Bangladeshin kansantasavalta eliBangladesh on valtioEtelä-Aasiassa. Lukuun ottamatta lyhyttä rajaaMyanmarin kanssa maan kaakkoisosassa jaBengalinlahtea maan eteläpuolella Bangladesh on kokonaisuudessaanIntian ympäröimä. Yhdessä IntianLänsi-Bengalin osavaltion kanssa maa muodostaaBengalin etnis-kielellisen alueen. NimiBangladesh tarkoittaa ”Bengalin valtiota” ja kirjoitetaanbengaliksi বাংলাদেশ (lausutaan[ˈbaŋlad̪eʃ]ⓘ(ohje)).
Bangladeshin rajat määriteltiinIntian jaon yhteydessä, kun siitä tuliPakistanin itäinen osa (Itä-Pakistan), 1 600 kilometrin päässä emämaastaan. Huolimattayhteisestä uskonnosta alueiden etniset ja kielelliset eroavaisuudet,Länsi-Pakistanin apaattisen hallituksen lisäksi, johtivat Bangladeshin itsenäistymiseen vuonna 1971 šeikkiMujibur Rahmanin hallinnassa. VerisessäBangladeshin itsenäisyyssodassa maata tuki Intia. Itsenäistymisen jälkeiset vuodet ovat olleet poliittisesti epävakaita, ja maassa on ollut kolmentoista eri valtionjohtajan lisäksi ainakin neljä vallankaappausta.
Bangladeshin väkiluku on maailmankahdeksanneksi suurin, mutta maan 144 000 neliökilometrin suuruinen alue sijoittuu maailmassa vasta 94. sijalle. Bangladesh onkin yksi maailmantiheimmin asutuista valtioista, ja pieniä kaupunki- tai saarivaltioita lukuun ottamatta kaikkein tiheimmin asuttu. Se on myös maailman kolmanneksi suurin muslimienemmistöinen valtio, mutta Bangladeshin muslimiväestö on kuitenkin jonkin verran Intian muslimivähemmistöä pienempi. Maantieteellisesti Bangladeshia hallitsee hedelmällinenGangesin–Brahmaputran suisto: maa kokee vuosittaisiamonsuunitulvia jatrooppiset hirmumyrskyt ovat yleisiä. Bangladesh on perustajajäsenenäSAARC:ssa (South Asian Association for Regional Cooperation) jaBIMSTECissa (Bay of Bengal Initiative for Multi-Sectoral Technical and Economic Cooperation) sekä jäsenenäIslamilaisessa yhteistyöjärjestössä jaD-8:ssa (Developing 8 Countries).
Bangladesh sijaitsee alavallaGangesin-Brahmaputran suistoalueella. Suiston muodostavat toisiinsa yhdistyvät joetGanges (paikallinen nimiPadma taiPôdda),Brahmaputra (Jamuna taiJomuna) jaMeghna sekä niiden sivujoet. Jokien tuoma tulvamaa on luonut yhden maailman hedelmällisimmistä tasangoista.
Suurin osa Bangladeshista on 0–10 metrin korkeudella merenpinnasta, ja merenpinnan noustessa metrillä maan alueesta noin 10 prosentin uskotaan jäävän veden alle.[4] Esimerkiksi kesällä 2007 puolet maasta oli veden alla.[5] Bangladeshin korkein kohta onMowdokin vuoristossa 1 052 metrin korkeudessaChittagong Hill Tractsin alueella maan kaakkoisosassa.[6] Merkittävä osa maan rannikosta muodostuu soistuneesta viidakosta,Sundarbansista, maailman suurimmastamangrovemetsästä, jolla on monimuotoinen eläin- ja kasvikanta. Alueella asuu muun muassaintiantiikereitä. Vuonna 1997 Sundarbans julistettiin vaarantuneeksi.[7]
Bangladesh sijaitseeKravun kääntöpiirillä. Maan ilmasto on trooppinen; leuto talvi kestää lokakuusta maaliskuuhun, ja kuuma, kostea kesä maaliskuusta kesäkuuhun. Lämmin ja kosteamonsuunikausi, joka tuo suurimman osan maan vuotuisesta sademäärästä, kestää kesäkuusta lokakuuhun. Luonnonkatastrofit, kutentulvat, trooppiset syklonit,tornadot javuorovesiportaat ovat lähes jokavuotinen ongelma. Niiden vaikutuksia pahentavatmetsien hakkuut jaeroosio.
