Barcelona (kat.[bəɾsəˈlonə],esp.[baɾθeˈlona]) on kaupunki Koillis-Espanjassa jaKatalonian pääkaupunki. Se on Espanjan toiseksi suurin kaupunki – sen asukasluku on noin 1,6 miljoonaa (2016).[3]
Kaupungin Ciutat de Barcelona ja sitä ympäröivän 35 muun kunnan muodostaman Suur-Barcelonan (Àrea Metropolitana de Barcelona) asukasluku on noin 3,2 miljoonaa (2013).[4] Barcelonan maakunnan, joka muodostuu 310 kunnasta, väkiluku on noin 5,5 miljoonaa (2012).[5]
Barcelonan kutsumanimi onCiutat Comtal eli kreivikaupunki. Lisäksi käytössä on lyhennetty muoto Barna.
Barcelona sijaitseeVälimeren rannikolla 120 kilometriäPyreneiden vuoristosta etelään. Kaupunki levittäytyy tasangolle, jota reunustaaLlobregatjoki etelässä,Besòsjoki pohjoisessa ja Litoralvuoristoon kuuluva Collserolan vuorijono lännessä. Collserolan korkein huippu on 512 metriä korkeaTibidabo ja sen juurella on useita pienempiä kukkuloita, kuten Monterols, Putget, Carmel, Rovira ja Peira. Lisäksi keskustan lounaispuolella kohoaa 192 metriä korkeaMontjuïcin kukkula.[6]
Sagrada Famílian katolinen kirkko on yksi Barcelonan merkittävimmistä nähtävyyksistä.Barcelonan satama-aluetta
Barcelonassa on lukuisia niin sanotun katalonialaisen modernistityylin rakennuksia. Modernistityyli on paikallinen vastine art nouveau- ja jugendstil-tyyleille. Suuntauksen syntymiseen ja kehitykseen ovat vaikuttaneet useat arkkitehdit, mutta kuuluisimpia ovatAntoni Gaudín luomukset. Kaupungin tunnetuin maamerkki on Gaudín 1800-luvun lopulla suunnittelema, yhä rakenteilla olevaSagrada Família,katolinen kirkko. Gaudí suunnitteli myösParc Güellin puistokompleksin. Gaudin työt ovat Unescon maailmanperintökohteita.[7]
Barcelonan vanhakaupunki (Ciutat Vella) on Euroopan suurimpia keskiaikaisia keskustoja, ja siellä sijaitsee muun muassa Barcelonan goottilainen katedraali. Vanhakaupunki jakautuu useampaan eri naapurustoon, kutenBarri Gòtic, Raval ja Born. Barceloneta on ensimmäinen vanhan keskustan ulkopuolelle rakennettu kaupunginosa.Eixamplen eli laajennusosan rakentaminen alkoi 1850-luvulla.Gràcia ja monet muut ympäröivät pienet kaupungit liitettiin laajentuvaan Barcelonaan 1800-luvun loppupuolella, mutta ne ovat osittain säilyttäneet oman pikkukaupunkimaisen rakenteensa. 1950- ja 1960-luvuilla kaupunki kasvoi nopeasti muualta Espanjasta tulleen siirtolaisuuden ansiosta, ja sinne rakennettiin uusia lähiömäisiä kerrostaloalueita, kuten La Mina ja Poble Nou.
Sagrada Famílian ja keskustan keskiaikaisten osien lisäksi Barcelonan tärkeimpiin nähtävyyksiin kuuluvat muun muassaPalau de la Música Catalana, Montjuïcin kukkula kaupungin eteläpuolella, länsipuolella sijaitseva Tibidabovuori huvipuistoineen ja kirkkoineen,Plaça de Catalunyalta venesatamaan johtavaLa Ramblan kävelykatu sekä venesataman tuntumassa sijaitseva rantakatu, Passeig Marítim. Historiallisten rakennusten lisäksi Barcelonassa on mielenkiintoista nykyarkkitehtuuria.
Montjuïcin rinteillä kohoaa myös kansallispalatsi,Palau Nacional, jonka ympärille on rakennettu messukeskus,Fira de Barcelona, jossa käy vuosittain erilaisissa kansainvälisissä messutapahtumissa jopa 3,5 miljoonaa vierailijaa. Montjuïcissa on vuoden 1936 Barcelonan peruuntuneita olympialaisia varten rakennettu urheiluareenaEstadi Olímpic Lluís Companys. Vuoden 1992 toteutuneita olympialaisia varten toteutetut rakennukset, kutenPalau Sant Jordi, (arkkitehtiArata Isozaki, 1990) kattavat suuren osan Montjuïcin rinteistä, ja stadionin edustalla kohoava valkoinen televiestintäantenni (arkkitehtiSantiago Calatrava) on yksi Barcelonan tunnusmerkeistä.
