_ritratto_da_Valentin_Aleksandrovich_Serov.jpg)
Ballets russes (suom.Venäläinen baletti, tunnetaan myös nimelläDjagilevin baletti) on vuosina 1909–1929 toiminut kiertäväbalettiseurue, jonkaSergei Djagilev perusti vuonna 1909Pietarin keisarillisenMariinski-teatterin jaMoskovanBolšoi-teatterin eli Keisarillisten teattereiden balettiryhmien nuorista taiteilijoista. Ensimmäisiin taiteilijoihin kuuluivatkoreografiMihail Fokin ja tanssijaVatslav Nižinski.[1]
Ballets russes on vaikuttanut 1900-luvun baletin kehitykseen enemmän kuin mikään muu balettiseurue aina 1970-luvulle asti.[2]
Ballets russes olivenäläisen,Aleksandr Benois’n johtamanMir iskusstva -liikkeen vesa.Pariisissa ryhmän johtohahmoksi nousi Sergei Djagilev, joka oli aiemmin järjestänyt Pariisissa venäläisten kuvataiteilijoiden näyttelyn ja venäläisen musiikin konsertteja, jotka olivat herättäneet suurta kiinnostusta. Suurimman menestyksen saavutti baletti-impressaariksi ryhtyneen DjagilevinBallets russes. Balettiryhmästä tuli myöhemmin maailmankuulu ja monet aikakauden merkittävät venäläiset säveltäjät loivat sille teoksiaan ja merkittävät kuvataiteilijat tekivät sille lavastuksia ja puvustuksia.[3]
Vuoden 1909Saison Russeen otettiin esiteltäväksi myös venäläinen baletti.[3] Aluksi Keisarillinen teatteri lupasi lainata Djagileville sekä tanssijat että lavasteita ja pukuja, mutta lupa peruutettiin heti kun harjoitukset alkoivatEremitaašin teatterissa. Pääsponsori suuriruhtinasVladimir Aleksandrovitšin kuolema hieman yli kuukautta aiemmin vei mukanaan 100 000 ruplan tuen.[4] Djagilevin onnistui kerätä rahaa Venäjältä, mutta hänen oli luotettava siihen, että teatteripromoottori Gabriel Astruc oli järjestänyt esiintymispaikkoja ja julkisuutta Ranskassa ja että hän myös rahoitti hanketta. Esityspaikaksi kaavaillustaPariisin oopperatalosta jouduttiin luopumaan rahoituksen puutteen ja logististen vaikeuksien vuoksi, koska lavasteet piti saada lyhyellä varoitusajalla ja ilmaiseksi.[5]
Djagilev oli saanut vaikutteitaIsadora Duncanin tanssi-innovaatioista sekäRichard Wagnerin ajatuksista ja ranskalaisen runoilijanCharles Baudelairen teorioista. Ennen pitkää kävi selväksi, että perinteisellä koreografialla ei ollut sijaa Djagilevin uudenlaisissa produktiossa.Mimiikka tai "action dance" olivat koreografien tavoite, jotka pääosin Mihail Fokinin jaLéonide Massinen vaikutuksella loivat kokonaan uuden liikesanaston.[1]
Seurueen ensimmäisen kiertueen ohjelmiston rungon muodostivat nuoren, uutta ilmaisua etsineen Mihail Fokinin lyhyet baletit:Chopiniana (joka sai uuden nimenLes Sylphides, säv.Chopin, puvut ja lavastus Aleksandr Benois),Le Pavillon d'Armide (säv.Nikolai Tšerepnin,libretto, puvut ja lavastus Aleksandr Benois) jaUne Nuit d'Égypte (joka sai uuden nimenCléopâtre, musiikki: kooste venäläisiltä säveltäjiltä, lavastus ja puvutLéon Bakst) lisänään pienempiä balettinumeroita.[6] Ensi-ilta oli menestys ja kritiikit kehuivat nuoria tanssijoita:Tamara Karsavinaa, Vatslav Nižinskiä jaAdolph Bolmia.[7] Myöhempiin näytöksiin saapui esiintymäänAnna Pavlova, joka taas kerran tunnustettiin vertaansa vailla olevaksi taiteilijaksi. Vaikka Pavlova ei koskaan pidemmäksi aikaa liittynyt seurueeseen, Djagilev ajatteli että Pavlovan kuuluisuus toisi kiertueelle menestystä.[8]
