| Benz & Cie. Rheinische Gasmotorenfabrik in Mannheim | |
|---|---|
 | |
| Yritysmuoto | Osakeyhtiö |
| Perustettu | 1. lokakuuta 1883[1] |
| Perustaja | Carl Benz |
| Lakkautettu | fuusioDaimler-Motoren-Gesellschaftin kanssa 1926 |
| Seuraaja | Daimler-Benz AG |
| Kotipaikka | Mannheim |
| Toimiala | Ajoneuvoteollisuus |
| Tuotteet | Ajoneuvot,moottorit |
| Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo | |
Benz & Cie. Rheinische Gasmotorenfabrik in Mannheim oli saksalainen,Mannheimissa toimintansa aloittanut, moottoreita ja ajoneuvoja valmistanut yritys.
InsinööriCarl Benz oli saanut vuonna 1879 kehitettyä valmiiksi ensimmäisen toimintakelpoisenkaksitahtimoottorinsa. Moottorin valmistusta varten oli perustettuMannheimer Gasmotorenfabrik -niminen yritys, joka sijoittajien vaatimuksesta muutettiin osakeyhtiöksi. Koska Benzille jäi yhtiöstä ainoastaan viiden prosentin siivu, hän jätti sen vuonna 1883. Saman vuoden lokakuun ensimmäisenä päivänä hän perusti liikemiesten Max Caspar Rosen ja Friedrich Wilhelm Eßlingerin kanssaBenz & Cie. Rheinische Gasmotorenfabrik in Mannheim -nimisen yrityksen. Ensimmäisten neljän toimintakuukautensa aikana uusi yritys myi yli 800 paikallismoottoria.[2]
Vuonna 1886 yritys sai patentin uudelle kolmipyöräiselle ligroiinikaasukäyttöiselle velosipedille, jota myytiin nimelläBenz Patent-Motorwagen Nummer 1. Tämän myötä Benz & Cie:sta tuli Saksan ensimmäinenautoja valmistanut yritys. Kolmipyöräisten ajoneuvojen kauppa lähti tuskin lainkaan käyntiin ja hyvin nopeasti Benz kehitti myyntiin nelipyöräiset mallit. Tällä oli autojen myyntimenestyksen kannalta merkittävä vaikutus. Benz & Cie. valmisti autojen alustat ja moottorit, mannheimilainen vaunuvalmistajaKalkreuther hoiti päällirakenteiden ja korien valmistuksen.
Vuonna 1890 sekä Rose että Eßlinger jättivät yrityksen. Yrityksen uusiksi osaomistajiksi tulivat liikemiehet Friedrich von Fischer ja Julius Ganß, jotka Benzin tavoin näkivät autojen valmistuksella olevan tulevaisuutta.
Vuonna 1891 Benz otti autoissaan käyttöön niihin soveltamansaAckermannin ohjausjärjestelmän.[3] Vuoden 1886 aikana yritys myi 80 kappaletta Benzin paikallisvoiman tuottamiseen tarkoitettujakaksitahtimoottoreita, vuonna 1891 niitä toimitettiin tehtaalta noin 500 kappaletta, joista suurin osa vientiin. Vuoteen 1893 mennessä yritys oli valmistanut ainoastaan 69 ajoneuvoa, mutta tultaessa vuosisadan vaihteeseen määrä oli jo 1709 kappaletta. Yrityksen työntekijöiden määrä oli alkuvuosina 40 henkeä, vuosisadan vaihteessa 430.[4]
Vuonna 1899 Benz & Cie. (voidaan käyttää myös kirjoitusmuotoa Benz & Co.) muutettiinosakeyhtiöksi, nimeltäänBenz & Cie. AG. Uuden yhtiön johdossa olivat Benz ja Ganß.
Uuden vuosisadan alussa, juuri kun yhtiön perustajat olivat muuranneet Mannheimin liepeille, Waldhofiin rakennettavan uuden tehtaan peruskiven, Benzin autojen myyntiluvut romahtivat. Yhtiön tärkein kotimainen kilpailija,stuttgartilainenDaimler-Motoren-Gesellschaft oli modernien Mercedes-malliensa ansiosta ottanut itselleen, Benzin aiemmin hallussaan pitämän paikan, maailman suurimpana ajoneuvovalmistajana. Korjausliikkeenä tilanteeseen Ganß palkkasi yhtiöön ranskalaisen suunnittelija Marius Barbarou'n, jolla oli tehtynä uuden ja modernin mallin perusluonnokset. Niiden pohjalta yhtiö toi markkinoilleParsifal-mallin, jolla korvattiin Benzin ikääntynyt paletti. Mallin suunnittelijana yhtiö nosti esiin ainoastaan Barbarou'n nimen ja tämä loukkasi Carl Benziä niin, että hän vetäytyi yhtiön päivittäistoimien hoidosta vuonna 1903. Uusi mallisarja ei juurikaan parantanut yhtiön tilannetta ja vuonna 1904 Ganß ja Barbarou lähtivät yhtiöstä. Benz jatkoi yhtiön hallituksen puheenjohtajana.