Bangladeshissa, Chittagongin kaupungin eteläpuolella, sijaitsee maailman pisin luonnollinen ja katkeamaton hiekkaranta, 120 kilometriä pitkäCox's Bazar.[8]
Jäänteetsivilisaatiosta laajemmallaBengalin alueella ovat 4 000 vuotta vanhat.[9] Tähän aikaan aluetta asuttivatdravidalaiset,tiibetiläis-burmalaiset jaaustroaasialaiset kansat. SananBangla tai Bengali tarkkaa alkuperää ei tiedetä, mutta sen uskotaan tulleenBang-nimiseltä dravidaheimolta, joka asettui alueelle noin vuonna 1000 eaa.[10]Indoarjalaisten saapumisen jälkeenGangaridain kuningaskunta muodostui viimeistään 7. vuosisadalla eaa. Se yhdistyi myöhemminBiharin kanssaMagadha- jaMaurya-valtakunniksi; tämän jälkeen Bengali oli osaGupta-valtakuntaa 200–500-luvuilla. Valtakunnan romahdettua bengalilainenShashanka perusti vaikuttavan, joskin lyhytaikaisen kuningaskunnan. Sekasortoisen vaiheen jälkeen buddhalainenPala-dynastia hallitsi aluetta neljänsadan vuoden ajan. Tätä seurasi lyhytaikaisempi hindulaisenSena-dynastian valtakausi.Islam saapui Bengaliin 1100-luvulla sufilaisten lähetyssaarnaajien mukana, ja seuranneet muslimivalloitukset auttoivat uskonnon levittäytymistä koko alueelle.[11]Bakhtiyar Khalji, turkkilainen kenraali, voitti Sena-dynastianLakshman Senin ja valloitti suuren osan Bengalia. Sulttaanien ja feodaaliherrojen dynastiat hallitsivatkin aluetta seuraavien vuosisatojen ajan. 1500-lukuun mennessäSuurmogulien valtakunta sai Bengalin hallintaansa, jaDhakasta tuli merkittävä Mughal-hallinnon paikallinen keskus.
Eurooppalaiset kauppiaat saapuivat Bengaliin 1400-luvun lopulla. Heidän vaikutusvaltansa kasvoi, kunnesEnglannin Itä-Intian kauppakomppania otti Bengalin haltuunsaPlasseyn taistelun jälkeen vuonna 1757. Vuoden 1857 verinensepoykapina johti vallan siirtymiseen Yhdistyneen kuningaskunnan kruunulle, jonka edustajana toimiIntian kenraalikuvernööri. Siirtomaahallinnon aikana Intian niemimaa kärsi useita kertoja nälänhädästä, joista pahimpiin kuului kolme miljoonaa uhria vaatinutBengalin nälänhätä (1943).[12]
Vuosina 1905–1911 Bengaliayritettiin jakaa kahteen alueeseen, Dhakan toimiessa itäisen alueen pääkaupunkina.[13] Kun Intia jakautui kahtia vuonna 1947, myös Bengali jaettiin uskonnollisten rajojen mukaan:läntiset osat liittyivät Intiaan ja itäinen osaPakistaniin Itä-Bengalin provinssiksi (joka nimettiin myöhemmin uudelleenItä-Pakistaniksi), pääkaupunkinaanDhaka.[14]
Vuonna 1950 Itä-Bengalissa toteutettiinmaauudistus, joka lakkauttifeodaalisenzamindari-järjestelmän. Kuitenkin, idän väestöllisestä ja taloudellisesta painoarvosta huolimatta, Pakistanin hallitusta ja armeijaa piti suureksi osaksi hallussaan länsiosan eliitti. Vuoden 1952kieliliike oli ensimmäinen merkki Pakistanin kahden osan välisestä kitkasta. Tyytymättömyys keskushallitukseen talous- ja kulttuuriasioissa kasvoi seuraavan vuosikymmenen kuluessa, ja sosialistisestaawamiliitosta tuli bengalinkielisen väestön keskeinen poliittinen äänitorvi. Se agitoiautonomian puolesta 1960-luvulla, ja vuonna 1966 sen presidentti Mujibur Rahman vangittiin. Hänet päästettiin vapaaksi vuonna 1969 odottamattoman kansannousun jälkeen.[15][16]
Shaheed Minar, joka kunnioittaa kieliliikettä, on tunnettu muistomerkki Bangladeshissa.