1900-luvun alussa oli baletti Euroopassa taantunut ja menettänyt yleisöään. Venäjällä kehitys oli kuitenkin jatkunut vahvana, ja Ballets russes toi siitä esiin innostavan näytteen. Uusi vierailu päätettiin järjestää heti seuraavana vuonna. Mihail Fokin oli uudistanut sitä varten balettinsaCarnavalRobert Schumannin musiikkiin (lavastus ja puvut Léon Bakst) ja tehnyt eksoottisaiheisenŠeherazade baletin samannimiseenNikolai Rimski-KorsakovinŠeherazade sävellykseen (lavastus ja puvut Léon Bakst). Lisäksi Djagilev oli tilannut nuoreltaIgor Stravinskylta sävellyksen venäläiseen satuun perustuvaanTulilintuun, jonka koreografia myös oli Mihail Fokinin käsialaa, puvut Léon Bakst ja lavasteetAleksandr Golovinin. Igor Stravinskysta tulikin tärkeimpiä balettisäveltäjiäPjotr Tšaikovskin jälkeen. Djagilev katkaisi vuonna 1911 yhteydet Keisarilliseen balettiin, ja seurueesta tuli näin itsenäinen ja yksityinen yritys, joka toimiMonte Carlossa, Pariisissa jaLontoossa kiertäen esiintymässä lähinnä Euroopassa, mutta myös Amerikassa.
Mihail Fokinin koreografiat hallitsivat Ballets russesin ohjelmistoa vuoteen 1912 saakka. Tamara Karsavinalle ja Nižinskille luotupas de deux,Le Spectre de la Rose'en (Ruusu-unelma) esitettiin vuonna 1911 Monte Carlossa yhdessäNarcissen jaPetruškan kanssa (säv. Stravinsky, lavastus ja puvut Aleksandr Benois). Nižinskin, Tamara Karsavinan,Aleksandr Orlovin ja Enrico Cecchettin esittämästäPetruškasta tuli hänen kautensa kruunannut mestariteos, jota esitetään edelleen.
Visuaalisesti ensimmäisiä Ballets russes -kausia leimasivat Léon Bakstin eksoottiset lavastus- ja pukusuunnitelmat. Hänen jalokivien väreissä liikkuva, hehkuva väriskaalansa, pyörteilevätjugend-elementit ja avoin eroottisuus käsittelivät balettiproduktiota täysin uudella tavalla elikokonaistaideteoksina.[9]
Seuruetta vaivasivat kuitenkin kiistat ja mustasukkainen kilpailu. Djagilev rohkaisi uutta koreografi-löytöään Vatslav Nižinskiä, ja vuoden 1912 lopussa sekä Benois että Fokin jättivät ryhmän. Ensimmäiset Pariisin kaudet olivat muutosvaihe vanhasta klassisesta baletista uuteenmodernismiin. Tärkeä tekijä oli myös romanttisesta baletista periytyneen ballerinapainotteisuuden sijaan esitetty miestanssijoiden vahva panos sekä puvuissa ja lavasteissa tehdyt uudistukset ja niiden aiheenmukaisuus.[10]
Mihail Fokin oli jo hylännyttutun,varvastossut ja ballerinakeskeisyyden, mutta Nižinski meni uudistuksissaan paljon pidemmälle ja oli mullistava jo ensimmäisessä teoksessaan vuonna 1912L'Après-midi d'un FauneClaude Debussyn sävellykseenFaunin iltapäivä (lavastus ja puvut Léon Bakst). Nižinski liikkui koko jalan painolla katkonaisella rytmillä kuin eläin, jota korosti Bakstin suunnittelema eläimen turkkia muistuttava puku. Baletin orgastista loppua pidettiin säädyttömänä, ja se aiheutti pariisilaisille tyypillisen kohun ja skandaalin, jota Djagilev käytti hyväkseen saadakseen ryhmälle näkyvyyttä.
