuraavana vuonna julkaistiinReunion-livealbumi.Reunion osoittautui menestykseksi. Se nousi Yhdysvaltojen myyntilistojen sijalle 11 ja myi platinaa.[117]Reunion sisälsi liveraitojen lisäksi myös kaksi täysin uutta kappaletta, ”Psycho Man” ja ”Selling My Soul”, jotka molemmat saivat listamenestystä.[118]
Kesällä 1998 Black Sabbath teki Euroopan-kiertueen. Bill Ward sai ennen kiertueen alkua sydänkohtauksen, ja häntä paikkasi Vinny Appice.[119] Ward palasi rumpuihín joulukuussa 1998, kun yhtye aloitti Yhdysvaltain-kiertueen. Black Sabbath sai vuoden 1999Grammy-palkinnon ”vuoden parhaasta heavy metal -esityksestä”Reunion-livealbumin ”Iron Man” -kappaleesta.[120] Kiertueen jälkeen yhtye vetäytyi tauolle, jonka aikana Tony Iommi julkaisi ensimmäisen virallisen sooloalbuminsa,Iommin. Ozzy Osbourne jatkoi sooloyhtyeensä kanssa työskentelyä.
Black Sabbath palasi studioon keväällä 2001, mutta sessiot jouduttiin keskeyttämään, sillä Osbournen tuli saada tulevan soololevynsä kappaleet valmiiksi. ”Emme jatkaneet pidemmälle, ja se on sääli, koska kappaleet olivat erittäin hyviä”, Iommi kommentoi. ”Nykyisin on erilaista äänittää. Aikaisemmin ei ollut matkapuhelimia soimassa joka viiden sekunnin välein. Kun aloitimme, meillä ei ollut mitään. Työskentelimme kaikki saman asian puolesta. Nyt kaikki ovat tehneet niin monia muita asioita.”[121]
Alkuperäisen kokoonpanon studioalbumit vuosilta 1970–1978 julkaistiin uudelleen Yhdysvalloissa vuonna 2005 digitaalisestiremasteroituina kahdeksanCD:n pakettina. Lisäksi vuonna 2002 julkaistiinPast Lives -livekokoelma, jolla on livemateriaalia 1970-luvulta. Yhtye pysyi tauolla kesään 2004 saakka, jolloin se palasi tähdittämään Ozzfestiä vuosina 2004 ja 2005. Eräässä konsertissa Osbourne ei kyennyt esiintymään, ja häntä tuurasi jälleen Rob Halford.[122] Maaliskuussa 2006 Black Sabbath otettiin sisäänRock and Roll Hall of Fameen. Palkintoseremoniassa yhtye ei itse esiintynyt, muttaMetallica soitti Black Sabbathin kappaleet ”Hole in the Sky” ja ”Iron Man” kunnianosoituksena yhtyeelle.[123]
Alkukesästä 2009 uutisoitiin Osbournen haastaneen Tony Iommin oikeuteen yhtyeen nimen omimisesta väärin perustein.[124] Osbourne ja Iommi kertoivat myöhemmin tulleensa yhteisymmärrykseen asiasta.[125] Elokuussa 2011 Iommi kiistiBirmingham Mail -lehden väitteen yhtyeen paluusta alkuperäisessä kokoonpanossaan.[126] 11. marraskuuta 2011 Black Sabbath ilmoitti uudesta kiertueesta ja levystä.