Vuonna 1970massiivinen sykloni tuhosi Itä-Pakistanin rannikkoa, ja keskushallitus vastasi alueen hätään huonosti. Bengaliväestön viha kasvoi, kun Mujibur Rahmania ("Mujib"), jonka johtama awamiliitto voitti enemmistön vuoden 1970 parlamenttivaaleissa, estettiin astumasta virkaansa. Lavastettuaan neuvottelut Mujibin kanssa presidenttiYahya Khan pidätti hänet25. marraskuuta1971, ja käynnistioperaatio Searchlightin,[17] pitkitetyn sotilaallisen hyökkäyksen Itä-Pakistaniin. Yahyan keinot olivat verisiä, ja sodan väkivalta johti lukuisiin siviiliuhreihin.[18] Väkivallan tärkeimmät kohteet olivat alueen älymystö ja hindulainen väestö. Noin kymmenen miljoonaa ihmistä pakeni naapurimaahan Intiaan.[19] Arviot uhrien kokonaismäärästä vaihtelevat kolmensadan tuhannen ja kolmen miljoonan välillä.[20][21] Suurin osa awamiliiton johtajista pakeni maasta ja perusti pakolaishallituksenKolkataan, Intiaan.Bangladeshin itsenäisyyssota kesti yhdeksän kuukauden ajan.SissiliikeMukti Bahini sai lopulta tukeaIntian armeijalta joulukuussa 1971, jaJagjit Singh Auroran komennossa armeija sai voiton Pakistanista16. joulukuuta ottaen yli 90 000 sotavankiaIntian-Pakistanin sodassa.[22]
Itsenäistymisensä jälkeen Bangladeshista tuli parlamentaarinen demokratia, ja Mujibista sen pääministeri. Vuoden 1973 vaaleissa sosialistis-islamilainen awamiliitto voitti ehdottoman enemmistön. Maanlaajuinen nälänhätä syntyi Bangladeshiin vuosina 1973 ja 1974,[12] ja vuoden 1975 alussa Mujib aloitti sosialistisen yksipuoluejärjestelmän juuri muodostamansaBAKSAL-liittonsa kanssa.15. elokuuta1975 keskitason sotilasupseerit tappoivat Mujibin ja hänen perheensä.[23]
Sarja verisiä vallan- ja vastavallankaappauksia seuraavina kolmena kuukautena kulminoituivat kenraaliZiaur Rahmanin valtaannousuun; hän palautti monipuoluejärjestelmän ja perustiBangladeshin nationalistipuolueen (BNP:n). Zian valtakausi päättyi, kun armeija salamurhasi hänet vuonna 1981.[23] Bangladeshin seuraava merkittävä johtaja oli kenraaliHossain Mohammad Ershad, joka nousi valtaan verettömässä vallankaappauksessa vuonna 1982 ja hallitsi vuoteen 1990, jolloin hänet syöstiin vallasta kansannousussa. Tämän jälkeen Bangladesh on ollut parlamentaarinen demokratia. Zian leski,Khaleda Zia, johti BNP:n vaalivoittoihin vuosina 1991 ja 2001 sekä toimi pääministerinä vuosina 1991–1996 sekä 2001–2006.Abdur Rahman Biswas toimi presidenttinä 1991–1996. Häntä edelsi ja seurasiShahabuddin Ahmed.Sheikh Hasina, yksi Mujibin tyttäristä ja awamiliiton johtaja, toimi pääministerinä vuosina 1996–2001. Maa kärsii yhä valtavastakorruptiosta,[24] epäjärjestyksestä ja poliittisesta väkivallasta.
Tammikuussa 2007 maahan asetettiin sotilaiden tukema hätätilahallitus ja suunnitellut vaalit peruutettiin eri ryhmittymien tukijoiden poliittisten väkivaltaisuuksien vuoksi. Molempien puolueiden johtajia suunniteltiin karkotettavaksi maasta, mutta tämä epäonnistui ja heinäkuussa hallituksesta pidätettiin 150 korkea-arvoista poliitikkoa, liikemiestä ja virkamiestä korruptiosta epäiltynä, mukaan lukienKhaleda Zian jaSheikh Hasinan.[25]
Awamiliitto voitti vuonna 2008 järjestetyt vaalit; se sai yli 250 parlamentin 300 paikasta, jaSheikh Hasinasta tuli pääministeri. Presidentti Zellur Rahman kuoli maaliskuussa 2013 ja hänen tilalleen nousiAbdul Hamid.[16] Abdul Hamid valittiin uudelleen vuonna 2018 maan presidentiksi, joka virka on lähinnä seremoniallinen pääministerin ollessa maan tärkein poliittinen vallankäyttäjä.[26]
Elokuun alussa 2015 Intia vaihtoi maa-alueita Bangladeshin kanssa, kun 111 Intianenklaavia liitettiin Bangladeshiin ja 51 Bangladeshin enklaavia liitettiin Intiaan.[27][28]