Hänen seuraavaa balettiaanJeux (1913, säv. Claude Debussy, lavastus Léon Bakst, puvut Jeanne Paquinin muotitalo[11]) pidetään ensimmäisenä, jonka aihe on nykyaikainen: kolmen tennispelaajan vaihtelevat suhteet. Molemmat aiemmat teokset jäivät kuitenkin seuraavan varjoon:Le Sacre du Printemps,Kevätuhri. Igor Stravinskyn säveltämä teos oli rytmisesti vaikea, ja Nižinskiä avustamaan kutsuttiinMarie Rambert, joka oli opiskellutÉmile Jaques-Dalcrozen tanssikoulussa. Teosta esitettiin vain seitsemän kertaa Pariisissa ja Lontoossa, jonka jälkeen se katosi. Teoksen liikekieli oli aivan uudenlaista, Nižinski muun muassa käytti jalkojen sisäänpäin kierrettyjä asentoja. Sekä uudenlaisen liikkeen että Stravinskyn musiikin vuoksi baletti aiheutti myrskyisän skandaalin Pariisissa, mutta otettiin vastaan paremmin Lontoossa.[12]
Ensimmäisen maailmansodan aika oli Djagilevin ryhmälle vaikeaa, mutta hän pystyi säilyttämään taiteilijoitten ydinryhmän. Hän piti päämajaaLausannessa ja värväsi sieltä käsin uusia tanssijoita käyttäen kaikkia mahdollisia suhteitaan saadakseen heidät pois Venäjältä. Ensimmäiselle Amerikan-kiertueelle vuoden 1916 alussa Djagilev lähti itse mukaan, mutta jäi pois matkasta seurueen palatessa sinne vielä samana vuonna.
Nižinski teki vielä yhden koreografian tarinaanTill Eulenspiegel (säv.Richard Strauss, lavastus ja puvut amer. Robert Edmond Jones), joka esitettiin New Yorkissa vuonna 1916, mutta hän alkoi jo osoittaa mielisairauden oireita. Välirikko Djagilevin kanssa syntyi vuonna 1913 Etelä-Amerikan kiertueella Nižinskin mentyä naimisiin. Djagilev valmisteli uusia teoksiaEspanjassa jaItaliassa uuden koreografin Léonide Massinen kanssa. Nižinski erotettiin ryhmästä ja pian sen jälkeen hän sairastuiskitsofreniaan. Amerikka näki Ballets russesin, kun sitä vaivasivat sota-ajan ongelmat, sisäiset konfliktit ja Nižinskin paheneva sairaus.
_e_Rubinstein%2c_Ida_(1880-1960)_-_1913_-_Barbier%2c_George_(1882-1932)_-_Nijinsky_(in_Sch%25C3%25A9h%25C3%25A9razade%2c_Paris%2c_1910)%2c_1913_7.jpg)
Léonide Massine oli tullut ryhmään tanssijaksi ensimmäiselle Amerikan kiertueelle vuonna 1916, mutta ei osallistunut enää seuraaviin, vaan alkoi valmistella uutta ohjelmistoa Espanjaan tilattuja esityksiä varten. Eurooppaan jäi Massinelle pieni tanssijaryhmä, sillä Djagilev totesi uusien teosten tuottamisen olevan mahdotonta raskaissa kiertueolosuhteissa. Talvella 1916–1917Roomassa Massine teki aiemmin kesällä 1916 Espanjassa esitettyjenLas Meniñas (musiikkiLouis Aubert,Gabriel Fauré,Maurice Ravel,Emmanuel Chabrier; puvut ja lavastus José-María Sert) jaKikimora-balettien lisäksi kolme uutta koreografiaa, jotka olivat kaikki täysin eri tyylisiä.Les Femmes de Bonne Humeur vuonna 1917, (Carlo Goldonin komedian pohjalta, musiikkiDomenico Scarlatti, puvut ja lavastus Léon Bakst) oli Massinen ensimmäinen komediallinen baletti, jossa näkyi hänen kykynsä luoda hahmoja tanssin ja eleiden avulla.Contes Russes vuonna 1917, (säv.Anatoli Ljadov, lavastus ja puvutMihail Larionov) oli aiemmanKikimoran vuonna 1916 kehittelyä edelleen.Parade vuonna 1917 aloitti uuden kauden ryhmän työssä.