Kesäkuussa 2013 yhtye julkaisi pitkän tauon jälkeen albumin13. Yhtye lähti myös maailmankiertueelle, joka poikkesi myös Suomessa.[127] Britanniassa13 nousi noin viikko julkaisunsa jälkeen albumilistan kärkeen. Edellisen kerran yhtye oli ollut listaykkösenä albumillaanParanoid melkein 43 vuotta aiemmin. Tätä ennen mikään yhtye ei ollut sijoittunut Britannian albumilistan kärkipaikalle yhtä pitkän aikavälin jälkeen.[128]
Ozzy Osbourne teki omaa sooloalbumiaan vuonna 2006.Rhino Records julkaisi samana vuonna Black Sabbath -kokoelmalevynThe Dio Years. Albumi sisälsi kappaleita vain Ronnie James Dion aikaisen Black Sabbathin tuotannosta ja kolme täysin uutta kappaletta. Single ”The Devil Cried” menestyi listoilla, joten Iommi ja Dio päättivät koota yhteenHeaven and Hell -albumin aikaisen Black Sabbathin kokoonpanon ja aloittaa maailmankiertueen kokoelma-albumin tiimoilta. Koska alkuperäinen kokoonpano oli vielä yhdessä, Iommi ja Dio päättivät yleistä hämmennystä välttääkseen kutsua kokoonpanoaan nimelläHeaven and Hell. Geezer Butler liittyi kokoonpanoon. Myös Bill Wardin oli määrä osallistua, mutta ”musiikillisten erimielisyyksien” myötä hän jättäytyi pois projektista.[129] Wardin tilalle rumpuja tuli soittamaanMob Rules- jaDehumanizer-albumeilla vaikuttanut Vinny Appice. Näin Heaven and Hell -kokoonpanosta tulikin nimestään huolimatta itse asiassaMob Rules -albumin (1981) tehnyt kokoonpano.[130]
Heaven And Hell teki vuonna 2007 kiertuen Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Yhtyeellä oli kaksi konserttia myösSuomessa. Kosketinsoittajana kiertueella oliDio-yhtyeessä soittanutScott Warren.[131] Kiertueen yhteydessä julkaistiin myös rajoitettuna painoksenaLive at Hammersmith Odeon -livealbumi, joka sisälsi materiaalia Black SabbathinHammersmith Odeonin konserteista vuodenvaihteesta 1981-1982. Myös vuoden 2007 Heaven and Hell -kiertueelta julkaistiin DVD/CDLive from Radio City Music Hall. Yhtye julkaisi CD-boksin,The Rules of Hell, joka sisälsi kaikki Dion aikaiset Black Sabbathin albumit remasteroituina. Yhtye julkaisi uutta studiomateriaalia sisältävänThe Devil You Know -albumin huhtikuussa 2009.[132]
Heaven and Hellin laulaja Ronnie James Dio kuolimahasyöpään vuonna 2010.[133] Heaven and Hell järjesti 24. kesäkuuta 2010 konsertin Dion muistolle. Konsertissa lauloivat Glenn Hughes ja Jorn Lande, ja sen tuotto meni hyväntekeväisyyteen. Heaven and Hell lopetti toimintansa kyseisen konsertin jälkeen.[134]
Vuonna 2015 yhtyeen alkuperäisjäsenet Tony Iommi, Geezer Butler ja Ozzy Osbourne tiedottivat tekevänsä jäähyväiskiertueen[135], jonka piti päättää yhtyeen taival lopullisesti. Kiertue alkoi virallisesti 20. tammikuuta 2016 ja päättyi 4. helmikuuta 2017. Yhtye piti kiertueen viimeisen konserttinsa kotikaupungissaan Britannian Birminghamissa.[136]
Yhtye esiintyi kuitenkin vielä, vihoviimeistä kertaa 5. heinäkuuta 2025Villa Parkin jäähyväiskonsertissa, jonka lipputulot menivät Birminghamin lastensairaalalle, hoitokodeille jaParkinsonin taudin tutkimuksiin[137]
Yhtye esiintyi lähes alkuperäisessä kokoonpanossaan Provinssirockissa 14. kesäkuuta 1998. Vinny Appice tosin korvasi ennen kiertuetta lievän sydänkohtauksen saaneen Bill Wardin.[141] Täysin alkuperäisessä kokoonpanossa yhtye esiintyi Helsingin jäähallissa 12. joulukuuta 1999.[142] Viimeisin alkuperäiskokoonpanon esiintyminen Suomessa tapahtui 5. heinäkuuta 2005Hartwall Areenalla.[143]