Bangladeshin parlamenttivaaleissa joulukuussa 2018 pääministeri Sheikh Hasinan johtama hallitseva Awamiliitto sai murskaavan vaalivoiton. Se sai 96 % äänistä ja liittolaisineen 288 paikkaa parlamentin 298 paikasta. Oppositiopuolue BNP ei tunnustanut tulosta. BNP:n johtaja Khaleda Zia oli vankilassa tuomittuna korruptiosta ja hänen poikansa Tarique Rahman puolestaan oli maanpaossa saatuaan elinkautisen vankeustuomion osallisuudesta salaliittoon Hasinan surmaamiseksi. Hasina voitti kolmannen peräkkäisen virkakauden pääministerinä. Bangladeshin BKT on noussut vuosikymmenessä 150% ja köyhyys on vähentynyt. Vuosittainen talouskasvu on ollut 6%, mutta korruptio on maassa suuri ongelma.[29]
Bangladesh on parlamentaarinen demokratia.Maan presidentti toimii valtionjohtajana, mutta virka on suureksi osaksi seremoniallinen. Todellinen valta onpääministerillä, joka johtaa hallitusta. Lakiasäätävä elin valitsee presidentin viideksi vuodeksi kerrallaan; normaalisti hänellä on rajatut valtaoikeudet, joita kuitenkin laajennetaan toimitusministeristön aikana, pääasiassa uuteen hallitukseen siirtymisen valvomiseksi. Bangladesh on ottanut käyttöön ainutlaatuisen vallansiirtojärjestelmän: hallituskauden lopussa valta luovutetaan siviilivirkamiehille kolmen kuukauden ajaksi. Nämä järjestävät uudet vaalit ja siirtävät vallan kansan valitsemille edustajille vaalien jälkeen. Järjestelmää käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1991 ja se institutionalisoitiin vuonna 1996 kolmantenatoista lisäyksenä maan perustuslakiin.[30]
Pääministerin, jonka täytyy olla parlamentin jäsen ja nauttia parlamentin enemmistön luottamusta, nimittää seremoniallisesti Bangladeshin presidentti. Ministereistä koostuvan hallituksen valitsee pääministeri ja nimittää presidentti. Yksikamarinen parlamentti, 300-jäseninenJatiyo Sangshad, valitaan vaaleilla yhden edustajan vaalipiireistä viideksi vuodeksi kerrallaan. Maassa on yleinen äänioikeus kaikille 18 vuotta täyttäneille.
Bangladeshin perustuslaki laadittiin vuonna 1972 ja siihen on tehty kolmetoista lisäystä.[30] Korkein tuomiovaltaa käyttävä elin onBangladeshin korkein oikeus, jonka tuomarit nimittää presidentti. Oikeuslaitos ei ole riippumaton valtionhallinnosta, mikä on viime vuosina aiheuttanut runsaasti kiistoja. Lakijärjestelmä perustuu löyhästi brittiläiseen lakiin, mutta perhettä, kuten avioliittoa ja perintöä, koskevat lait perustuvat uskonnollisiin kirjoituksiin ja eroavat siten eri uskonnollisten yhteisöjen välillä.
Kaksimerkittävintä puoluetta Bangladeshissa ovatBangladeshin nationalistipuolue (BNP) jaAwamiliitto. BNP on läheinen islamistipuolueiden, kutenJamaat-e-Islami Bangladeshin jaIslami Oikya Jotin kanssa, kun taas Awamiliitto on lähempänä vasemmistolaisia ja sekularistisia puolueita. Kolmas merkittävä voima onJatiya-puolue, jota johtaa entinen sotilasjohtaja Ershad. Awamiliiton ja BNP:n välinen kilpailu on ollut katkeraa, ja siihen on liittynyt mielenosoituksia, väkivaltaa ja murhia. Opiskelijapolitiikalla on Bangladeshissa erityisen vahva asema, perintönä vapautusliikkeen ajoista. Lähes kaikilla puolueilla on huomattavan aktiiviset opiskelijajärjestöt, ja opiskelijoita on valittu parlamenttiin.
Puolueet ovat kiistelleet siitä, kumpi edesmenneistä valtiomiehistä vaikutti enemmän Bangladeshin itsenäistymiseen: Awamiliiton johtajan Hasinan isä Sheikh Mujibur Rahman vai BNP:n johtajan Khaleda Zian aviomies kenraali Ziaur Rahman.[26]
Kahden radikaali-islamistisen puolueen,Jagrata Muslim Janata Bangladeshin (JMJB) jaJama'atul Mujahideen Bangladeshin (JMB), toiminta kiellettiin helmikuussa 2005. Ryhmiä on syytetty vuodesta 1999 lähtien tapahtuneiden pommi-iskujen tekijöiksi, ja satoja epäiltyjä jäseniä on pidätetty lukuisissa turvallisuusoperaatioissa, mukaan lukien puolueiden johtaja vuonna 2006. Ensimmäinen vahvistettu itsemurhapommi-isku tapahtui Bangladeshissa marraskuussa 2005.