KunLokakuun vallankumouksen myötä Djagilevin suhteet Venäjälle olivat lopullisesti katkenneet, hän joutui yhä enemmän tukeutumaan Pariisin koulukunnan säveltäjiin ja kuvataiteilijoihin.Paradessa alkoi yhteistyöPablo Picasson kanssa ja syntyi ensimmäinenkubistinen baletti. Picassolla jaJean Cocteaulla oli baletti pääpiirteissään jo suunniteltuna, kun he saapuivat Roomaan. Musiikin sävelsiErik Satie, ja teoksen äänimaailma sisälsi myösmegafoneja,mekaanisen kirjoituskoneen ääntä ja laivojensumusireenejä.Paradeen voikin jäljittää monia myöhempiä koreografian, visuaalisten elementtien ja musiikin innovaatioita.[13] Teos aiheutti odotetusti kohua ensi-ilta yleisössä, jossa osa buuasi, sähisi ja huuteli hävyttömyyksiä Picasson lavastuksesta, mutta esityksestä innostunut yleisö vaiensi heidät.[14][15]
Djagilevin vaikeudet saada ryhmälle esiintymisiä kasvoivat, eikä vuonna 1918 tehty yhtään uutta teosta. Djagilev kiirehti Massinea tekemään baletinGioachino Rossinin musiikkiin, josta lopulta tuliLa Boutique Fantasque vuonna 1919, (lavastus ja puvutAndré Derain) ja hän toivoi myös espanjalaista balettiaManuel de Fallan musiikkiin. Espanjalaisissa tansseissa Massinea auttamaan ryhmään kutsuttiinflamencotanssija Felix ja he matkustelivat ympäri Espanjaa tutustuen sen taiteeseen ja musiikkiin. Tästä syntyi teosKolmikolkkahattu vuonna 1919, (musiikki Manuel de Falla, lavastus ja puvut Pablo Picasso). Näiden kahden teoksen avulla Djagilev valloitti Lontoon uudelleen kesällä 1919.
Léonide Massine teki vielä kolme uutta balettia ryhmälle vuonna 1920:Le Chant du Rossignol (Satakielen laulu) musiikki Igor Stravinsky, puvut ja lavastusHenri Matisse;Pulcinella ja oopperabalettiLe Astuzie Femminili (musiikkiDomenico Cimarosa, lavastus ja puvut José-María Sert), joka myöhemmin tunnettiin yksinäytöksisenä balettinaCimarosiana. Hän teki myös uuden versionKevätuhrista, mutta jo 1921 keväällä Massine oli vuorostaan – muun muassa avioitumisensa johdosta – joutunut Djagilevin epäsuosioon ja halusi työskennellä muualla. Hän palasi vielä ajoittain seurueeseen sen olemassaolon aikana.
Djagilev oli nyt ilman koreografia. Tärkeää Lontoon kautta varten hän päätti herättää eloon vanhanMarius Petipa -klassikonPrinsessa Ruusunen,engl.The Sleeping Princess. Kun Djagileviltä kysyttiin miksi alkuperäinen nimiThe Sleeping Beauty oli muutettu, hän tokaisi: "minulla ei ole käytettävissä kaunottaria (beauty)". Léon Bakst saatiin pitkästä aikaa suunnittelemaan mahtavat puvut ja lavasteet, eikä niiden teossa säästelty kuluja. Vanha koreografia saatiin Mariinski-teatterin entisen ohjaajan Nikolas Sergijevin Stepanov-notaatiolla tehdyistä muistiinpanoista. Tarvittavan lisäkoreografian tekiBronislava Nižinska, ja päärooleihin palkattiin parhaat mahdolliset tanssijat kuten legendaariset balleriinatOlga Spessivtseva ja Ljubov Jegorova (1880–1972). Esitys pyöri joka ilta noin kolmen kuukauden ajan yhteensä 115 kertaaAlhambra Theatressa ollen aluksi suunnaton menestys. Mutta varakas lontoolaisyleisö kyllästyi pian vain yhden baletin sisältävään esitykseen ja nuorella innostuneella yleisöllä ei ollut rahaa kuin halpoihin lippuihin ja lopulta Djagilevin oli pakko lopettaa näytännöt. Teatterinomistaja Sir Oswald Stoll kärsi 11 000 punnan tappion tuotantoa varten antamastaan ennakkorahoituksesta ja peri saataviaan oikeusteitse.[16]
