Berberit ovat tunnetuista kansoista Pohjois-Afrikassa kaikkein vanhimpia. Berbereiden esi-isät tulivat Pohjois-Afrikkaan noin 5 000 vuotta sitten. Vuoteen 250 eaa. mennessä berberit olivat perustaneet kolme kuningaskuntaa nykyistenTunisian, Marokon ja Algerian alueille. Nämä kuningaskunnat yhdistyivät vuonna 203 eaa.[3] Berberien kuningaskunnat kävivät sotaaKarthagoa vastaan.Numidiaa hallinnut berberikuningasMasinissa liittoutuiRooman valtakunnan kanssa. Kuningas Masinissa myös pakotti monet berberit jättämään kiertelevän elämäntapansa ja asettumaan aloilleen. Masinissan johdolla Numidiasta tuli vahva kuningaskunta, joka kuitenkin hajosi hänen kuolemansa jälkeen vuonna 148 eaa. KuningasJuba I yhdisti 85–46 eaa. berberit uudelleen, mutta hänet syrjäytti RoomanJulius Caesar.[4]
Arabien maahantunkeutuminen alkoi 640-luvulla ja berberit kääntyivät valloittajien tuomaanislamin uskoon. Arabien maahanhyökkäyksen takia monet berberit muuttivat pois rannikoilta sisämaan vuoristoihin ja aavikoille. Suuri osa myös sulautui arabiväestöön.
Vuonna 1054 syntyiAlmoravidien berberidynastia nykyistenLänsi-Saharan ja Etelä-Marokon alueelle. Vuoteen 1069 Almoravidit olivat valloittaneet koko Marokon ja vuonna 1086 he hyökkäsivätEspanjan eteläosiin, jonka pääosan he valloittivat vuoteen 1106 mennessä. 1147 syntyi toinen berberidynastia nimeltäAlmohadit. Vuoteen 1150 mennessä he valloittivat Almoravidien alueet Espanja mukaan lukien. Almohadien suurvalta hajosi vuonna 1269. Almohadit ja Almoravidit tulivat tunnetuiksimaureina, joita ei tule sekoittaa nykypäivänmaureihin.
Eurooppalaiset valtiot alistivat koko Pohjois-Afrikan vuoteen 1914 mennessä, mutta berberit tekivät vastarintaa Pohjois-Marokossa heimopäällikköAbd el-Krimin johdolla vuosina 1920–1926 käydyssäRifin sodassa. Samaan aikaan itsenäistyi lyhytaikaiseksi jäänytRifin tasavalta, jonka päämiehenä el-Krim toimi. Pohjois-Afrikkavapautui siirtomaavallasta 1960-luvulla.[4]
Monissa Pohjois-Afrikan valtioissa berbereitä kohdellaan toisen luokan kansalaisina hallitsevia arabeja huonompina. Esimerkiksi Algeriassaarabiasta tehtiin maan ainoa virallinen kieli vuonna 1990 ja berberikielten puhuminen tehtiin laittomaksi. Kiivailla mielenosoituksilla painostettuina Marokko ja Algeria antoivat kuitenkin berberikielille aseman maiden toisena kielenä vuonna 1994. Monet berberit ovat muuttaneet etenkin Marokosta ja Algeriasta Eurooppaan, eritotenRanskaan.[5]
Berberien elämäntavat vaihtelevat suuresti riippuen ryhmästä, mutta suurin osa heistä on maanviljelijöitä. He kasvattavat muun muassaohraa,oliiveja,kurpitsoja javiiniköynnöksiä. Lisäksiperuna jaomenat ovat vallanneet alaa 1980-luvulta lähtien. Kotieläiminä pidetään lehmiä, lampaita, hevosia,vuohia jakameleita. Osa berbereistä viettääpaimentolaistyylistä elämää liikkuen karjansa mukana laidunalueelta toiselle. Heilläkin on kuitenkin yleensä kiinteä asuinpaikka. Naiset hoitavat yleensä kotityöt miesten työskennellessä pelloilla ja rakentaen taloja.[5]
Rannikkoalueiden berberit elävät arabien tapaan ja ovat sulautuneet näihin voimakkaasti. Syrjäisemmillä seuduilla berberien oma yhteiskuntajärjestelmä on kuitenkin säilynyt. Monissa kylissä miehet kokoontuvat edelleen päättämään paikallisista asioista. Ennen tällaisissa kokouksissa päätettiin myös hallintoon ja lakiin liittyvistä kysymyksistä. Eteläisten berberien yhteiskunnan yläluokan muodostavat oman väittämänsä mukaan islamin uskonnon perustajasta,profeettaMuhammedista polveutuvat. Keskiluokan muodostavat niin sanotut valkoiset berberit ja alaluokan mustat afrikkalaiset eliharatinit. Berberinaisilla on perinteisesti ollut enemmän vapauksia ja valtaa kuin arabinaisilla. Monet heistä käyvät kauppaa markkinoilla ja hoitavat itse oman taloutensa. Vanhemmat järjestävät yleensä naimisiin menot. Berberitytöt avioituvat tavallisimmin 15- tai 16-vuotiaina.Järjestetyssä avioliitossa parilla on aikaa erota pari viikkoa, ja jos ero tapahtuu tällöin, on pari vapaa etsimään mieleisensä puolison.[6]
↑berberiBerberit Pohjois-Afrikan haamilainen kantaväestö.Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2007.
↑Q&A: The BerbersBBC NEWS. 12. maaliskuuta 2004. Viitattu 9.11.2010. (englanniksi)