Espanjalainen kylä (Poble Espanyol) on Montjuïcin olympiastadionin laidalla sijaitseva, muurien ympäröimä kauppa- ja ravintolakompleksi, jonka tekee erityiseksi se, että nimensä mukaisesti muurien sisältä löytyy muun muassa pienoismalleja Espanjan eri alueiden tärkeimmistä nähtävyyksistä. Tämä muurien ympäröimä ”kylä” on jaettu pieniin kujiin, joiden varsilla olevat rakennukset on nekin rakennettu maan eri osien rakennustyylien ominaispiirteitä jäljitellen.[8]
Museoista tärkeimpiä ovatBarcelonan arkeologinen museo,Picasso-museo sekä vuonna 2004 täysin restauroitu tiedekeskus (Museu de la Ciència). Lisäksi kaupungissa on paljon pieniä museoita, joista kenties erikoisimpia ovat suklaamuseo ja hologrammimuseo.
Barcelonassa on Güellin puiston lisäksi lukuisia muita puistoalueita, joista merkittävimpiä ovat Barcelonan keskuspuisto Parc de la Ciutadella, johon kuuluu muun muassa eläintarha;Parc del Laberint Hortan kaupunginosassa sekä Montjuïcin puistoalueet, niistä erityisesti kaktuspuisto.[9]
Barcelonassa kävi vuonna 2011 noin 6,9 miljoonaa matkailijaa, joista 5,2 miljoonaa (76%) saapui ulkomailta.[10]
Kaupungissa vallitseevälimerenilmasto (Köppenin ilmastoluokitus Csa), jolle ovat tyypillisiä kuumat kesät ja leudot ja kosteat talvet. Suurin osa sateista tulee keväällä ja syksyllä.[6]
Tarun mukaanBarcinon perustikarthagolainenHamilkar Barka –Hannibalin isä.Roomalaiset perustivat iberiheimo laietaanien asutuksen lähettyville oman sotilasleirin. Roomalaisten vaikutuksen hiipuessavisigootit valloittivat kaupungin 400-luvulla,maurit 700-luvulla jafrankkienKaarle Suuren poikaLudvig Hurskas vuonna 801. Maurienal-Mansur ryösti kaupungin 985. Sen jälkeen Barcelonaa hallinneet kreivit yhdistivät niin sanotunMarca Hispanican alueen, joka oli frankkien oman valtakuntansa suojaksi muodostama puskurivyöhyke frankkien ja maurien välillä.
Myöhemmin Barcelona saavutti itsenäisen kaupunkivaltion aseman taantuakseen Aragonian ja Kastilian kuningaskuntien yhdistyessä 1500-luvulla. Kaupunki tuhottiin pahoin itsenäisen Katalonian tasavallan jälkeen 1640–1652 ja toisen kerran Espanjan perimyssodan aikaan 11. syyskuuta 1714.
1800-luvulla kaupunki kasvoi teollisen vallankumouksen mukana; 1888 siellä pidettiinmaailmannäyttely. Kaupungin kasvun kannalta tärkeä tapahtuma oli keskiaikaisten muurien purkaminen 1850-luvulla. Espanjan sisällissodassa kaupunki oli anarkistien tukikohta ja tasavaltalaisten puolella, kunnes Francon joukot valloittivat sen 1939.
Vuonna 1957 barcelonalaiset lakkoilivat menestyksellisesti raitiovaunulipun hinnankorotusta vastaan. Lakolla oli merkittävä poliittinen ja sosiaalinen vaikutus sotilasdiktatuurin ajan Espanjassa. 1970-luku merkitsi kaupungin elpymistä – katalonialaiset alkoivat vaatia poliittista autonomiaa ja suurempaa kulttuurista vapautta.
Syyskuussa 1962 suuret tulvat tappoivat yli 800 ihmistä kaupungin ympäristössä. Vähäisempiä tulvia esiintyy lähes joka syksy, joskus myös keväisin.[11]
Vuonna 1992 Barcelona oli kesäolympialaisten isäntäkaupunki. Olympialaiset myönnettiin kaupungille vuonna 1986. Olympialaisilla on ollut suuri merkitys erityisesti matkailun kehittämisessä.