Bangladesh jaetaan seitsemään osaan,[31] jotka on nimetty pääkaupunkiensa mukaan:Barisal (বরিশাল),Chittagong (চট্টগ্রাম),Dhaka (ঢাকা),Khulna (খুলনা),Rajshahi (রাজশাহী),Rangpur (রংপুর) jaSylhet (সিলেট). Nämä jaetaan edelleen piirikuntiin, jotka tunnetaan nimelläzila. Bangladeshissa on yhteensä 64 piirikuntaa. Jokainen piirikunta jakautuu "poliisipiireihin" (thana), jotka tunnettiin aiemmin alapiirikuntina (upa-zila). Jokaisen poliisiaseman alue, metropolialueita lukuun ottamatta, jakautuu useisiin "unioneihin" (engl.union), jotka vuorostaan koostuvat useista kylistä. Metropolialueilla poliisipiirit jakautuvat erillisalueisiin (engl.ward), jotka vuorostaan jakautuvatmahalla-yksiköihin. Alue-, piirikunta- taithana-tasolla ei ole vaaleilla valittuja virkailijoita, ja hallinto koostuu vain hallituksen virkamiehistä. Suoria vaaleja, joissa valitaan puhemies ja tietty määrä edustajia, pidetään unioni- tai erillisaluetasolla. Vuonna 1997 parlamentin asetus määräsi jokaisessa unionissa kolme paikkaa kahdestatoista naisehdokkaille.[32]
Dhaka on Bangladeshin pääkaupunki ja suurin kaupunki. Muita tärkeitä kaupunkeja ovatChittagong,Khulna,Rajshahi,Barisal jaSylhet. Näissä metropoleissa pidetään pormestarinvaalit, kun taas muissa kunnissa valitaan vain puhemies. Pormestarit ja puhemiehet valitaan viideksi vuodeksi kerrallaan.
Kalastajia Cox's Bazaarin kaupungin lähellä Etelä-Bangladeshissa.Bashundhara City on suuri kauppakeskus Dhakassa.
Huolimatta pitkäaikaisista kotimaisista ja kansainvälisistä yrityksistä parantaa Bangladeshin taloudellista ja demografista tilannetta maa on yhä alikehittynyt ja ylikansoitettu.[33] Bruttokansantuote henkeä kohden oli vuonna 2020 4800 dollaria, sijalla 175 maailman 229 valtion joukossa.[2] Silti, kutenMaailmanpankki huomautti raportissaan heinäkuussa 2005, maa on edistynyt huomattavasti inhimillisessä kehityksessä keskittyessäänlukutaidon kasvattamiseen, sukupuolten välisen tasa-arvon lisäämiseen koulutuksessa ja väestönkasvun hidastamiseen.
Juutti oli aiemmin Bangladeshin talouden moottori. Maan osa maailman vientimarkkinoista saavutti huippunsa, 80 prosenttia,[34] toisen maailmansodan aikana sekä 1940-luvun lopulla ja muodosti vielä 1970-luvulla merkittävän osan Bangladeshin vientituloista.Polypropeenituotteita alettiin kuitenkin käyttää juutin sijasta, joten juuttiteollisuus taantui. Bangladesh on kuitenkin vielä 2000-luvulla yksi raa'an juutin suurimmista tuottajamaista. Tärkein viljelykasvi on riisi, mutta myös teetä viljellään paljon. Muita tärkeitä maatalouden tuotteita ovat esimerkiksi vehnä,palkokasvit, hedelmät jasokeriruoko.[35]
Vaikka kaksi kolmasosaa bangladeshilaisista onkin maanviljelijöitä, yli kolme neljäsosaa maan vientituloista saadaan vaateteollisuudesta,[36] joka alkoi houkutella maahan ulkomaisia investoijia 1980-luvulla halvan työvoiman ja edullisten vaihtokurssien avulla. Vuonna 2002 teollisuus vei maasta tuotteita 5 miljardin dollarin arvosta.[37] Vaateteollisuuden palveluksessa on yli 3 miljoonaa henkeä, joista 90 prosenttia on naisia.[38] Vaateteollisuuden työolosuhteet ovat usein huonot ja onnettomuudet ovat tavallisia. Viimeksi huhtikuussa 2013 sattuivakava tehdasonnettomuus, jossa kuoli yli 1 100 ja loukkaantui noin 2 500 työntekijää.[39]
Esteitä talouskasvulle ovat yleiset trooppiset myrskyt ja tulvat, tehottomat valtion omistamat yritykset, huonosti ylläpidetyt satamat, työpaikkojen syntyvauhdin ylittävä työväestön kasvu, energiavarojen (kuten maakaasun) tehoton käyttö, riittämättömät energiavarannot, talousuudistusten hidas toteutus, poliittiset kiistat ja korruptio. Vaikeuksista huolimatta vuodesta 1990 lähtien maan vuosittainen kasvu on ollut Maailmanpankin mukaan viiden prosentin luokkaa. Keskiluokka ja kuluttajamarkkinat ovat kasvaneet jonkin verran. Joulukuussa 2005, neljä vuotta raportoituaan nousevista "BRIC"-talouksista (Brasilia,Venäjä,Intia jaKiina),Goldman Sachs nimesi Bangladeshin "seuraavan yhdentoista" joukkoon,[40] yhdessäEgyptin,Indonesian, Pakistanin ja usean muun maan kanssa.