Epäonnistumisesta nousi kuitenkin Djagilevin uusi koreografi Bronislava Nižinska. Hänen ensimmäinen oma teoksnsa vuonna 1922 oliLe Renard (Kettu), puvustus ja lavastus Mihail Larionov ja sitä seurasiLes Noces (Häät, 1923), puvustus ja lavastusNatalia Gontšarova, molemmat Igor Stravinskyn musiikkiin. Se oli viimeinen Djagilevin baletti, joka otti aiheensa Venäjältä, baletti kuvasi venäläisiä maalaishäitä. Djagilev kääntyi yhä enemmän muodikkaidenavant-garde -taiteilijoiden puoleen.Juan Gris teki lavastuksen NižinskanLes Tentations de la Bergère'een vuonna 1924 (musiikki Michel de Montéclair), sofistikoidussa porvariston seurustelutapoja ironisoivassaLes Biches'ssä (Juhlat, 1924) oliFrancis Poulencin musiikki jaMarie Laurencin puvustus sekä lavastus.Les Fâcheux'ssä vuonna 1924 oli lavastajanaGeorges Braque, musiikkiGeorges Auric ja libretto Boris Kochno. Lisäksi tuli ensi-iltaanLe Train Bleu (Sininen juna), ylellistäRivieran rantalomaa kuvaava baletti, jonkalibretto Djagilevin idean pohjalta oli Jean Cocteaun, musiikkiDarius Milhaud'n, uimapuku- ja urheiluvaatetusGabrielle Chanelin, lavastus Pablo Picasson jaHenri Laurensin. Teoksessa pääsi esittelemään akrobaattisia kykyjään irlantilaissyntyinen Anton Dolin (oik. Patrick Healey-Kay, 1904–1983), josta myöhemmin tuli tärkeä hahmo brittiläisessä baletissa sen nousukaudella. Hänen seurueesta lähtönsä jälkeen vuonna 1925 rooliin ei enää löydetty tarpeeksi atleettista tanssijaa, joten balettia ei enää esitetty.
Vuonna 1925 Léonide Massine palasi tekemäänZéphyre et Floren (musiikkiVernon Duke, puvut ja lavastus Georges Braque, libretto Boris Kocho). Siinä tanssi myös nuoriSerge Lifar, josta tuli Ballets russes'n viimeinen suuri miestanssija ja myöhemmin Pariisin oopperan baletin johtaja. Massinen hilpeä satama-aiheinenLes Matelots syntyi Georges Auricin musiikkiin, lavastus ja puvut olivat Pedro Prunan ja libretto Boris Kochnon. Mutta seuraavaan uuteen teokseenBarabau (musiikki ja librettoVittorio Rieti, lavastus ja puvutMaurice Utrillo) löytyi vielä yksi uusi koreografi-kyky:George Balanchine.
George Balanchine oli joutunut Keisarilliseen balettikouluun lähes sattumalta ja oli opiskellut myös musiikkia Pietarin konservatoriossa. Hän oli jo kokeillut siipiään koreografiassa, kun neuvostobaletissa kiellettiin uudistukset. Hän oli erityisen kiinnostunut "puhtaasta" tanssista ja musiikin ja tanssin yhteydestä. Kun mahdollisuudet koreografina Neuvostoliitossa sulkeutuivat, hän otti mielellään vuonna 1924 vastaan kutsun liittyä pieneen esiintyjäryhmään, joka kiersi Euroopassa. Kun hänet määrättiin palaamaan kotimaahan, hän vakuutti Djagilevin kyvyistään tehdä tälle nopeasti baletti ja liittyi seurueeseen. Polvivamma lopetti hänen tanssijanuransa vuonna 1926. Ballets russesin loppuaikojen teokset ovatkin pääasiassa Massinen ja Balanchinen töitä.