Heaven and Hell -kokoonpano kävi Suomessa vuonna 2007 esiintyenSauna Open Air -festivaalilla ja Helsingin jäähallissa.[144] Heaven and Hell -kokoonpanon piti esiintyä kesäkuussa 2009Juvalle suunnitellussa Puustock-tapahtumassa. Tapahtumaa ei kuitenkaan järjestetty, sillä iso osa hankituista yhtyeistä joutui perumaan esiintymisensä. Vuoden 2009 kesällä Heaven and Hell esiintyi Helsingin jäähallissa jaOulussaQstock-festivaaleilla.[145] Heaven and Hellin oli määrä esiintyä myösPorinSonisphere-festivaaleilla vuonna 2010, mutta esiintyminen peruttiin Ronnie James Dion sairastuttua.[146]
Black Sabbathin piti esiintyä alkuperäiskokoonpanossaan Hartwall Areenalla 23. toukokuuta 2012. Tony Iommin sairastuttua imusolmukesyöpään Black Sabbathin tilalla esiintyy kuitenkin yhtye Ozzy & Friends, johon kuuluvat alustavan tiedon mukaan Ozzy Osbourne, Geezer Butler ja Zakk Wylde[147] Myös Slash kuului kokoonpanoon, mutta Suomen keikalla hän ei soittanut.[148]
Black Sabbath esiintyiHartwall Areenalla 20. marraskuuta 2013.[149] Mukana oli koko alkuperäiskokoonpano lukuun ottamattaBill Wardia, joka jäi pois kokoonpanosta erimielisyyksien vuoksi.[150]
Yhtye nähtiin viimeisellä The End -kiertueellaanHelsinginKaisaniemen puistossa, Monsters Of Rock-tapahtumassa 7. heinäkuuta 2016. Yleisöä oli paikalla 20 000 ihmistä tapahtuman ollessa loppuunmyyty.[151]
Black Sabbath soitti alkuvaiheessa usein jazzia ja bluesia, mutta alkoi tehdä pahaenteisempää ja synkempää musiikkia Tony Iommin keksittyä riffin kappaleeseen ”Black Sabbath”.[157] Kappale rakentuu keskiajalla kielletyntritonus-soinnun varaan, ja yhtye on käyttänyt sitä useasti musiikissaan. Ensimmäiset Black Sabbathin sanoitukset käsittelivät useinSaatanaa ja pahuutta.[158] Black Sabbathinvoimasointuihin pohjautuvat kappaleet ja pahaenteiset sanoitukset erottivat Black Sabbathin muista aikansa yhtyeistä.[159]
Yhtye ei säveltänyt jäsentyneitä kappaleita, vaan ne rakentuivat eri osista, joiden välillä saattoi esiintyä temponmuutoksia.[160] Tony Iommi, yhtyeen pääasiallinen säveltäjä, kirjoitti suurimman osan alkuperäiskokoonpanon musiikista. Laulaja Ozzy Osbourne sävelsi laulumelodiat ja basisti Geezer Butler kirjoitti sanoitukset.[161] Sävellysprosessi oli joskus turhauttavaa Iommille, sillä hän koki usein paineita uuden materiaalin tuottamisesta.[162] Useat alkuperäiskokoonpanon kappaleet rakentuvat Tony Iommin kitarariffille, jonka melodiaa bassolinja, laulumelodia ja rumpukomppi seurasivat.[163]
Paranoid-albumilla yhtyeen sanoitukset muuttuivat astetta arkipäiväisemmiksi. Kappaleet käsittelivät muun muassa mielenhäiriöitä, sotaa ja päihteitä.Master of Reality -albumin myötä yhtye alkoi käyttää normaalia matalampia virityksiä, ja kappaleista saatiin näin entistä tummempisävyisiä.[164]Vol. 4,Sabbath Bloody Sabbath jaSabotage ottivat askeleen progressiivisempaan suuntaan.[165] Kappaleissa oli useita osia ja efektejä sekä useita ulkopuolisia soittimia, kuten pianoa ja viuluja. Esimerkkejä Black Sabbathin progressiivisemmasta kaudesta ovat esimerkiksi kappaleet ”Wheels of Confusion” ja ”Megalomania”. Näihin aikoihin useimmat yhtyeen kappaleista olivat hitaita ja raskaita, mutta albumeilta löytyi myös linjasta poikkeavaa materiaalia, kuten pianoballadi ”Changes” ja täysin Iommin akustisen kitaroinnin varaan rakentunut herkkä instrumentaali ”Fluff”.Technical Ecstasy- jaNever Say Die! -albumeilla yhtye viritti soittimensa jälleen perusvireeseen. Kappaleet olivat aiempaa nopeatempoisia, ja niissä oli paljon vaikutteita kevyemmästä hard rockista ja jopa popmusiikista.[166]
