Baritonitorvi tai pelkkä baritoni (saks.Baritonhorn,engl.baritone horn taieuphonium, joka on tarkasti ottaen hieman eri soitin) onvaskisoitinperheenbaritoniääni. Se muistuttaa enitentuubaa. Baritonitorven ääniala onoktaavin tuuban äänialaa korkeampi ja se on myös tuubaa pienikokoisempi. Soittimen toinen nimieufonium tuleekreikasta ja tarkoittaa kauniisti soivaa.
Baritonitorvi on kehittynytAdolphe Saxin saxhorn-soittimista samalla tavalla tuuban kanssa. Maakohtaisia eroja on. Niin sanotut saksalaiset baritonitorvet eli munabaritonit ovat ovaalinmuotoisia, sylinteriventtiilisiä ja ääneltään terävämpiä, yhdysvaltalaiset soittimet taas ovat pumppuventtiilisiä, laajamensuurisempia ja tummempia ääneltään. Brittiläinen perinne suosii pumppuventtiilisiä ja raskaampia mutta samalla hieman pienempiä instrumentteja.Baritonitorvea kutsutaan myös keisaritorveksiVenäjän keisari Aleksanteri III:n mukaan, joka oli innokas baritoninsoiton harrastaja.
Baritonitorvi on rakenteeltaan tuuban kaltainen. Siinä on yleensä neljä venttiiliä, ja se on viritykseltään oktaavin B-vireistä trumpettia matalampi. Baritonitorvelle kirjoitetaan useimmiten joko transponoidulle diskanttiavaimelle tai transponoimattomalle bassoavaimelle. Soittimen ääniala on noin iso fis– c3. Baritonitorven ääni on pehmeä ja pyöreä. Suukappale on samankokoinen kuin pasuunan suukappale.
Useissa maissa baritonitorvi ja eufonium on luokiteltu eri soittimiksi, joiden suurin ero on lähinnä putken muodossa: Eufoniumin putki avautuu kartiomaisesti kuten tuubassa, minkä ansiosta eufoniumin ääni on baritonitorvea tummempi ja pehmeämpi.
Baritonitorvi ei kuulusinfoniaorkesterin vakiosoittimiin, eikä sinfonisessa materiaalissa sille ole kovin paljon käyttöä. Kuuluisia esimerkkejä baritonitorven käytöstä sinfoniaorkesterissa ovat esimerkiksiRichard Straussin Don Quixote ja Ein Heldenleben, sekäGustav HolstinPlaneetat. Puhallinorkestereissa baritonitorvea käytetään laajasti.
