Flavius Basiliscus (k.476) oliItä-Rooman keisari vuosina 475–476. Hän oli keisariLeo I:n vaimonVerinan veli. Hän johti huono-onnista sotaretkeävandaaleja vastaan vuonna 468, ja hän kapinoi keisariZenonia vastaan vuonna 475.[1]
Basiliscuksesta tuli keisari vuonna 475, ja Zenon joutui pakenemaanAntiokiaan. Seuraavana vuonna Zenon palasi ja alkoi piirittääKonstantinopolia. Koska Basiliscus oli hoitanut tehtävänsä huonosti, senaatti antoi avata kaupungin portit Zenonin joukoille. Eräiden kertomusten mukaan Basiliscus pakeni kirkkoon eikä tullut sieltä ulos ennen kuin Zenon lupasi olla vuodattamatta Basiliscuksen ja tämän perheen verta. Zenon antoi sulkea Basiliscuksen kuivaan vesitorniin, jossa tämä kuoli.