Uudet pääomistajat Georg Diehl ja Fritz Erle pestasivatHans Nibelin yhtiön uudeksi pääsuunnittelijaksi ja hänen johdollaan aloitettiin malliston täydellinen uudelleenmuokkaus. Vuosien 1905–1907 mallisto oli vielä Parsifal-sarjasta muokattu, mutta tämän jälkeen markkinoille tuodut ylä- ja luksusluokan mallit toivat käänteen parempaan. Benz & Cie. saavutti maailmanmainetta myös kilparadoilla. Yhtiön tämän aikakauden tunnetuin malli oli vuoden 1909Blitzen-Benz.
_IMG_0850.jpg)
.jpg)
Benz & Cie. -yhtiössä katsottiin että se voisi laajentaa toimintaansa myös moottoroitujen kuormavaunujen valmistuksen saralle. Mannheimin tehtaalla niitä ei kuitenkaan ollut mahdollista valmistaa. Tämän johdosta Benz aloitti vuonna 1907 yhteistyönGaggenaun kaupungissa toimineenSüddeutschen Automobilfabrik GmbH -yhtiön kanssa. Vuonna 1909 Benz osti yhtiön kaikki toiminnot.
Süddeutsche Automobilfabrik oli yrityskaupan aikaan jo luopunut henkilöautojen valmistuksesta ja keskittyi ainoastaan hyötyajoneuvojen tuotantoon. Vuonna 1910 Benz & Cie. -yhtiön tehtaalla Mannheimissa työskenteli 2500 henkilöä ja Gaggenaun tehtaalla 840 henkilöä.
Mannheimin tehdas alkoi uuden vuosisadan alussa käydä ahtaaksi henkilöautotuotannolle. Tämän johdosta Benz ja Ganß tekivät päätöksen uuden tehtaan rakentamisesta kaupungin ulkopuolelle. Vuosien 1908 ja -09 aikana Mannheimin liepeille Waldhofiin nousi yhtiön uusi, autoja valmistava tuotantolaitos. Paikallismoottoreiden valmistus, joka oli edelleen yhtiön tukijalka, pysyi Mannheimin tehdastiloissa. Tehtaalla valmistettiin jo ennenensimmäistä maailmansotaa myöslentokonemoottoreita. Sodan aikana tehtaan päätuote oliBenz Bz III-moottori.
Koska ajoneuvojen valmistuksesta oli tullut yhtiön päätoimiala, muutettiin sen nimi elokuussa 1911 muotoonBenz & Cie., Rheinische Automobil- und Motorenfabrik Mannheim AG.[5]
Vuodesta 1911 lähtien Benz & Cie. valmisti jälleen myös pienempiä, kahden litran moottoreilla varustettuja autoja ja nämä muodostivat myös perustan tehtaansodanaikaiselle ja -jälkeiselle tuotannolle. Yhtiö harjoitti 1920-luvun alussa yhteistyötä itävaltalaisen auto- ja lentokonesuunnittelijaEdmund Rumplerin kanssa ja tämän hedelmänä syntyiBenz Tropfenwagen -kilpa-auto.
Vuonna 1922 Benz luopui paikallismoottorituotannostaan ja myi sen berliiniläiselle sijoittajaryhmälle. Mannheimissa toimintaansa jatkaneen yhtiön nimeksi annettiinMotoren-Werke Mannheim AG (MWM).
Vuodesta 1921 lähtien berliiniläinen pörssikeinottelija Jakob Schapiro oli suorittanut nurkanvaltausta Benz-yhtiössä. Aluksi hän sai omistusosuudellaan paikan yhtiön hallituksessa ja vuonna 1924 hän omisti yhtiön osakkeista 60 %. Schapiro oli suorittanut jo aiemmin samanlaisia operaatioita muiden saksalaismerkkien yhtiöiden parissa. Schapiron nurkanvaltauksen kohteeksi olivat joutuneet muun muassa stuttgartilainenDaimler-Motoren-Gesellschaft (DMG), berliiniläinenNAG, bremeniläinenHansa-Lloyd ja neckarsulmilainenNSU. Schapiro onnistui ajamaan kaikki muut yhtiöt konkurssiin tai sen partaalle, ainoastaan DMG oli riittävän vahva välttääkseen saman kohtalon.
Jotta yhtiö pystyisi kestämään Schapiron tavoitteet, Benzin tuolloinen toimitusjohtajaWilhelm Kissel ryhtyi vuonna 1924 ajamaan aktiivisesti yhteistyötä ja yhtiön fuusiota kilpailijansa DMG:n kanssa. Vuonna 1925 Kissel nimitettiin myös DMG:n johtoon ja kesäkuun 26. päivänä vuonna 1926 entiset kilpailijat fuusioituivat, perustaenDaimler-Benz AG:n. DMG oli fuusion vahvempi osapuoli, jokaisesta tuhannesta osakkeesta DMG:n osuus oli 654, Benzin 346, joten uuden yhtiön kotipaikaksi tuli Untertürkheim.
.svg)