Merkittävä osa maahan virtaavasta ulkomaisesta valuutasta muodostuu ulkomailla asuvien siirtolaisten lähetyksistä.[41] Suorat ulkomaiset investoinnit Bangladeshiin ovat lisääntyneet. Monet kansainväliset yritykset, kutenUnocal Corporation jaTata Group, ovat tehneet merkittäviä investointeja, erityisesti maakaasusektorille. Joulukuussa 2005 Bangladeshin keskuspankki ennusti 6,5 prosentin kasvua bruttokansantuotteessa.[42]
Eräs merkittävä tekijä talouden kehityksessä on ollut mikrolainojen yleistyminen, mistäMuhammad Yunus voitti yhdessäGrameen Bankin kanssa Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2006. 1990-loppuun mennessä Grameen Bankilla oli 2,3 miljoonaa jäsentä, ja samantyyppisillä järjestöillä lisäksi 2,5 miljoonaa jäsentä.[43]
Rautatietä on 2622 km ja päällystettyä maantietä 1063 km. Navigointikelpoisia vesireittejä on 8 370 km, mutta kuivalla kaudella niistä voidaan käyttää vain 5 200 kilometriä. Satamia ovat Chittagong ja Mongla Port.[1] Vesiliikenne on hidasta mutta varsin kehittynyttä maassa, jonka julkista liikennettä Lonely Planet kuvaa muuten kolmella sanalla: halpaa, epämukavaa ja pelottavaa.[45]
Työläinen riisipellolla, yleinen näky eri puolilla Bangladeshia.
Bangladeshin väkiluku vuoden 2011 laskennassa oli 149 772 364 ja siihen perustuva arvio vuoden 2012 heinäkuulle 152 518 015[46], CIA:n arvio vuodelle 2013 oli 163 654 860[1] Kumpikin luku on maailman kahdeksanneksi suurin,Nigerian jaVenäjän välissä. Koska Bangladeshin pinta-ala on vain 147 000 neliökilometriä, alle puoletSuomesta, maa on myös erittäin tiheään asuttu. Bangladeshin väestönkasvu oli maailman voimakkaimpien joukossa 1960- ja 1970-luvuilla, jolloin maan väkiluku kasvoi 50:stä 90 miljoonaan, muttaehkäisyvalistuksen myötä 1980-luvulla kasvu saatiin hidastumaan. Keskimääräinen hedelmällisyysaste on nyt 2,1 lasta naista kohden – vielä neljä vuosikymmentä sitten luku oli 6,2. Maan väestö on suhteellisen nuorta: 0–25-vuotiaiden ikäryhmä muodostaa 60 prosenttia väestöstä, kun taas vain 3 prosenttia on 65-vuotiaita tai vanhempia. Elinajanodote on 74 vuotta (2022).[47][2]
Bangladesh on etnisesti homogeeninen valtio, silläbengalit muodostavat 98 prosenttia väestöstä. Jäljelle jäävä väestönosa koostuu pääasiassaBiharista tulleista muuttajista ja alkuperäiskansoista.Chittagong Hill Tractsin alueella elää yhteensä 13 eri heimoryhmää, joista suurin onchakmat. Alueella on ollut etnisiä jännitteitä Bangladeshin valtion synnystä lähtien.[48] Suurimmat ryhmät Hill Tractsin alueen ulkopuolella ovatsantalit jagarot.Ihmiskauppa on ollut ongelma Bangladeshissa,[49] ja laiton maahanmuutto on aiheuttanut kitkaa Myanmarin[50] ja Intian kanssa.[51]
Kaksi merkittävintä Bangladeshissa harjoitettua uskontoa ovatislam (arviolta 88 prosenttia väestöstä vuonna 2005) jahindulaisuus (11 prosenttia vuonna 2005). Maassa asuvatbiharit ovat pääasiassašiiamuslimeja. Muihin uskonnollisiin ryhmiin lukeutuvatbuddhalaiset,kristityt jaanimistit.
