Birger Magnusson kuului mahtavaanBjälbo-sukuun (josta käytetään myös nimitystä Folkunga-suku). Hän meni naimisiin kuningasEerik Eerikinpojan siskon Ingeborgin kanssa vuonna 1237. Eerikin kuoltua vuonna 1250 ilman perillistä Birgerin vanhin poikaValdemar valittiin kuninkaaksi. Koska Valdemar oli tässä vaiheessa vielä lapsi, Birger hallitsi maata hänen nimissään kuolemaansa asti. Birgerillä ja Ingeborgilla oli lisäksi yhdessä seitsemän muuta lasta, mm.Maunu Ladonlukko jaPentti (Bengt), josta tuli ensimmäinen Suomen herttua.
Ingeborg Eerikintytär kuoli vuonna 1254. Birger meni uusiin naimisiinTanskan leskikuningattaren Mechtildin kanssa vuonna 1261. Jaarlin kuoleman jälkeen hänen toinen poikansaMaunu kaappasi vallan Valdemarilta.
Birger-jaarli teki ruotsalaisenEerikinkronikan mukaan Suomeen laajan sotaretken (ns.toinen ristiretki), jonka seurauksena ainakinHäme liitettiin Ruotsin valtakuntaan. Retki on ajoitettu joko vuoteen 1239 tai 1249. SaksalaisenLyypekin kronikan mukaan Birger alisti Suomen Ruotsin herruuteen.Hämeen linnan rakennustyöt aloitettiin toisen ristiretken seurauksena.[4]
Birger tunnetaanTukholman perustajana. Hän perusti kaupungin vuonna 1252. TukholmassaRiddarholman kirkossa on jaarlia esittävä patsas, joka on pystytetty 1884.
Birger oli myös maineikas lainsäätäjä; hänen aikanaan säädettiin ns.rauhanlait (koti-, kirkko-, käräjä- ja naisrauha), sekä perintölaki (sisar peri puolet siitä mitä veli).
Birger-jaarli haudattiin omasta toivomuksestaanVarnhemin luostarin kirkkoonLänsi-Götanmaalle.[3]Tukholman kaupungintaloa rakennettaessa Birgerin maalliset jäännökset oli tarkoitus siirtää uuteen hautaan kaupungintalon tornin juureen, mutta Varnhemin seurakunta ei suostunut tähän, ja kaupungintalon hauta jäi tyhjäksi. Birgerin hauta Varnhemissa on avattu kahdesti tieteellisiä tutkimuksia varten.
Birger oli Ruotsin viimeinen jaarli. Hänen jälkeensä jaarli-nimityksen tilalla alettiin käyttää arvonimeäherttua.
↑Suvanto, Seppo: ”Birger Jaarli (noin 1210–1266)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 611–613. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8Teoksen verkkoversio.