Bioekvivalenssi on lääkevalmisteiden biologinen samanarvoisuus, joka todetaan kliinisin potilaskokein. Lääkevalmisteita pidetään biologisesti samanarvoisina, jos niiden pitoisuus-aikaprofiilit vertailevassa imeytymistutkimuksessa ovat niin samanlaiset, ettei ole odotettavissa eroja lääkkeen tehossa tai sen mahdollisesti aiheuttamissahaittavaikutuksissa.Rinnakkaislääkkeen bioekvivalenssi alkuperäisvalmisteen kanssa tutkitaan myyntiluvan haun yhteydessä.[1][2] Biologinen samanarvoisuus on keskeisimpiä rinnakkaislääkkeen myyntiluvan myöntämisen ehtoja.
Bioekvivalenssia tutkittaessa potilaille annostellaan alkuperäis- ja rinnakkaislääkettä sama määrä ja lääkeaineen pitoisuutta potilaan veressä tarkkaillaan ajan suhteen. Jotta rinnakkaislääke olisi alkuperäisvalmisteen kanssa biologisesti samanarvoinen, lääkkeen imeytynyt kokonaismäärä ja pitoisuuden huippu saavat poiketa alkuperäisvalmisteen arvoista enintään 20 prosenttia. Ero ei ole yleensä kliinisesti merkittävä. Lääkkeen teho on suhteessa pitoisuuden tai annoksenlogaritmiin, mistä johtuen 20 prosentin ero lääkkeen pitoisuudessa veressä tai vaikutuspaikassa vaikuttaa tehoon vain noin seitsemän prosenttia. Imeytyneen lääkeaineen määrällä tai pitoisuudella mitattuna esimerkiksiantibioottirinnakkaisvalmisteiden keskimääräinen ero alkuperäisvalmisteeseen verrattuna on ollut Suomessa nollasta viiteen prosenttiin.[1]
Vuonna 2017Euroopan lääkevirasto suositti vetämään myynnistä useita rinnakkaislääkevalmisteita havaittuaan väärinkäytöksiä niiden Micro Therapeutic Research Labsin Intiassa suorittamissa bioekvivalenssitutkimuksissa.[3][4][5][6]