BalanchinenburleskiLa Pastorale (musiikki Georges Auric, lavastus ja puvut Pedro Pruna, libretto Boris Kochno) sai ensi-iltansa vuonna 1926 kuten myösJack-in-the-Box (musiikki Erik Satie, lavastus ja puvutAndré Derain) ja englantilaisaiheinenThe Triumph of Neptune (musiikki Lord Berners Gerald Tyrwhitt, lavastus Cruikshank, Tofts, Honigold, Webb; puvustus Pedro Pruna), joka pohjautui vanhoihinviktoriaanisen ajan teatterikuviin ja Sacheverell Sitwellin käsikirjoitukseen.
Vuonna 1927 Balanchine teki hyvin modernin,Aisopoksenfaabeliin pohjautuvanLa Chatten, 'Kissa' (musiikkiHenri Sauguet, libretto Sobeka eli Boris Kocho), joka lavastettiin ja puvustettiin muodikkaastikonstruktivistiseen tapaan (suunnittelijatNaum Gabo ja Anton Pevsner). Ensi-illassa kissan roolin tanssi Olga Spessivtseva, baletti oli Serge Lifarin ensimmäisiä menestyksiä.
Myös Léonide Massine palasi tekemään uuden versionMercure-teoksestaan (säv. Erik Satie, lavastus ja puvut: Pablo Picasso),Les Facheaux'n (musiikki Georges Auric, lavastus ja puvut Georges Braque, librettoMolièren pohjalta Mihail Kochno) jaLe pas d'Acier'n ('Teräsaskel', lavastus ja puvut Georgi Jakulov, librettoSergei Prokofjev, Georgi Jakulov), jonka musiikki oli nuoren Sergei Prokofjevin. Viimeksi mainittu oli Djagilevin baleteista lähinnä neuvostobaletin tyyliä, se kuvasi työläisiä pellolla ja tehtaissa. Baletista tuli huikea menestys ja sitä esitettiin kolme esityskautta perätysten.[18]
Massinen seuraava työ vuonna 1928 oliOde (musiikki Nikolai Nabokov, libretto Boris Kocho), jonka menestys pohjautui pitkälti ensimmäistä kertaa Djagilevin kanssa työskennelleen lavastus- ja pukusuunnittelun tehneen Pavel Tšelitševin omalaatuiseen ja innovatiiviseen työhön, jossa Pierre Charbonnierinvalosuunnittelulla oli tärkeä sija. Baletti oli vertauskuva ihmisen taistelusta luonnon kanssa. Tämä jäi Massinen viimeiseksi baletiksi Ballets russes'lle.
George Balanchine vastasi neljästä viimeisestä teoksesta.Apollossa vuonna 1929 (myösApollon musagète, puvut ja lavastusAndré Bauchant) hän ensimmäisen kerran suuntautuiuusklassismiin, jonka kehittäjänä hän on sittemmin tullut tunnetuksi. Balanchine sanoi ettei hän Stravinskyn musiikin kuultuaan nähnyt kuin puhdasta ja valkoista, ja säveltäjä itsekin toivoi varsin klassista koreografiaa.[19] Näiden kahden taiteilijan yhteistyö ja ystävyys jatkuikin pitkään. Vuonna 1928 sai ensi-iltansa myösThe Gods Go A-Begging (musiikkiHändel, sov.Thomas Beecham, lavastus Léon Bakst, puvustus Juan Gris, libretto Sobeka eli Boris Kochno).
George BalanchinenLe Bal esitettiin vuonna 1929 Pariisissa lähes kaksikymmentä vuotta Ballets russesin ensimmäisen esiintymisen jälkeen, mutta Djagilev ei halunnut juhlallisuuksia. Pariisiin säästettiin myös viimeinen iso ensi-ilta,Le Fils Prodigue,Tuhlaajapoika, (musiikki Sergei Prokofjev, lavastus ja puvutMihail Larionov), jossa Balanchine näytti osaavansa tehdä juonibaletteja siinä missä muutkin. Serge Lifar loisti miespääosassa. Pariisista seurue jatkoi Lontooseen, jossa menestys ja suosio jatkui. Onnistuneen kauden jälkeen Djagilev lähti lääkärin määräyksiä uhmatenVenetsiaan. Muutamien esiintymisten jälkeenVichyssä myös tanssijat lähtivät lomalle kukin taholleen, jonne he saivat viestin Djagilevin kuolemasta 19. elokuuta 1929.