Black Sabbathin musiikissa tapahtui muutoksia, kun Ronnie James Dio liittyi yhtyeen laulajaksi.Heaven and Hell jaMob Rules veivät yhtyeen musiikkia entistä melodisempaan ja nopeampaan suuntaan.[167] Dion laulumelodiat eivät yleensä seuranneet kitarariffiä, toisin kuin Osbournen aikaisilla albumeilla. Sanoitusvastuu siirtyi Geezer Butlerilta Diolle, jonka sanoitukset saivat vaikutteitafantasiakirjallisuudesta ja käsittelivät entistä abstraktimpia aiheita.[168]Heaven and Hell -albumista lähtien kaikki Black Sabbathin sanoitukset on kirjoittanut yhtyeen sen hetkinen laulaja, poikkeuksena albumiSeventh Star, jonka sanoitukset kirjoitti kitaristi Iommi.[169]
Born Again -albumilla yhtyeen musiikki yhdisteli Osbournen ja Dion aikakausia.[170] Ian Gillanin sanoitukset olivat jälleen arkipäiväisempiä. Sanoitukset kertovat esimerkiksi autoista,tequilasta ja uhkaavista tietokoneista.[171]
Tony Martinin aikaiset Black Sabbathin albumit jatkoivat musiikillisestiHeaven and Hellin aloittamalla linjalla, joskin lisäten mukaan piirteitäglam metalista.Headless Cross -albumilla yhtye palasi hetkeksi saatanallisiin ja okkultistisiin teemoihin.[172] Nämä tosin hylättiin jo seuraavalla albumilla,Tyr, jonka sanoitukset kirjoitettiin skandinaavisen muinaisuskon mytologian ympärille.[98]
Dehumanizer-albumilla Ronnie James Dio palasi laulajaksi. Albumin sanoituksissa käsitellään modernin teknologian vaaroja ja yhteiskunnan tietokoneistumista.[173] Musiikillisesti yhtye palasi juurilleen raskaampaan ja synkempään äänimaailmaan.[174]Cross Purposes jaForbidden jatkoivat musiikillisestiDehumanizerin aloittamalla linjalla. Sanoituksissa käsiteltiin uskontoa, kultteja ja massamurhia.[175]
Black Sabbath on yksi merkittävimmistä heavy metal -yhtyeistä, ja sitä pidetään usein myös kaikkien aikojen ensimmäisenä oikeana heavy metal -yhtyeenä.[176]Rolling Stone -lehti on sanonutParanoid-albumin muuttaneen musiikin ikuisesti. Sama lehti on myös kutsunut Black Sabbathia ”heavy metalin The Beatlesiksi”.[177]Time kutsuiParanoidia ”heavy metalin synnyinpaikaksi”.[178] Yhtyeen albumeja on myyty pelkästään Yhdysvalloissa 15 miljoonaa.[179]
Black Sabbathin kunniaksi on tehty useita tribuuttialbumia. Tunnetuimpia ovatNativity in Black jaNativity in Black II, joilla useat metalliyhtyeet, kutenMegadeth,Slayer jaPantera, esittävät omia versioitaan Black Sabbathin kappaleista.[180][181] Suomalainen coveryhtyeSapattivuosi on julkaissut kolme albumia, jotka sisältävät suomen kielelle käännettyä Black Sabbathia.[182] VirolainenRondellus-yhtye on julkaissutSabbatum-nimisen albumin, jolla yhtye esittää Black Sabbathin kappaleita keskiaikaisilla soittimilla ja latinan kielellä.[183]
Music Television listasi Black Sabbathin kaikkien aikojen parhaaksi heavy metal -yhtyeeksi[184] jaVH1 kaikkien aikojen toiseksi suurimmaksi hard rock -yhtyeeksi.[185] VH1:n kaikkien aikojen parhaan heavy metal -kappaleen tittelin vei Black Sabbathin ”Iron Man”.[186]IGN listasiParanoidin kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi heavy metal -albumiksi.[187]
Black Sabbathia pidetään usein yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä heavy metal -yhtyeenä.[188] Heavy metalille ominaiset synkät piirteet saivat vaikutteita Black Sabbathin jäsenten nuoruusvuosien elinympäristöstä.[189] Birminghamin Astonin alueella oli huomattavasti teollisuutta, köyhyyttä ja toisen maailmansodan jättämiä pommitusten jälkiä.[190] Useat ihmiset työskentelivät samoissa huonopalkkaisissa tehdastöissä kymmeniä vuosia.[191] ”Uramme käynnistyi hippiajan ulkopuolella, mutta meillä ei ollut rahaa tai toivoakaan rikastumisesta, ja koska kerroimme biiseissä tunteistamme, niissä ei laulettu ruusuista ja onnellisista lopuista”, Osbourne kertoo.[189]