Bangladeshin terveys- ja koulutustasot ovat viime aikoina alkaneet parantua köyhyyden vähetessä. Maa on tästä huolimatta yksi maailman köyhimmistä. Suurin osa bangladeshilaisista elää maaseudulla omavaraistaloudessa. Lähes puolella väestöstä on käytettävänään alle yksidollari päivässä.[52] Bangladeshissa on suuria terveysongelmia, pintaveden saastumisestaarsenikkipitoiseen pohjaveteen,[53] ja maassa esiintyviin tauteihin kuuluvatmalaria,leptospiroosi jadenguekuume.
Lukutaitoaste maassa vuonna 2020 on noin 75 prosenttia, miehillä 78 ja naisilla 72 prosenttia.[2]Maassa on ollut merkittävää epätasa-arvoa, sillä vuonna 1995 lukutaitoaste oli miehillä 50,4 prosenttia ja naisilla vain 28,5 prosenttia (vuonna 1995).[54] Lukutaito on noussut useiden sen parantamiseen tähtäävien ohjelmien ansiosta. Menestyksekkäimpien joukossa ovatRuokaa koulutuksesta -ohjelma (FFE), joka aloitettiin vuonna 1993,[55] ja stipendiohjelma naisille alkeis- ja toisen asteen koulutusta varten.[56]
Uutena valtiona vanhalle kansalle Bangladeshin kulttuurissa yhdistyvät sekä vanhat että modernit elementit.Bengalin kielellä on rikas kirjallinen perinne, jonka Bangladesh jakaa yhdessä IntianLänsi-Bengalin osavaltion kanssa. Vanhin banglankielinen teksti onCharyapada 700-luvulta. Keskiajalla bangla-kirjallisuus oli usein joko uskonnollista (esimerkkinäChandidas) tai mukaelmia muunkielisistä teoksista (esimerkkinäAlaol). 1800-luvulla kirjallisuus kypsyi ja modernisoitui. Maan kirjallisuuden merkittävimpiä ikoneita ovat runoilijatRabindranath Tagore jaKazi Nazrul Islam. Tagore sai Kirjallisuuden Nobelin vuonna 1913.[57] Bangladeshilla on myös pitkä kansankirjallisuuden perinne, jonka osoittavat teoksetMaimansingha Gitika jaThakurmar Jhuli taiGopal Bhariin liittyvät tarinat.[58][59]
Bangladeshin musiikkiperinne on keskittynyt sanoituksien ympärille (Baniprodhan), soitinten käytön ollessa vähäistä.Baul on Bengalin kansanmusiikin ainutlaatuinen perinne, ja Bangladeshissa on useita muitakin musiikkiperinteitä, jotka vaihtelevat alueittain.Gombhira,Bhatiali jaBhawaiya ovat parhaiten tunnettuja musiikillisia muotoja. Bengalin kansanmusiikkia säestää useinektara, yksikielinen soitin. Muita soittimia ovatdotara,dhol,huilu jatabla. Bangladeshissa on myös aktiivinenpohjoisintialaisen klassisen musiikin perinne. Bangladeshin tanssimuodot liittyvät musiikin tavoin läheisesti kansanperinteeseen, varsikin heimoryhmien perinteisiin, sekä lisäksi laajempaan intialaiseen tanssiperinteeseen. Bangladeshissa tuotetaan noin 80 elokuvaa vuodessa.[60] Suurenhindinkielisen elokuvateollisuuden tuotokset ovat myös suhteellisen suosittuja, kuten myös Kolkatassa tuotetut filmit: onhan kaupungilla oma kukoistava bengalinkielinen elokuvateollisuutensa. Bangladeshissa julkaistaan yli 1 800 päivälehteä ja aikakauslehteä, mutta tästä huolimatta lehtien säännöllinen lukijamäärä on alhainen, noin 15 prosenttia väestöstä.[61] Bangladeshilaiset kuuntelevat paikallisia ja kansallisia radio-ohjelmiaBangladesh Betarin kautta sekäBBC:n jaVoice of American bengalinkielistä ohjelmistoa. Maassa on valtion omistamatelevisiokanava, mutta viime vuosina yksityisten televisioasemien vaikutus on kasvanut huomattavasti. Ne leviävät sekäkaapelia ettäsatelliittia käyttäen.[62]
Kasvomaalausta Bangladeshissa.