Djagilevin balettiryhmää ei koskaan enää saatu kootuksi entiselleen, sillä samanlaista johtohahmoa ei enää ollut löydettävissä. Ryhmällä ei myöskään koskaan ollut kunnon kotipaikkaa, vaikka se 1920-luvun puolivälistä viettikin osan vuodesta Monte Carlossa, eikä omaa balettikoulua, josta se olisi saanut uusia tanssijoita. Vaikka päärooleihin löytyi upeita tähtitanssijoita, sekä Balanchine ettäNinette de Valois valittivat jocorps de ballet'n tason heikkenevän.
Mutta vaikka ryhmä hajosikin, sen perintö levisi ympäri maailmaa siinä toimineiden taiteilijoiden mukana. Englannissa sen perintöä jatkoivat Vic-Wells Ballet (myöh.Royal Ballet), Ballet Rambert sekäAlicia Markovan ja Anton Dolin perustama Markova-Dolin Ballet.Yhdysvalloissa Ballet Theatre (myöh.American Ballet Theatre) jaNew York City Ballet perustettiin Ballets russes'in tanssijoitten voimalla. Myös lyhytikäiset seurueet kuten Bronislava Nižinskan Théâtre de la Dance,Ida Rubinsteinin balettiseurue, Adolph Bolmin Ballet Intime ja pysyvät instituutiot kuten Pariisin oopperan baletti jaTeatro ColónBuenos Airesissa perustivat toimintansa Ballets russes'in entisiin jäseniin.[2]
Suurin osa Djagilevin yhteistyökumppaneista oli nuoria nousevia kykyjä, joista monet vaikuttivattaidemaailmassa vielä lähes puolen vuosisadan ajan ja pystyivät näin välittämään Djagilevin taiteellisia ideaaleja eteenpäin. Ballets russes oli aloittanut eksoottisista venäläisaiheista, edennyt niistä modernin ajan kuvaukseen ja lopulta Balanchinen liikelähtöiseen neoklassismiin.[2] Se oli tuonut teoksiin kokonaistaiteellisen ajattelun ja käytti tuotannoissaan sekä merkittäviä moderneja säveltäjiä että kuvataiteilijoita. Romanttisen baletin ballerinakeskeisyyden sijaan se nosti myös sekä miestanssijat ettäcorps de ballet'n keskeisiin rooleihin. Suuri osa ryhmän teoksista oli pienimuotoisia konsertti-iltoihin sopivia, koko illan baletteja oli ohjelmistossa vain muutamia. Paitsi että niitä oli helpompi rahoittaa, niiden muodostamaa repertuaaria oli helpompi soveltaa aina tilanteen mukaan vastaamaan yleisön odotuksiin.
Mihail Fokinin ja hänen seuraajiensa erottautuminen Keisarillisen baletin edustamasta koregrafisesta traditiosta johti Ballets russes'in syntyyn, joka voidaan nähdä modernin baletin esi-isänä. Fokinin aloittamaa vallankumousta jatkoivat hänen seuraajansa Djagilevin seurueessa: Nižinskin myötä baletti ylitti modernismin kynnyksen; Massinen kanssa se muodosti liiton futurismin kanssa; Nižinskan kanssa se omaksui konstruktivismin abstraktin metodin ja Balanchinen kanssa se pariutui neoklassisen idealismin kanssa.[20]
Ballets russesin ensimmäinen kausi oliChâtelet-teatterissa 18. toukokuuta – 19. kesäkuuta 1909. Seurue saapui tämän jälkeen Pariisiin joka vuosi samaan aikaan, aluksi Châtelet-teatteriin ja myöhemmin myös muihin teattereihin. Vuodesta 1911 alkaen baletti esiintyi myös Roomassa,Wienissä,Genèven Suuressa teatterissa,Barcelonassa jaMadridissa. Seurue teki kiertueen myös Etelä-Amerikassa vuonna 1913 ja Yhdysvalloissa vuonna 1915. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen seurue esiintyiBelgiassa vuosina 1922–1928, Lausannessa jaBernissä vuonna 1923 jaAlankomaissa vuonna 1924.