Vuonna 2004 Barcelonassa järjestettiin ensimmäinenUnescon tukema kansainvälinen kulttuurien kohtaamispaikka Forum Barcelona 2004.[12]
Barcelona jaetaan kymmeneenalueeseen (districte) ja nämä alueet edelleen kaupunginosiin (barri).
Barcelonan alueet ja niihin kuuluvat kaupunginosat ovat:
Ciutat Vella: Raval, Barri Gòtic, La Ribera ja Barceloneta.
Eixample: Sant Antoni, Sagrada Família, Fort Pienc, Dreta de l'Eixample ja Esquerra de l'Eixample.
Sants-Montjuïc: Sants, Hostafrancs, La Bordeta, Poble Sec, Magòria, La Marina, Zona Franca ja Montjuïc.
Les Corts: El Camp de la Creu-Loreto, El Camp Vell i la plaça del Centre, Can Feu i Can Batllori, Can Sòl de Baix, L'Església i Can Rosés, La Maternitat i Can Bacardí, La Mercè, Pedralbes, Sant Ramon i la Torre Melina ja La Zona Universitària.
Sarrià-Sant Gervasi: Sarrià, Sant Gervasi, Vallvidrera, Can Caralleu, Les Planes, Tibidabo.
Gràcia: Gràcia, Camp d'en Grassot, La Salut, El Coll, Vallcarca ja Penitents.
Horta-Guinardó: Baix Guinardó, Can Baró, El Carmel, Font d'en Fargues, Font del Gos, Guinardó, Horta, La Clota, Montbau, Sant Genís, Teixonera ja Vall d'Hebrón.
Nou Barris: Can Peguera, Canyelles, Ciutat Meridiana, Guineueta, Porta, Prosperitat, Roquetes, Torre Baró, Torre Llobeta, Trinitat Nova, Turó de la Peira, Vallbona, Verdum ja Vilapicina.
Sant Andreu: Sant Andreu de Palomar, La Sagrera, Trinitat Vella, Baró de Viver, Bon Pastor, Navas ja Congrés.
Sant Martí: El Clot, Camp de l'Arpa, La Verneda, Poblenou, Besòs, Diagonal Mar ja Vila Olímpica (olympiakylä).
Barcelonan tunnetuin urheiluseura onFutbol Club Barcelona, joka on eräs maailman tunnetuimmistajalkapalloseuroista. Sen kotistadion on lähes 100 000 -paikkainenCamp Nou. Toinen paikallisseura onReial Club Deportiu Espanyol de Barcelona. Kaupunki tunnetaan myös FC Barcelonan koripallo- ja käsipallojoukkueista, jotka ovat saavuttaneet useita seurajoukkueiden Euroopan-mestaruuksia. FC Barcelonalla on myös yleisurheilujaosto.
Koska Barcelona olivuoden 1992 olympialaisten isäntäkaupunki, kaupungissa on myös olympiastadion,Lluís Companys. Se rakennettiin alkujaanvuoden 1929 maailmannäyttelyä varten mutta kunnostettiin olympialaisiin.[13] Montjuïcin kukkulalla sijaitseva stadion toimi aiemmin RCD Espanyolin kotikenttänä.
Barcelona on tunnettu myös espanjalaisen tenniksen keskuksena, ja niinpä kaupungista löytyykin useita maineikkaita tennisseuroja, joista tunnetuin lienee Real Club de Tenis Barcelona eli Barcelonan kuninkaallinen tennisseura.
Barcelonassa toimii seitsemän korkeakoulua. Vanhin niistä,Barcelonan yliopisto, on perustettu 1450. Useimmissa kouluissa annetaan opetusta sekä espanjan että katalonian kielillä.[12]
Barcelonan politiikan haasteita on erityisestisiirtolaisuus, joka vuosittain kasvaa lähes räjähdysmäisesti ja jonka tekee ongelmalliseksi ennen kaikkea se, että suuri osa siirtolaisista tulee maahan laittomastilähde?.
Katalaanin jaespanjan välinen kielikysymys sekä siihen liittyvä kansallismielisyys erilaisine rinnakkais- ja vastakkaisilmiöineen ovat myös merkittäviä haasteita kaupungin politiikalle.
Barcelonan liikennettä hoitavat bussit, metro, paikallisjunat ja kaksi köysirataa.Barcelonan metro avattiin vuonna 1924.[12] Nykyisin se käsittää 11 linjaa.Barcelonan lentoasema sijaitsee noin kymmenen kilometriä kaupungista lounaaseen.
Barcelonan satama on merkittävä rahtisatama. Sieltä on henkilöliikennettä Italiaan ja Baleaarien saarille.[12]
_(8171709178).jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