Bangladeshin ruokaperinteillä on läheiset suhteetIntian jaLähi-idän keittiöihin, mutta alueen ruoilla on myös monia omaperäisiä piirteitä. Riisi ja kala ovat perinteisiä suosikkiruokia, mikä on johtanut sanontaanmachhe bhate bangali, "kala ja riisi tekevät bengalilaisen".[63] Lihan kulutus on lisääntynyt ja tuotanto kasvanut viime vuosina. Bangladeshissa valmistetaan maitotuotteista perinteisiä makeisia, joihin kuuluvat muun muassaRôshogolla, Chômchôm ja Kalojam.[64]
Sari(shaŗi) on selvästi yleisin bangladeshilaisten naisten käyttämä vaate. Kuitenkin myössalwar kameez(shaloar kamiz) on suhteellisen suosittu, ja kaupunkialueilla jotkut naiset käyttävät länsimaisia vaatteita. Miesten keskuudessa eurooppalaiset vaatteet ovat yleisemmin hyväksyttyjä. Miehet käyttävät myöskurta-paejama -yhdistelmää, usein uskonnollisissa tilaisuuksissa.Lungi, eräänlainen pitkä hame, on myös miesten käyttämä vaate.
Kaksi eidiä,Eid ul-Fitr jaEid ul-Adha, ovat islamilaisen kalenterin suurimmat festivaalit. Päivä ennen Eid ul-Fitriä tunnetaan nimelläChãd Rat ("kuun yö"), ja sitä juhlitaan usein ilotulittein. Myös muitaislamilaisia juhlapäiviä vietetään. Tärkeitä hindulaisia juhlia ovatDurga puja jaSaraswati puja.Buddha Purnima, joka juhlistaaGautama Buddhan syntymäpäivää, on yksi merkittävimmistä buddhalaisista festivaaleista kun taasjoulua, bengaliksiBôŗodin ("Suuri päivä"), juhlii valtion kristitty vähemmistö. Tärkein maallinen festivaali onPohela Baishakh tai bengalilainen uusivuosi,bengalilaisen kalenterin alku. Muita juhlapäiviä ovatNobanno,Poush parbon (Poushin festivaali) ja kansalliset juhlapäivät kuten kieliliikkeen muistoksi vietettyShohid Dibosh.
Bangladesh onosallistunut kesäolympialaisiin 1–6 urheilijan joukkueella vuodesta 1984 lähtien.Kesäolympialaisiin 2024 maa osallistui viidellä urheilijalla. Kokonaan ilman olympiamitaleita jääneistä maista Bangladesh on maailman väkirikkain. Bangladeshin huonoa menestystä olympialaisissa selittää se, että olympiaurheilulle ei ole maassa järjestäytynyttä tai yksityisen sektorin tukea.[65]
Bangladeshin jalkapallojoukkue oli kesäkuussa 2014 Fifan rankingissa sijalla 164.[66]
↑Ali, A: Vulnerability of Bangladesh to climate change and sea level rise through tropical cyclones and storm surges. Water, Air, & Soil Pollution, 1996, nro 92, s. 171-179.
↑Rahman, S: Global Shift: Bangladesh Garment Industry in Perspective. Asian Affairs, 2004, nro 26, s. 75-91.
↑Begum, N.: ”Enforcement of Safety Regulations in Garment sector in Bangladesh”, Proc. Growth of Garment Industry in Bangladesh: Economic and Social dimension, s. 208-226.
↑Rashiduzzaman, M: Bangladesh's Chittagong Hill Tracts Peace Accord: Institutional Features and Strategic Concerns. Asian Survey, 1998, nro 38, s. 653-670.
↑Nickson, R & J McArthur, W Burgess, KM Ahmed, P Ravenscroft, M Rahman: Arsenic poisoning of Bangladesh groundwater. Nature, 1998, nro 6700, s. 338.
↑Yli 7-vuotiaat vuonna 1995.Literacy Day 2003 SUSTAINABLE DEVELOPMENT NETWORKING PROGRAMME (SDNP). Viitattu 29. joulukuuta 2006.
↑Ahmed, A. U. & del Ninno, C.: The food for education program in Bangladesh: An evaluation of its impact on educational attainment and food security, FCND DP No. 138. International Food Policy Research Institute, 2002.
↑Khandker, S & M Pitt, N Fuwa: Subsidy to Promote Girls’ Secondary Education: the Female Stipend Program in Bangladesh. World Bank, Washington, DC, 2003.
.svg)
.jpg)
