Berserkit olivat skandinaavisiasotureita, jotka menivät taisteluun kiihkeän raivotilan vallassa. Tiedot berserkeistä ovat ensi sijassa peräisin islantilaisistasaagoista.[1] Skandinaavisessa ja germaanisessa kansanperinteessä berserkit olivat varhaiskeskiajan ja keskiajan villejä sotureita, jotka palvoivatOdinia. Berserkit toimivat ylimystön henkivartijoina ja iskujoukkoina. Erään saagan mukaan Norjan ensimmäisen kuninkaanHarald Kaunotukan henkivartijat olivat berserkkejä.[2]
Berserkkejä pidettiin pelottavina vastustajina, joilla usein uskottiin olevanyliluonnollisia voimia.IslantilaisenGrágás-lakikokoelman mukaan berserkkitilaan meneminen oli rauhan aikana kiellettylainsuojattomuuden uhalla. Sanaberserkki tulee mahdollisesti muinaisskandinaavisesta sanastaberserkr, joka tarkoittaa ”karhunnahkaista paitaa”. Tällä tarkoitetaan karhuntaljan käyttöä vaatteena ja siitä saatavaa raivoa ja voimaa. Jotkut berserkit myös ottivat nimenbjörn taibiorn elikarhu. Toisen tulkinnan mukaanber tulisi sanastaberr (paljas), jolloin berserk tarkoittaisi paljasihoista eli alastomana tai ilman varusteita taistelevaa miestä.[1] Myös kuvakudokset ja muut vanhat kuvalähteet esittävät heidät kummallakin tavoin. Berserkkien raivokas taistelutapa ja pukeutuminen eläinten nahkoihin saattoivat vaikuttaaihmissusitarinoiden syntyyn Euroopassa.[2]
Siitä, millainen sotilasryhmä berserkit tarkalleen ottaen olivat, on kiistelty. Usein heidät kuvataan vaeltavina miesryhminä, jotka haastoivat talonpoikia taistelemaan naistensa tai satonsa puolesta. Saagoissa kuvataan tosin yksinäisiäkin berserkkejä.[1] Berserkit saattoivat raiskata ja murhata mielensä mukaan omankin väen keskuudessa, ja heidät kuvataan usein saagoissa pahantekijöinä ja roistoina.[2]
Nykyisin oletetaan, että berserkit saavuttivat raivotilan samankaltaisilla tekniikoilla kuinšamaanittranssitilan; kyse oli siis jonkinlaisestaitsesuggestiosta. Myös tajunnantilaan vaikuttavia aineita on voitu käyttää. Erään teorian mukaan berserkkitila oli alun perin tahaton seuraussuopursulla taisuomyrtillähumalien sijaan maustetunoluen juomisesta. Berserkkien kerrotaan muun muassa karjuneen eläinten lailla ja purreen kilpiään ennen taistelua. Berserkkien väitetään joissain tarinoissa olleen haavoittumattomia, ja mahdollisesti he ainakin itse uskoivat näin mennessään taisteluun. Mahdollisesti heidän hypnoosia muistuttava tilansa poisti heiltä kivun ja uupumuksen tunteen.[1]
Berserkkien kykyä on verrattu myöhempien aikojen suomalaistentietäjien kykyyn.Intomiehiksi eli myrrysmiehiksi kutsuttiin tietäjiä, jotka taistelivat yliluonnollisia olentoja, kuten taudinaiheuttajia vastaan silmittömän raivotilan vallassa. He saattoivat karjua mielipuolisesti, hakata esineitä yhteen, huitoa asein näkymätöntä vastustajaa, viiltää itseään tai nostaa paljain käsin kiukaalta kuumia kiviä.[3]
