BNC-liitin on kehitetty 1940-luvun loppupuolella pienoisversioksiC-tyypin liittimestä. BNC on lyhenne sanoista Bayonet Neill-Concelman.[1] Tässä viimeinen sana tarkoittaa Amphenolin insinööriä nimeltä Carl Concelman. (Eri lähteissä esiintyy myös merkityksiä Bayonet Nut Connector, British Naval Connector ja Bayonet Navy Connector.) BNC-liitin on tarkoitettu suurtaajuisten signaalien siirtoon käytettävienkoaksiaalikaapelien nopeaan liittämiseen eri laitteisiin.
Pääasiassakevytmetallista valmistetun liittimen naaraspuolisen, laiterunkoon asennettavan osan hylsymäisen osuuden ulkopuolella on kaksi bayonet-tappia. Näitä vastaavat hahlot ovatkaapelin päähän asennetun, urospuolisen liittimen kierrettävässä osassa.
Liittämiseen riittää, kun urospuolinen liitin työnnetään naarasliittimeen asennossa, jossa edellisen hahlot osuvat jälkimmäisen tappien kanssa samalle linjalle. Sen jälkeen kierrettävää osaa käännetään neljänneskierros myötäpäivään. Tällöin kierreosan hahlojen muotoillut päät lukittuvat tappien osuessa niihin. Kierrettävän osan sisällä olevajousi vetää liitinosat toisiaan vasten estäen samalla itsestään takaisin kiertymisen. Irrottaminen tapahtuu painamalla kierreosaa kevyesti runkoa vasten ja kiertämällä neljänneskierros vastapäivään. BNC-liitin soveltuu erittäin hyvin ohuiden koaksiaalikaapeleiden liittämiseen (RG-58, RG-59, RG-179, RG-316, jne.) mm.mittauslaitteissa javideosovelluksissa.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheestaBNC-liitinWikimedia Commonsissa