Bakerinsaari (engl.Baker Island) on asumaton pieni 2,1 neliökilometrin kokoinenatolliTyynen valtameren keskiosassa lähellä päiväntasaajaa noin 3 390 kilometriä lounaaseenHonolulusta.[1]
Saari onYhdysvalloille kuuluva kansallinen villieläinten suojelualue, jota hoitaaU.S. Fish and Wildlife Service. Siellä kasvaa neljää ruoholajia ja joitakin pensaita, mutta siellä ei ole makeaa vettä. Saari on pääasiassa merieläinten ja -lintujen pesimäaluetta. Pääsy saarelle on luvanvaraista ja rajoitettu lähinnä tiedemiehille. Länsiosassa on joitain raunioita ja hautausmaa. Saarella ei ole satamaa.
Bakerinsaaren löysi ensimmäistä kertaa vuonna 1818nantucketilainen valaanpyyntialus Equator kapteeninaan Elisha Folger. Seuraavan kerran sen näki elokuussa 1825 Loper kapteeninaan Obed Starbuck. Nimensä se sai Michael Bakerilta, joka kävi saarella 1834. Hän nousi saarelle uudelleen 1839 hautaamaan amerikkalaisen merimiehen Gideon Howlandin.
Yhdysvallat otti saaren haltuunsa senguanoesiintymien vuoksi 1857[1] ja vuosina 1859–1878 American Guano Company kaivoi sieltä guanoa. Brittiläisen John T. Arundelin yhtiö piti saarta päämajanaan Tyynenmeren kaivosoperaatioissaan 1886–1891. Saarta yritettiin myös asuttaa 1935,[1] jolloin saarelle muutti neljä siviilihenkilöä. Asukkaat rakensivat majakan ja joitain rakennuksia. Heidät evakuoitiin 1942 Japanin muodostaman uhan vuoksi. Toisen maailmansodan aikana saarella oli Yhdysvaltain joukkoja ja sinne rakennettiin lentokenttä, jossa on 1 665 metrin pituinen kiitotie. Sodan jälkeen saari jäi asumattomaksi. Kiitotie on nykyisin täysin kasvien peitossa ja käyttökelvoton. Saarelle jäi villiintyneitä kissoja, jotka tuhottiin 1964.lähde?
.svg)