Beaivia eli Aurinkoa on pidettysaamelaisessa muinaisuskossajumaluutena. Sitä on palveltuporonhoidon menestymiseksi ja sairastapauksissa. Sen kunniaksi syötiin myös kevättalvellauhriateria, aurinkopuuro.[2]
Aurinkoa on pidetty aiemmin feminiinisenä jumaluutena, mikä on luultavasti virheellinen yleistys. Sen taustalla on ollutJohannes Schefferuksen lähteinään käyttämätNicolaus Lundius jaSamuel Rheen, joiden mukaan saamelaiset pitivät Aurinkoa ”kaikkien elävien olentojen äitinä”.[2]Koltta- jakuolansaamelaisten perinteessä Aurinkoa on kuitenkin kuvattu ympäri maailmaa ahkiossaan ajavana miehenä.Eteläsaamelaisten lähteissä Aurinko on sen sijaan naishahmoinen.[3] Eteläsaamelaistennoitarummuissa Aurinko on ollut keskellä olevana rombikuviona. Muisa rummuissa Aurinko on saattanut olla myös ympyräkuviona rummun yläosassa.[2]
Kaikilta saamelaisaluielta tunnetaan kertomuksia Auringon lapsista. ”Auringon pojan kosiomatka jättiläisten maailmassa” -nimisenjoiun kautta tuli tunnetuksi myytti, jonka mukaan saamelaiset polveutuvat Auringon pojasta. Joiun mukaan Auringon poika kävi kosiomatkalla jättilaisten maassa ja meni naimisiin jättiläisen tyttären kanssa. Heidän poikansa eliGállábártnit keksivät sukset ja aloittivat ihmisrodun.[3] Auringon tytär on puolestaan ollut hyvin keskeinenkulttuuriheeros, joka on aloittanut peuranpyynnin ja poronhoidon.[2]