Black Sabbath erosi sanoituksiltaan merkittävästi muista aikakautensa yhtyeistä.[192] Useat rockia soittavat yhtyeet lauloivat lähinnä rakkaudesta, kun taas Black Sabbathin sanoitukset saivat aluksi vaikutteita okkultismista ja satanismista.[192] Myöhemmin ne käsittelivät esimerkiksi huumeita ja sotaa.[193][194]
Alkuaikojen Black Sabbathin jäsenillä ei ollut varaa tehokkaisiin PA-laitteistoihin, mistä johtuen yhtye ei saanut soitinten ääntä kuuluviin keikoillaan.[195] Yhtye väänsi laitteistonsa säädöt ääriasentoihin ja soitti rajummalla ja raaemmalla otteella saadakseen laitteista ulos mahdollisimman kovan äänen.[195] Tämä johti heavy metalille ominaiseen kovaääniseen ja aggressiiviseen soittotyyliin.[195]
Merkittävänä askeleena heavy metalin kehitykseen pidetään Tony Iommin kokemaa tehdasonnettomuutta, jonka seurauksena Iommi menetti otelautakätensä kahden sormen päät.[190] Tämän tapaturman myötä Iommi joutui kehittämään soittamista helpottavia apukeinoja. Iommi käyttää useissa Black Sabbathin kappaleissavoimasointuja ja laskettuja kitaravirityksiä, jolloin soittaminen yksinkertaistui, eikä se tuntunut Iommista kivuliaalta.[195] Laskemalla viritystä Iommi sai kitarastaan huomattavasti raskaampia ääniä kuin normaalivirityksellä.[191] Enimmillään Iommi on pudottanut viritystä puolitoista sävelaskelta.[196]
Ronnie James Dion jäsenyys Black Sabbathissä yleisti ”pirunsarvi”-käsimerkin käyttöä heavy metal -piireissä. Dio alkoi käyttää käsimerkkiä tervehtiessään yleisöä. Myöhemmin käsimerkistä tuli laajasti muusikoiden ja fanien käyttämä.[197]
»Rikoimme kaikkia musiikin lainalaisuuksia. Kaikki vedettiin täysin eri tavalla kuin olisi pitänyt tehdä, sillä joka kerta kun joku sanoi, ettei noin voi tehdä, halusimme tehdä sitä entistä kiihkeämmin.» (Tony Iommi[195])
»Jos olisimme soittaneet hardrockia ja laulaneet, että ’Honey I’m Gonna Meet You Tomorrow’ tai muuta sellaista, Sabbath olisi minun silmissäni ollut pelkkä tusinabändi muiden joukossa. Riffimme olivat kuitenkin epätavallisia, musiikissamme oli huuruisuutta ja kankeutta, ja ennen kaikkea meillä oli Ozzyn massiivinen soundi ja Geezerin sanoitukset, jotka siihen aikaan olivat todella poikkeavia ja kohauttavia. Siksi olen valmis sanomaan, että Sabbathin debyyttialbumi oli mestariteos ja se synnytti kokonaan uuden suuntauksen, jonka vaikutukset kuulee vielä tänäkin päivänä.» (Bill Ward[192])
»Saan aina saman kysymyksen jokaisessa haastattelussa: ”Mitkä ovat mielestäsi viisi parasta heavyalbumia?” Teen kysymyksen itselleni helpoksi mainitsemalla aina ensimmäiset viisi Black Sabbathin albumia.» (Anthraxin kitaristiScott Ian.[205])
»Jos joku heavy metalia soittava väittää, ettei hän ole saanut vaikutteita Black Sabbathiltä, hän valehtelee. Mielestäni kaikki heavy metal -musiikki on jollakin tapaa saanut vaikutteita siitä, mitä Black Sabbath teki.» (Lamb of GodinChris Adler.[206])
»Black Sabbath on ja tulee aina olemaan heavy metalin synonyymi.» (MetallicanLars Ulrich.[207])
↑Yhtye lisäksi levyn kansiin tekstin ”We wish to thank the great COKE-Cola Company of Los Angeles” (suom.Haluamme kiittää mahtavaa Los Angelesin KOKA-colayhtiötä). Yhtyeelle kuljetettiin kokaiinia saippuajauhepakkauksissa, ja Osbourne saattoi istua koko päivän kylpyammeessa käyttäen kokaiinia. Ozzy Osbourne:I Am Ozzy, s. 129–130, Sphere 2009.(englanniksi)
↑Diehl, Matt: The Holy SabbathTony Iommi Official Website. Tony Iommi (alkuperäinen artikkeliRolling Stone -lehdessä). Viitattu 30.8.2010. (englanniksi)
.jpg)
.JPG)
.jpg)