Seurueen viimeinen esiintyminen oli Vichyssä 4. elokuuta 1929. Sergei Djagilev kuoli Venetsiassa 19. elokuuta 1929. Vaikka Serge Lifar ja Boris Kochno yrittivät jatkaa seurueen toimintaa, se ei perustajan kuoleman jälkeen enää onnistunut. Markiisi de Cuevasin (1885-1961)Grand Ballet de Monte Carlo vuodesta 1947 lähtien, vuodesta 1950 lähtien nimelläLe Grand Ballet du Marquis de Cuevas, toimi kuitenkin eräässä mielessä Ballets russes'in henkisenä jatkajana.
1930-luvulla toimi useita Ballets russes -nimeä käyttäneitä kokoonpanoja. René Blumin ja Vasili Grigorievitš Voskresenskin (Wassily de Basil) yhdessä johtamaBallet Russe de Monte Carlo esiintyi ensimmäisen kerran keväällä 1932. Se kiersi Euroopassa kunnestoinen maailmansota pakotti sen kiertämään Amerikkaan. Johtoon tuli Sergei Denham, ja ryhmä jatkoi esiintymistä 1950-luvun lopulle asti. Ryhmä hajosi vuonna 1962.
Vasili Voskresenski perusti uuden oman ryhmän,Original Ballet Russe, joka myös kiersi Amerikassa sota-aikana ja palasi Lontooseen vuonna 1947. Vanhat baletit olivat kuitenkin jo kurjassa kunnossa ja vanha yleisö pettynyttä. Uudet sota-aikana kasvaneet katsojat kummastelivat, mistä aikaisempi innostus teoksiin oli syntynyt, eikä Ballets russes enää eurooppalaisena ilmiönä jatkunut.
Ballet russes'in keskeisiä tanssijoita:
Balettiesitykset toivat yleisön tietoisuuteen suuria venäläissäveltäjiä:Modest Musorgski,Sergei Prokofjev,Igor Stravinsky jaNikolai Rimski-Korsakov sekä heidän ranskalaisia kollegoitaan:Maurice Ravel,Claude Debussy,Francis Poulenc,Erik Satie jaDarius Milhaud.
Myös kuuluisat kuvataiteilijat saivat seurueelta lavastus- ja puvustustehtäviä:Léon Bakst,Alexandre Benois,Pablo Picasso,Henri Matisse,Georges Braque,André Derain,Maurice Utrillo,Georges Rouault,Nicholas Roerich,Marie Laurencin,Joan Miró jaGiorgio de Chirico.
KirjailijaJean Cocteau teki ryhmällelibreton baletteihinLe Dieu Bleu, Parade jaLe Train Bleu sekä julisteita muun muassa balettiinLe Spectre de la Rose ja oli sen kanssa läheisessä yhteistyössä. Libretistinä toimi myösDjagilevin yksityissihteeri Boris Kochno vuodesta 1920 lähtien, joka teki libretot baletteihinLes Fâcheux (1924),Zéphire et Flore (1925),Les Matelots (1925),La Pastorale (1926),La Chatte (1927),Ode (1928),The Gods Go A-Begging (1928),Le Bal (1929) jaLe Fils Prodigue (Tuhlaajapoika, 1929).[2]
Ballets russes'in balettiteosten puvustuksissa ja lavastuksissa käytetyt kuviot ja värit loivat 1900-luvulla uuden estetiikan. Tieto seurueen vallankumouksellisista baleteista suodattui teatteriin, muotiin ja arkielämään, myös sisustussuunnitteluun. Muotisuunnittelijat, jotka työkentelivät seurueen kanssa kutenPaul Poiret, kirjailluista puvuistaan tunnettu Jeanne Paquin (1869–1936) jaCoco Chanel saivat ja vaihtoivat vaikutteita keskenään ja jakoivat niitä eteenpäin. Vuonna 1976Yves Saint-Laurentin syyskokoelma oli nimelläBallets Russes.[21]
Djagilevin kotimaan kulttuurin loi tärkeän uuden suuntauksen, venäläisen tyylin "à la russe". Ehkä kestävin perintö on Djagilevin tilaama musiikki. Igor Stravinskyn,Manuel de Fallan ja muiden säveltäjien balettiteoksia esitetään edelleen konserttisaleissa ympäri maailmaa.[9]
Baletin 100-vuotisjuhlan kunniaksi pidettiin useita näyttelyitä:
